Nuoret kysyvät:

Miten joutilaana oleiluun tulisi suhtautua?

VIDEOLIIKKEISTÄ, pikaruokaravintoloista, kadunkulmista ja myöhään auki olevista elintarvikemyymälöistä on sekä rikkailla että köyhillä alueilla tullut nuorten kokoontumispaikkoja, joissa he vain kuluttavat aikaa.

Yhdysvalloissa ovat varsinkin katetut ostoskeskukset suosittuja oleskelupaikkoja. Niissä nuorten ryhmien voidaan usein nähdä kiertelevän tuntikausia. ”Ostoskeskuksiin kannattaa aina mennä”, väittää muuan teini-ikäinen tyttö, ”koska niissä tapahtuu koko ajan kaikenlaista ja koska niissä riittää aina kiinnostavaa katseltavaa – esimerkiksi poikia.”

Entä jos lähistöllä ei ole yhtään ostoskeskusta? Siinä tapauksessa kelpaa tyhjä tontti tai kadunkulma. Viisitoistavuotias Tari sanoo: ”Ystäväni ja minä ajelemme jonkin lähistöllä sijaitsevan puiston suurelle paikoitusalueelle, istumme autojemme konepelleillä ja juttelemme tuntikausia.” (’Teen-aikakauslehti, syyskuu 1990.)

Joutilaana oleilu ei tietenkään ole mitään uutta. Raamattu kertoo muinoin eläneistä ihmisistä, joilla oli tapana kokoontua julkisille paikoille ja ”käyttää vapaa-aikaansa pelkästään jonkin kertomiseen tai jonkin uuden kuuntelemiseen” (Apostolien teot 17:21). Miksi tällainen ajanviete on sitten nykyään niin suosittua nuorten keskuudessa?

F. Philip Ricen kirjan The Adolescent mukaan nuoret ”tulevat entistä tietoisemmiksi tarpeestaan kuulua johonkin ryhmään. He haluavat olla vertaistensa hyväksymiä.” Näin ollen ystävien kanssa maleksiminen tuntuu täyttävän rohkaisun ja toveruuden tarpeen.

Toisten nuorten mielestä se on vain keino välttää ikävystymistä. Nuori Michelle selittää: ”On tylsää istua kotona iltaisin. Sitä haluaa mennä ulos pitämään hauskaa, sillä muuten illasta tulee tosi ikävystyttävä.” Kuusitoistavuotias Ed väittää, että jouten liikuskellessaan hänellä on ”jotakin tekemistä ja silloin ei joudu kovin helposti vaikeuksiin”. Mutta pitääkö tämä todella paikkansa?

Mitä joutilaana oltaessa tapahtuu

Raamatussa ei tuomita hauskan pitämistä ystävien kanssa. Siinä kuitenkin varoitetaan: ”Vaella viisasten kanssa, niin viisastut; tyhmäin seuratoverin käy pahoin.” (Sananlaskut 13:20.) Kuinka monien kadunkulmissa joutilaana seisoskelevien nuorten voit sanoa olevan viisaita, sellaisia, jotka tosiaan kunnioittavat Raamatun periaatteita? Nuo nuoret eivät välttämättä ole rauhanhäiritsijöitä, mutta suuri ryhmä ikävystyneitä nuoria, joita ei valvota ja joilla on runsaasti joutilasta aikaa, voi helposti ajautua vaikeuksiin.

Siksi maleksimisesta puhutaan Raamatussa kielteisesti. Muistelehan sitä tapausta, kun apostoli Paavali ja Silas olivat käymässä Tessalonikan kaupungissa. Kristillistä sanomaa vastustavat ”ottivat torilla vetelehtijöistä [”arvottomista lorvijoista”, Today’s English Version] mukaansa eräitä pahanilkisiä miehiä, muodostivat metelöivän joukon ja ryhtyivät nostattamaan kaupunkia mellakkaan” (Apostolien teot 17:5). Erään sanakirjan (Vine’s Expository Dictionary of Old and New Testament Words) mukaan nuo torilla vetelehtijät olivat ihmisiä, jotka ”oleksivat toreilla ja niin ollen kuljeskelivat ympäriinsä joutilaina”. Kuulostaako tutulta? Tuskinpa nämä vetelehtijät olivat liiemmin jos lainkaan kiinnostuneita Paavalin sanomasta, mutta koska heillä ei ollut mitään parempaakaan tekemistä, heidät oli helppo yllyttää mellakoimaan.

Pahanteko ja väkivalta

Ajattelehan, kuinka suuri voi vaara olla ajautua vaikeuksiin, kun joukko joutilaita nuoria kokoontuu yhteen. Kukaan ei tietenkään suunnittele ryhtyvänsä toimimaan väkivaltaisesti. ”Siellä ei tapahdu juuri mitään”, väittää 16-vuotias Ken, jolla on tapana maleksia koulun paikoitusalueella. ”Istuskelemme vain autojemme päällä ja kerromme typeriä vitsejä tai juttelemme treffeistämme.” Jonkin aikaa kaikilla voi olla hauskaa, kun keskustelu rönsyilee urheilua, musiikkia ja vastakkaista sukupuolta koskevissa aiheissa. Nuoret kuitenkin kyllästyvät helposti pelkkään puhumiseen.

Tutkijat Mihaly Csikszentmihalyi ja Reed Larson kertovat: ”Kerta toisensa jälkeen [nuoret] kuvailivat näitä [oleilu]tilanteita ’riehakkaiksi’, kovaäänisiksi, hulluiksi ja villeiksi. – – Jostakin syystä samanikäiset nuoret innostuvat rähinöimään ryhmässä, vaikka ryhmän yksittäiset nuoret eivät olisikaan taipuvaisia käyttäytymään siten. – – Riehakkaaseen toimintaan sisältyi autoilla ajelua, huutamista, tyhjien tölkkien heittelyä ihmisten pihoille ja tappelemista.” (Being Adolescent; kursivointi lisätty.)

Sinä et tosin ehkä ole taipuvainen tekemään mitään typerää vain sen takia, että ystäväsi toimivat siten. Mutta pelkästään olemalla väärintekijöiden seurassa saattaisit asettaa itsesi alttiiksi valtavalle paineelle toimia väärin (1. Korinttolaisille 15:33). Ja vaikket osallistuisikaan rähinöimiseen, se että olet tuollaisen joukon mukana, voisi antaa toisille sinusta väärän kuvan. Näin kävi Diina-nimiselle nuorelle tytölle, joka oli heprealaisen patriarkan Jaakobin tytär.

Diina kasvatettiin Jehova Jumalan palvelijaksi, vaikka hänen perheensä asuikin Kanaanin maassa, joka oli täynnä sukupuolista turmeltuneisuutta ja epäjumalanpalvelusta. Sen vuoksi hänen isänsä Jaakob yritti kaikin keinoin rajoittaa yhteydenpitoa moraalittomien kanaanilaisten kanssa leiriytymällä Sikemin kaupungin ulkopuolelle ja hankkimalla oman kaivon (1. Mooseksen kirja 33:18; Johannes 4:12). Diinalla kuitenkin ”oli tapana mennä tapaamaan sen maan tyttäriä”, ehkä säännöllisestikin (1. Mooseksen kirja 34:1, UM). Diina on saattanut pitää kanaanilaisten kanssa oleskelua harmittomana huvina. Mutta kanaanilaisnaisten tiedettiin harrastavan irrallisia sukupuolisuhteita. Näin ollen kun Sikem-niminen kanaanilaismies näki Diinan tällaisten naisten seurassa, hän ”otti hänet luokseen, makasi hänen kanssaan ja teki hänelle väkivaltaa” (1. Mooseksen kirja 34:2).

Samalla tavalla sinä voit joutua vakaviin vaikeuksiin oleilemalla vääränlaisten ihmisten seurassa. Leonard-niminen nuorimies muistelee, että vaikka hänet oli kasvatettu kristityksi, hän alkoi ”kuljeksia erään kapinallisen joukon mukana. Meillä oli tapana kuljeskella ympäriinsä ja juoda olutta, vaikkei ikäni sitä sallinutkaan. 18-vuotiaana poltin jo marihuanaa.”

Paras tapa käyttää aikaansa

Erään tutkimuksen mukaan 44 prosenttia tutkituista nuorista käytti joka kerta kolmesta viiteen tuntia tai kauemmin ostoskeskuksessa oleskelemiseen; 14 prosenttia viipyi siellä kuusi tuntia. Mutta viisas nuori ostaa ”sopivan ajan itsellensä, koska päivät ovat pahat” sen sijaan, että hän tuhlaisi aikaa joutenoloon (Efesolaisille 5:15, 16).

Kärsivätkö koulutyösi ja kotiaskareesi sen vuoksi, että vietät niin paljon aikaa toisten teini-ikäisten kanssa oleilemiseen? Entä laiminlyötkö hengellisiä velvollisuuksiasi, henkilökohtaista Raamatun tutkimista, kristillisiä kokouksia ja toisille todistamista? Kun sinulla on ”runsaasti tehtävää Herran työssä”, sinulla ei todennäköisesti ole paljoakaan aikaa jouten oloon (1. Korinttolaisille 15:58).

Tervehenkisiä vaihtoehtoja

Virkistäytyminen on tärkeä osa elämää (Saarnaaja 3:4). Jouten kuljeskelu ei ole kuitenkaan ainoa tapa pitää hauskaa. ”Nautin yksin olemisesta”, kertoo Lucy-niminen nuori nainen. ”Pidän lukemisesta, minkä ansiosta minussa on herännyt kiinnostus muiden maiden historiaan, kulttuuriin ja kieliin. Käyn museoissa ja taidenäyttelyissä, ompelen ja laitan ruokaa. Piirrän ja kirjoitan kirjeitä myös mielelläni, ja toisinaan yritän jopa kirjoittaa runoja.” Yksin olemisen ei todellakaan tarvitse olla ikävystyttävää.

Voit virkistäytyä myös perheesi kanssa. Ennen kuin hylkäät tämän ajatuksen, kuuntelehan Jack-nimistä nuortamiestä. Hän muistelee: ”Vanhempani olivat aina suunnitelleet meille jotain tekemistä. Luistelimme tavallisilla luistimilla ja rullaluistimilla; kävimme puistoissa, eläintarhoissa ja museoissa. Pihan tai talon siivoaminenkin oli hauskaa, kun teimme sen yhdessä perheenä.” Ehkä sinun perheelläsi ei ole enää tapana tehdä mitään yhdessä. Jos näin on, niin mikset miettisi, mihin voisitte mennä yhdessä perheenä? Saatat nauttia siitä enemmän kuin osasit odottaa!

Tämä ei merkitse sitä, ettet voisi nauttia ikäistesi seurasta – myös pelkästä jutustelusta tai yhdessä rentoutumisesta. Mutta valitse ystäväsi hyvin. Enrique-niminen nuorimies sanoo: ”Minulla oli tapana maleksia maailmallisten nuorten kanssa, mutta sen jälkeen kun vihkiydyin Jehovan palvelukseen, olen seurustellut seurakunnan nuorten kanssa. Olemme menneet saarnaamistyöhön ja pelanneet pallopelejä yhdessä; olen yrittänyt viettää mahdollisimman paljon aikaa heidän kanssaan.”

Shelleacellakin oli tapana oleskella väärässä seurassa. Tämä nuori nainen muistelee, millaisia hänen entiset ystävänsä olivat: ”Heidän elämällään ei ollut tarkoitusta eikä suuntaa. Minulta kului jonkin aikaa heistä vieroittautumiseen, mutta kun pääsin heistä eroon, hankin ympärilleni hyvää seuraa. Vasta sitten aloin edistyä hengellisesti.”

Vaikka joutilaana oleilu saattaa siis toisinaan olla hauskaa tai jopa jännittävää, siitä ei ole hengellisyydellesi mitään hyötyä, pikemminkin vahinkoa. Ole viisas. Keksi parempia ajanviettotapoja.

[Kuva s. 13]

Käytätkö joutilaana oleilemalla aikaasi parhaalla tavalla?