Nuoret kysyvät:

Miten voin tulla toimeen vammaisuuteni kanssa?

”HÄN pystyy yhä kävelemään”, sanoo Maggieksi kutsumamme nuoren tytön äiti, ”mutta hänen koordinaationsa on heikkoa ja puheensa epäselvää.” Maggiella on multippeliskleroosi, ja hän kuuluu niihin miljooniin eri puolilla maailmaa asuviin nuoriin, joilla on jokin fyysinen vamma.

Ehkä sinä olet yksi heistä. Mutta oletpa syntynyt vammaisena tai tullut sellaiseksi sairauden tai onnettomuuden takia,a sinulla ei ole mitään syytä päätellä, että elämäsi on ohi. Jos ponnistelet kärsivällisesti, voit oppia tulemaan mahdollisimman hyvin toimeen vammasi kanssa.

Toiveajattelun ansa

On tietenkin inhimillistä kieltää epämiellyttävien asioitten olemassaolo ja toivoa haikeasti vamman vain häviävän. Apostoli Paavalilla oli ilmeisesti jonkinlainen näköä haittaava sairaus (vrt. Galatalaisille 6:11). Viitatessaan ensimmäiseen Galatian kristittyjen luo tekemäänsä vierailuun Paavali sanoi: ”Lihallisen sairauteni takia julistin teille hyvää uutista ensimmäisellä kerralla. Ja mikä oli teille koettelemus minun lihassani, siihen ette suhtautuneet ylenkatseellisesti ettekä sylkeneet sille inhoten.” (Galatalaisille 4:13, 14.) Jotkut oppineet ovat sitä mieltä, että Paavalin vaiva sai hänen silmänsä vuotamaan märkää tai teki hänet jollakin muulla tavalla epämiellyttävän näköiseksi. Ei ole siis ihme, että Paavali ”kolme kertaa hartaasti [pyysi] Herraa”, että sairaus poistuisi, mutta se ei poistunut (2. Korinttolaisille 12:8, 9). Vammastaan huolimatta Paavalilla oli huomattava ura lähetystyöntekijänä, oppineena ja kirjailijana.

Sinunkin täytyy ehkä hyväksyä vammasi pysyvyys. Jan Coombs selittää kirjassaan Living With the Disabled: ”Jotta potilas voisi sopeutua vammaansa, hänen täytyy ensin myöntää olevansa vammainen. Hänen täytyy oppia, että hänen vikansa voi rajoittaa häntä ja olla epämukava mutta että se ei vähennä hänen arvoaan ihmisenä.” Jollei paranemiselle ole mitään todellista perustetta, oikean tilasi kieltäminen vain saa sinut vajoamaan syvemmälle itsesyytösten, epätoivon ja pettymyksen suohon. Toisaalta ”nöyräin tykönä on viisaus”, sanotaan Raamatun Sananlaskujen kirjan 11:2:ssa, ja nöyrä ihminen tietää ja hyväksyy rajoituksensa. Tämä ei tarkoita erakoitumista tai tyytymistä ikävään ja ilottomaan elämään. Vaatimattomuus edellyttää pikemminkin tilanteesi rehellistä arviointia ja realististen tavoitteiden asettamista itsellesi.

Toimi tiedon mukaan

Tarvitset lisäksi täsmällistä tietoa vammasi luonteesta. ”Jokainen terävänäköinen toimii tiedon mukaan”, sanotaan Sananlaskujen 13:16:ssa (UM). (Vrt. Sananlaskut 10:14.) Voit esimerkiksi lukea lääketieteellistä kirjallisuutta tai tehdä yksityiskohtaisia kysymyksiä lääkärillesi tai muille hoitajillesi. Kun hankit mahdollisimman paljon tietoa tilastasi, pääset eroon väärinkäsityksistä, jotka voivat estää sinua käyttämästä mahdollisuuksiasi täysin hyväksi.

Voi myös olla hyödyllistä pysyä sellaisten uusien lääketieteellisten keksintöjen ja hoitomuotojen tasalla, jotka voivat parantaa tilannettasi. On kehitelty esimerkiksi tekojäseniä (proteeseja), jotka on valmistettu entistä kevyemmistä materiaaleista ja joita on joustavampi ja mukavampi käyttää kuin aikaisemmin. Time-aikakauslehdessä kerrotaan vammaisille tarkoitettujen hyödyllisten esineiden määrän ”räjähdysmäisestä kasvusta”. Ehkä sellaisia tuotteita on tarjolla sinunkin paikkakunnallasi perheellenne sopivaan hintaan.

Tavallisemmat välineet, kuten kuulokojeet, kävelykepit, kainalosauvat ja tuet, voivat myös olla erittäin hyödyllisiä. Jotkut nuoret voivat kyllä tuntea olonsa liian vaivautuneiksi ja kiusaantuneiksi käyttääkseen näitä apuvälineitä. Mutta kuningas Salomo huomautti viisaasti: ”Jos kirveesi on tylsä etkä teroita sitä, sen käyttämiseen kuluu paljon enemmän voimaa.” (Saarnaaja 10:10, Today’s English Version.) Voisit samalla tavoin uuvuttaa itsesi – tai estää itseäsi osallistumasta johonkin mieluisaan toimintaan – jollet käytä apuvälineitäsi hyvin. Miksi antaisit ylpeyden tehdä elämästäsi vaikeampaa kuin se muuten olisikaan? Salomo sanoi lopuksi: ”Viisauden käyttäminen menestymiseksi merkitsee siis etua.” (UM.)

Sinun on oman etusi mukaista käyttää välineitä, joiden avulla pystyt kävelemään, näkemään ja kuulemaan paremmin. Saatat tosin tarvita melkoisesti harjoitusta ja kärsivällisyyttä oppiaksesi käyttämään kainalosauvaa, proteesia tai kuulokojetta. Eivätkä nämä välineet välttämättä paranna ulkonäköäsi. Mutta ajattele millaista vapautta saat ja millaisia mahdollisuuksia sinulle voi avautua niiden ansiosta! Afrikkalainen Jay-niminen vammainen tyttö vietti kotonaan erakkoelämää ja oli uskaltautunut pienen pihapiirinsä ulkopuolelle vain kerran 18 vuoden ikään mennessä. Tutkittuaan Raamattua Jehovan todistajien kanssa hän alkoi käydä kristillisissä kokouksissa. Päästäkseen niihin hänen piti ”kävellä” useiden kortteleiden pituinen matka vetäen vartaloaan eteenpäin käsiensä avulla. Kun eräs Euroopassa asuva todistaja sai tietää Jayn surkeasta tilasta, hän lähetti tälle kolmipyöräisen pyörätuolin. Se oli ketjukäyttöinen, niin että Jay saattoi liikutella sitä käsillään. Hurmaava ilmestyskö? Tuskinpa, mutta tällä hankalan näköisellä kulkuneuvolla hän pystyi kuitenkin käymään kokouksissa ja osallistumaan saarnaamistyöhön ovelta ovelle.

Aseta itsellesi haasteita!

Varo kuitenkaan omaksumasta kielteistä asennetta. Viisas kuningas Salomo sanoi: ”Joka tuulta tarkkaa, ei kylvä; ja joka pilviä pälyy, ei leikkaa.” (Saarnaaja 11:4.) Sallitko pelon tai epävarmuuden estää sinua tekemästä sitä, mitä haluaisit ja mitä sinun pitäisi tehdä? Ajattelehan Moosesta. Kun Jumala valitsi Mooseksen viemään israelilaiset pois Egyptin orjuudesta, tämä yritti pyytää vapautusta tehtävästä sillä perusteella, että hänellä oli puhevika. ”Olen huuliltani ympärileikkaamaton”, sanoi Mooses ja viittasi todennäköisesti johonkin epämuodostumaan, joka vaikeutti hänen puhumistaan (2. Mooseksen kirja 6:12). Mooses kuitenkin vähätteli itseään. Aikanaan hän osoitti pystyvänsä puhumaan sujuvasti – ja piti puheen koko Israelin kansalle (5. Mooseksen kirja 1:1).

Älä tee sitä virhettä, että väheksyisit itseäsi. Kannusta itseäsi ja aseta itsellesi haasteita! Esimerkiksi nuoren Beckyn on hieman vaikea puhua niiden vammojen takia, jotka hän sai onnettomuudessa viisivuotiaana. Hänen vanhempansa eivät kuitenkaan sallineet hänen antaa periksi. Sen sijaan he ilmoittivat hänet teokraattiseen kouluun, joka pidetään Jehovan todistajien valtakunnansalissa. Seitsenvuotiaana Becky jo piti lyhyitä puheita yleisön edessä. Hän muistelee: ”Puheiden pitäminen auttoi. Sen ansiosta ponnistelin kovemmin parantaakseni puhetaitoani.” Beckyä rohkaistiin myös osallistumaan täysin määrin saarnaamistyöhön. ”Joskus minusta tuntuu, että ihmisistä on varmaan todella vastenmielistä kuulla puhettani, ja olen huolissani siitä, mitä he mahtavat ajatella. Mutta sitten muistutan itseäni siitä, että teen tätä työtä Jehovalle, ja pyydän häntä auttamaan minua selviytymään siitä.” Nykyään Becky palvelee kokoaikaisena evankelistana.

Craig, joka on jo aikuinen, on CP-vammainen. Hänkään ei ole sallinut vammansa estää häntä olemasta kristillisen seurakunnan arvostettu jäsen. Hän sanoo: ”Luotan Jehovaan, ja hän on antanut minun nauttia monista siunauksistaan. Olen voinut palvella osa-aikaisena tienraivaajana [evankelistana] viisi kertaa. Pidän raamatullisia puheita teokraattisessa palveluskoulussa, ja pystyn hoitamaan seurakunnan tilejä.”

On myös ”aika nauraa”, ja harjoittelun jälkeen voit ehkä ottaa osaa joihinkin huvituksiin, joita toiset nuoret harrastavat (Saarnaaja 3:4). Becky myöntää: ”En pysty harrastamaan sellaisia urheilulajeja kuin esimerkiksi lentopalloa, koska refleksini ovat niin hitaita. Mutta pystyn juoksemaan. Ja kohta onnettomuuden jälkeen äitini kannusti minua opettelemaan polkupyörällä ajamista. Hän rohkaisi minua aina kokeilemaan jotakin uutta.”

Älä yritä tulla toimeen ilman toisten apua

Ei ole helppoa tulla toimeen fyysisen vamman kanssa. Apostoli Paavali kutsui vaivaansa ”piikiksi lihassa” (2. Korinttolaisille 12:7). Onneksi sinun ei tarvitse kohdata ongelmiasi aivan yksin. Sarne, nuori nainen, jolla on lantiovika, sanoo: ”Huomaan, että oikea kristillinen seura sekä perheen ja seurakunnassa olevien ystävien rakkaudellinen tuki on ollut minulle korvaamattoman arvokasta.” Älä tosiaankaan eristäydy (Sananlaskut 18:1). Järjestä itsellesi mahdollisuuksiesi mukaan ”aina runsaasti tehtävää Herran työssä” (1. Korinttolaisille 15:58). Sarne kuvailee, mitä hyötyä siitä on: ”Toimeliaisuus Valtakunnan työssä auttaa minua säilyttämään oikean näkemyksen ongelmistani.” Becky huomauttaa: ”Palveluksessa pääsee puhumaan sellaisten ihmisten kanssa, joiden asema on vielä surkeampi kuin omani, koska heillä ei ole toivoa paremmasta tulevaisuudesta. Silloin unohdan itseni.”

Turvaudu ennen kaikkea Jehova Jumalaan saadaksesi häneltä tukea. Hän ymmärtää tarpeesi ja tunteesi ja voi jopa antaa sinulle ”voimaa, joka ylittää tavanomaisen”, auttaakseen sinua kestämään (2. Korinttolaisille 4:7). Ehkä sinäkin voit ajan mittaan omaksua yhtä myönteisen näkemyksen kuin on vammaisella Terrence-nimisellä kristityllä nuorella. Terrence menetti yhdeksänvuotiaana näkönsä, mutta hän ei ole antanut sen nujertaa itseään vaan sanoo: ”Sokeuteni ei ole vamma; se on vain epämukava haitta.”

[Alaviitteet]

[Kuva s. 15]

Hanki vammastasi mahdollisimman paljon tietoa