Väkivaltaiset vanhemmat – pahimmat stressinaiheuttajat

”Koska [lapsilla] ei ole heidän asenteisiinsa vaikuttavana sosiaalisena taustana juuri muuta kuin perhe, tulee siitä, mitä he oppivat kotona itsestään ja toisista, yleispäteviä totuuksia, jotka ovat juurtuneet syvälle heidän mieleensä.” (Tri Susan Forward.)

SAVENVALAJA voi ottaa muodottoman kimpaleen savea, lisätä siihen sopivan määrän vettä ja muovailla sen kauniiksi astiaksi. Samoin vanhemmat muovaavat lapsen käsitystä sekä omasta itsestään että maailmasta. Rakkauden, ohjauksen ja kurin avulla lapsesta kehittyy tasapainoinen aikuinen.

Aivan liian usein tilanne on kuitenkin se, että lapsi saa mieleensä ja sydämeensä vaikutteita vanhemmilta, jotka kohtelevat häntä huonosti. Henkinen, fyysinen ja seksuaalinen väkivalta luovat vääristyneitä ajatusmalleja, jotka ovat lujassa ja joita on vaikea muuttaa.

Henkinen väkivalta

Sanoilla voidaan lyödä lujempaa kuin nyrkeillä. ”En muista sellaista päivää, jolloin [äiti] ei olisi sanonut minulle, että kunpa en olisi syntynytkään”, sanoo Jason. Karen muistelee: ”Minun annettiin aina ymmärtää, että olin huono tai en ollut tarpeeksi hyvä.”

Jos lapsista sanotaan jotakin kielteistä, he yleensä uskovat sen olevan totta. Jos pojalle sanotaan yhä uudelleen, että hän on tyhmä, hän voi alkaa pitää itseään tyhmänä. Jos tytölle sanotaan, ettei hänestä ole mihinkään, hän voi alkaa uskoa siihen. Lapset katselevat asioita ahtaasta näkökulmasta, eivätkä he useinkaan kykene huomaamaan, mikä on totta ja varmaa ja mikä karkeaa liioittelua tai valhetta.

Fyysinen väkivalta

Joe kertoo väkivaltaisesti käyttäytyneestä isästään: ”Hän alkoi lyödä minua nyrkeillään, kunnes oli saanut minut seinää vasten. Isä takoi minua koko ajan niin lujaa, että olin pökertyä – – Pelottavinta oli se, etten koskaan tiennyt, mistä hän saisi aiheen uudelle vihanpurkaukselleen.”

Jake sai tavan takaa selkäänsä isältään. Kun Jakea erään kerran piestiin hänen ollessaan vasta kuusivuotias, häneltä katkesi käsi. ”En koskaan itkenyt hänen nähtensä tai siskojeni tai äitini nähden”, Jake muistelee. ”Se oli ainut ylpeyden aihe, mikä minulla enää oli.”

Kirjan Strong at the Broken Places mukaan lapsena koettava väkivalta on verrattavissa siihen, että ”joutuisi joka päivä, joka viikko tai joka kuukausi autokolariin”. Tällainen väkivalta opettaa lapsille sen, että maailma on turvaton ja ettei kehenkään voi luottaa. Lisäksi väkivalta synnyttää usein väkivaltaa. ”Jollei lapsia suojella heidän pahoinpitelijöiltään, joudutaan yleisöä suojelemaan jonakin päivänä lapsilta”, varoittaa viikkolehti Time.

Seksuaalinen väkivalta

Erään arvion mukaan joka kolmas tyttö ja joka seitsemäs poika on joutunut kokemaan jonkinasteista seksuaalista väkivaltaa ennen kuin he ovat 18-vuotiaita. Useimmat näistä lapsista eivät puhu kokemuksistaan. Kirjassa The Child in Crisis sanotaan: ”He ovat kuin sodassa kadonneita sotilaita: he ovat vuosikausia kadoksissa omassa pelon ja syyllisyyden viidakossaan.”

”Miten vihasinkaan isääni sen takia, että hän käytti minua seksuaalisesti hyväkseen, ja millaista syyllisyyttä tunsinkaan sen takia, että vihasin häntä”, sanoo Louise. ”Tunsin häpeää sen vuoksi, että lapsen uskotaan rakastavan vanhempiaan, enkä aina rakastanut heitä.” Tällaiset hämmentävät tuntemukset ovat ymmärrettäviä, kun lapsen tärkein suojelija muuttuukin hänen ahdistelijakseen. Beverly Engel kysyy kirjassaan The Right to Innocence: ”Miten voimme myöntää, että oma vanhempamme – joku jonka uskottiin rakastavan meitä ja huolehtivan meistä – voi välittää meistä näin vähän?”

Seksuaalinen väkivalta voi kieroonnuttaa lapsen koko elämänkatsomuksen. ”Jokaisella aikuisella, jota on käytetty seksuaalisesti hyväksi lapsena, on voimakas lapsuuden perua oleva tunne omasta riittämättömyydestä, arvottomuudesta ja kehnoudesta”, kirjoittaa tri Susan Forward.

Vaikutukset eivät häviä

”Ei ole kysymys vain siitä, että lapsen ruumiillista koskemattomuutta on loukattu tai että hänen fyysiset tarpeensa on lyöty laimin”, kirjoittaa tutkija Linda T. Sanford. ”Ongelmaperheet turmelevat lapselta mielen.” Kun lapselle tehdään henkistä, fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa, hän saattaa varttuessaan ajatella, että hän ei kykene herättämään rakkautta ja ettei hänestä ole mihinkään.

Aiemmin mainitulla Jasonilla oli aikuisena niin huono itsetunto, että hänen sanottiin kuuluvan itsemurhan kannalta riskiryhmään. Hän antautui erilaisissa tilanteissa tarpeettomasti hengenvaaraan, ja hän arvioi elämänsä arvon äitinsä sanojen mukaisesti: ”Sinun ei olisi pitänyt syntyäkään.”

Näin sanoo Joe lapsena kokemansa fyysisen väkivallan vaikutuksista: ”Ne eivät katoa minnekään, vaikka muuttaisit kotoa pois tai menisit naimisiin. Pelkään aina jotakin ja vihaan itseäni sen takia.” Kotona esiintyvän fyysisen väkivallan aiheuttama jännitys aikaansaa sen, että monet lapset aikuisinakin odottavat saavansa osakseen huonoa kohtelua ja ovat kaivautuneina puolustusasemiin, joista tulee heille pikemminkin vankila kuin turvapaikka.

Insesti loi Connielle vääristyneen minäkuvan, joka lujittui aikuisiässä: ”Minulta kuluu edelleen paljon aikaa sen ajattelemiseen, että ihmiset voivat katsella suoraan sisimpääni ja nähdä, miten inhottava olen.”

Kaikki väkivallan muodot ovat myrkyllisiä opetuksia, jotka voivat aikuisikään saavuttaessa olla jo syvään juurtuneita. On totta, että opittu voidaan saada unohtumaan. Lukemattomat sellaiset, jotka ovat tointuneet lapsuudessa kokemastaan väkivallasta, voivat todistaa tämän pitävän paikkansa. Miten paljon parempi kuitenkin onkaan, jos vanhemmat oivaltavat, että he lapsensa syntymästä lähtien vaikuttavat suuressa määrin siihen, millaisiksi hänen minäkuvansa ja elämänkatsomuksensa muodostuvat. Lapsen fyysinen ja henkinen hyvinvointi ovat suurimmaksi osaksi hänen vanhempiensa vallassa.

[Kuva s. 7]

Sanoilla voidaan lyödä lujempaa kuin nyrkeillä