Mitä rodulla tarkoitetaan?

ROTU! Mitä tämä sana tuo mieleen? Joillekuille se merkitsee syrjintää ja sortoa. Toisille vihaa, mellakoita ja jopa murhia.

Olipa sitten kyse Yhdysvaltojen rotumellakoista, Etelä-Afrikan apartheidista, eri kansallisuuksien Itä-Euroopassa käymistä sodista tai esimerkiksi Sri Lankassa ja Pakistanissa riehuneista taisteluista, kaikissa niissä ovat perussyynä inhimillisiin kärsimyksiin ja sekasortoon rotukysymykset.

Mistä tämä sitten johtuu? Miksi rotukysymys on arka aihe sellaisissakin maissa, missä suvaitaan melkeinpä mitä tahansa muuta? Miksi rotukysymys on se kipinä, joka on sytyttänyt niin paljon kuohuntaa ja epäoikeudenmukaisuutta? Yksinkertaisesti sanottuna miksi erirotuiset ihmiset eivät tule toimeen keskenään?

Voidaksemme vastata näihin kysymyksiin joudumme perehtymään siihen, mitä rodulla tarkoitetaan ja millä tavoin rodut eroavat toisistaan. Meidän täytyy myös syventyä rotujen välisten suhteitten historiallisiin taustoihin. Tarkastelkaamme kuitenkin rotukysymystä ensiksi tieteen näkökulmasta.

Ihmisten luokitteleminen vaikeaa

Ihmiset, jotka elävät eri osissa maailmaa, eroavat toisistaan ulkonaisten tuntomerkkiensä puolesta. Näitä ovat esimerkiksi ihonväri, kasvonpiirteet ja hiusten laatu. Tällaisia ulkonaisia eroja käytetään rotutuntomerkkeinä.

Niinpä ihmiset puhuessaan yleisesti valkoisista ja mustista kiinnittävät huomiota ihonväriin. Ihmiset puhuvat kuitenkin myös latinalaisamerikkalaisista, skandinaaveista, juutalaisista ja venäläisistä. Jälkimmäisessä tapauksessa eroavuudet perustuvat enemmänkin maantieteellisiin, kansallisiin tai kulttuurisiin seikkoihin kuin ulkonaisiin tuntomerkkeihin. Useimmat ihmiset siis käyttävät rotutuntomerkkeinä ulkonaisten piirteitten lisäksi myös tapoja, kieltä, kulttuuria, uskontoa ja kansallisuutta.

On kuitenkin kiintoisaa tietää, että jotkut rotukysymyksestä kirjoittaneet epäröivät käyttää sanaa ”rotu” ensinkään. Käyttäessään sitä he panevat sen joka kerta lainausmerkkeihin. Toiset eivät käytä sitä ollenkaan, ja he ovat korvanneet sen esimerkiksi sellaisilla nimityksillä kuin ”etniset taksonit”, ”ryhmät”, ”populaatiot” ja ”muunnokset”. Syynä on se, että sana ”rotu” sellaisena kuin se yleensä ymmärretään on niin täynnä taka-ajatuksia ja vihjauksia, että ilman rotukäsitteen selkiinnyttämistä keskustelu eksyy helposti harhapoluille.

Biologit ja antropologit määrittelevät usein rodun ”lajin alalajiksi, joka joidenkin perittyjen ulkonaisten ominaisuuksiensa puolesta eroaa kyseisen lajin muista populaatioista”. Kysymys kuitenkin kuuluu: millaisten tuntomerkkien perusteella erilaisista ihmislajin yksilöistä muodostuvat ryhmät sitten voidaan erottaa toisistaan?

Erottaviksi ominaisuuksiksi on ehdotettu esimerkiksi ihonväriä, hiusten laatua ja väriä, nenän ja silmäaukon muotoa, aivojen kokoa sekä verityyppiä, mutta mikään niistä ei ole osoittautunut tyydyttäväksi ihmissuvun muunnosten luokitteluperusteeksi. Syynä on se, että maailmassa ei ole luonnostaan missään sellaista ihmisryhmää, jonka jäsenet olisivat tällaisten tuntomerkkiensä puolesta kaikki samanlaisia.

Ajatellaanpa vaikka ihonväriä. Useimmat ihmiset uskovat, että ihmiset voidaan ihonvärinsä perusteella helposti jakaa viiteen rotuun: valkoiseen, mustaan, ruskeaan, keltaiseen ja punaiseen rotuun. Valkoisen rodun tuntomerkkeinä pidetään yleisesti valkoista ihoa, vaaleita hiuksia ja sinisiä silmiä. Tosiasiassa niin sanotun valkoisen rodun jäsenten hiusten, silmien ja ihon värissä on kuitenkin paljon vaihtelua. Kirjassa The Human Species sanotaan: ”Euroopassa ei ole nykyään populaatioita, joiden jäsenistä valtaosa olisi vain yhtä tyyppiä, eikä täällä ole sellaisia populaatioita koskaan ollutkaan.”

Kuten kirjassa The Kinds of Mankind todetaan, ihmisten biologinen luokitteleminen on hyvin vaikeaa: ”Emme ilmeisestikään voi sanoa muuta kuin tämän: vaikka kaikki ihmiset eivät olekaan keskenään samannäköisiä ja vaikka on selvästi nähtävissä, että ihmiset eroavat toisistaan hyvinkin monilla tavoin ulkonäkönsä puolesta, niin tiedemiehet eivät vieläkään ole yksimielisiä siitä, miten moneen luokkaan ihmiset voidaan tarkkaan katsoen jakaa. He eivät ole ratkaisseet edes sitä, millaisin perustein ihmiset voidaan jakaa eri rotuihin. Jotkut tiedemiehet haluaisivat yksinkertaisesti luovuttaa ja sanoa, että ongelma on liian vaikea – että siihen ei ole ratkaisua.”

Kaikki tällainen voi ihmetyttää. Jos tutkijat kaikesta päättäen pystyvät suuremmitta vaikeuksitta luokittelemaan eläimet ja kasvit tiettyihin sukuihin, lajeihin ja alalajeihin kuuluviksi, niin miksi ihmisten jakaminen rotuihin on sitten niin vaikeaa?

”Ihmisen vaarallisin myytti”

Antropologi Ashley Montagun mukaan monet uskovat, että ”fyysiset ja henkiset ominaisuudet ovat yhteydessä toisiinsa, että ulkonaiset eroavuudet ovat yhteydessä koko lailla korostuneisiin eroavuuksiin henkisissä kyvyissä ja että nämä eroavuudet ovat mitattavissa älykkyysosamäärätesteillä ja näiden populaatioitten kulttuurisaavutuksilla”.

Niinpä monet uskovat, että koska rodut ovat ulkonaisilta tuntomerkeiltään erilaisia, ovat tietyt rodut myös älyllisesti erityisen lahjakkaita ja toiset lahjattomampia. Montagu kuitenkin sanoo tällaista ajattelutapaa ”ihmisen vaarallisimmaksi myytiksi”. Toiset asiantuntijat ovat samaa mieltä.

Morton Klass ja Hal Hellman selittävät kirjassaan The Kinds of Mankind: ”Ihmisyksilöt ovat erilaisia; kaikissa populaatioissa on neroja ja vähämielisiä. Mutta kaiken sen tutkimustyön perusteella, mitä vastuuntuntoiset tiedemiehet ovat tehneet, heillä ei ole esittää todisteita sen puolesta, että populaatioitten välillä on älykkyyden ja kykyjen suhteen perinnöllisiä eroavuuksia.”

Miksi monet sitten jatkuvasti uskovat siihen, että rotujen täytyy vähäisten ulkonaisten eroavuuksien perusteella olla pohjimmiltaan erilaisia? Miten rodullisista seikoista on todellisuudessa tullut vakava ongelma? Näitä kysymyksiä tarkastellaan seuraavassa kirjoituksessa.