Lukijoiden kirjeitä

Rikosoikeudellinen epäoikeudenmukaisuus. Haluan kertoa teille, miten käytin erään vuosia sitten ilmestyneen Herätkää!-lehden kirjoitusta. Tyttäreni joutui autokaapparin vangiksi, ja tämä uhkasi häntä aseella. Varas todettiin syylliseksi, mutta aseella uhkaamista koskevan syytteen todisteet hylättiin. Tämä masensi minua, ja minulle annettiin mahdollisuus puhua tyttäreni puolesta tuomion julistamisen yhteydessä. Silmiini oli osunut aiemmin kirjoitus ”Kannattaako rikos?” (8.12.1985). Käytin otsikon ”Epäoikeudenmukainen ’oikeusturvajärjestelmä’” alla olevaa aineistoa ja sanoin tuomioistuimelle, että rikollinen voi valita – hän joko tekee rikoksen tai ei. Rikoksen uhrilla ei ole valinnanvaraa. Varas passitettiin vankilaan, ja hänelle annettiin suurin mahdollinen rangaistus.

D. M., Yhdysvallat

Välinpitämättömät vanhemmat. Suuret kiitokset kirjoituksesta ”Nuoret kysyvät: Miksi vanhempani osoittavat niin vähän kiinnostusta minua kohtaan?” (8.11.1992). Kyyneleet valuivat pitkin kasvojani lukiessani sitä. Joitakin kuukausia sitten tunsin jääväni vaille huomiota, ja aloin sen vuoksi kapinoida. Ilmeisesti olin sisimmässäni hyvin vihainen ja loukkaantunut. Kirjoitus sai minut todella ajattelemaan tapahtunutta. Kiitos siitä, että välitätte meistä nuorista niin paljon, että annatte meille tätä elintärkeää tietoa.

N. C., Yhdysvallat

Kirjoitus tavoitti kymmenvuotiaan tyttäreni sydämen. Ponnistelen kovasti yksinhuoltajana, mutta toisinaan voimani ja kärsivällisyyteni loppuvat päivittäisten paineiden puristuksessa. Keskusteltuani aineistosta hänen kanssaan, hän ymmärsi paremmin, miltä minusta aika ajoin tuntuu. Me molemmat itkimme, ja hän näki, että rakastan häntä.

C. L., Yhdysvallat

Euroopan katto. Haluan kiittää teitä kirjoituksesta ”Euroopan katolle rautatietä pitkin” (8.12.1992). Se kannusti minua käymään Jungfraujochilla, joka on lähellä Interlakenia Sveitsissä. Ollessani 3454 metrin korkeudessa merenpinnan yläpuolella saatoin käsittää paremmin Jumalan luomistöiden kauneuden ja lumihuippuisten vuorten suuruuden.

P. L., Italia

Musiikki. Olen 12-vuotias. Kirjoituksesta ”Nuoret kysyvät: Mitä vikaa musiikissani on?” oli paljon hyötyä (8.2.1993). Minäkään en ole kyennyt sulkemaan musiikinkuuntelulaitteitani; olen kuunnellut niitä jopa lukiessani läksyjä. Minulla on myös monia laserlevyjä, jotka eivät ole kovinkaan hyviä, ja olen niiden vuoksi ottanut yhteen vanhempieni kanssa useita kertoja. Luettuani, miten musiikin kuuntelu vaikuttaa minuun, minusta tuntui kuin puukko olisi isketty sydämeeni. Harkitsen nyt pahoja asioita sisältävistä levyistä eroon pääsemistä. Paljon kiitoksia.

M. H., Japani

Havaitsin kirjoituksen erittäin ajankohtaiseksi. On käsittämätöntä, miten nuorisojoukot kietoutuvat kapinallisten laulujen ja vaatetyylien pauloihin. Tällaiset kirjoitukset tosiaan suojaavat meitä kristittyjä nuoria.

M. M., Italia

Rap-musiikki esitettiin kirjoituksessa hyvin epäedullisessa valossa. Minä ja jotkut muut nuoret kokoonnumme silloin tällöin yhteen soittelemaan rappia. Joissakin lauluissa tosiaan on huonot sanat, mutta ei ole oikein tehdä tällaista yleistystä rap-musiikista.

B. R., Saksa

Kirjoituksessa ei tuomittu rappia yksioikoisesti musiikkityylinä. Siinä pikemminkin varoitettiin kietoutumasta mihinkään sellaiseen musiikkiin, jonka yleissanoma ja -henki eivät ole Raamatun periaatteiden mukaisia. Todisteet osoittavat selvästi, että rap-musiikilla on valitettavia puutteita tässä suhteessa. (Toimitus.)