Hyötyvätkö iäkkäät liikunnasta?
”Voiko liikunta hidastaa vanhenemista?” The New York Times -sanomalehdessä oli tällainen otsikko lähes viisi vuotta sitten. Kirjoituksessa kerrottiin: ”[Bostonissa sijaitsevan] Tuftsin yliopiston lääketieteen tutkijat havaitsivat, että yli 90-vuotiaatkin ihmiset voivat voimistua ja jopa kasvattaa lihaksiansa, kun heidät pannaan harjoittelemaan ankarasti painoilla.”
Todisteet siitä, että iäkkäät tosiaankin voivat hyötyä liikunnasta, ovat lisääntyneet jatkuvasti. Harvard Health Letter -lehden vuoden 1991 helmikuun numerossa kerrottiin seuraavaa eräästä vuonna 1990 tehdystä tutkimuksesta: ”Yhdeksän 87–96-vuotiasta – – [sairaskodin asukasta] kävi läpi kaksikuukautisen jakson, jonka aikana he harjoittivat intensiivisesti lihaksiaan painojen avulla.” Mayo Clinic Nutrition Letter -lehdessä sanottiin tästä tutkimuksesta: ”Tutkimukseen osallistuneet lähes kaksinkertaistivat jalkojensa lihasvoiman, kasvattivat reisilihastensa kokoa yhdeksän prosenttia ja paransivat suorituskykyään liikkuvuustesteissä.”
Tutkijat raportoivat: ”Voimaharjoittelun myönteiset vaikutukset tutkittaviimme ovat merkille pantavia, kun otetaan huomioon se, että he ovat hyvin iäkkäitä, liikkuvat hyvin vähän sekä kärsivät lukuisista kroonisista sairauksista, toimintahäiriöistä ja vajaaravitsemuksesta.” Liikunnan arvo on osoitettu kerran toisensa jälkeen.
Ottakaamme esimerkiksi 90-vuotias Jack Siebert. Hänen ruumiinsa oikea puoli halvaantui vuonna 1979, eikä hän ole sen jälkeen kyennyt liikkumaan ilman kävelytukea. Kymmenen vuoden ajan hän on käytännöllisesti katsoen joka aamu pitänyt sängyssä maaten halvaantumatonta vasenta jalkaansa ilmassa ja tehnyt 20 minuutin ajan samanlaista liikettä kuin ihminen tekee polkiessaan pyörää. Toisinaan hän tukee halvaantunutta oikeaa jalkaansa vasemmalla jalallaan (kuvassa esitetyllä tavalla) ja pyörittää niitä ilmassa. Tällainen säännöllinen liikunta ei ole ainoastaan vahvistanut hänen jalkalihaksiaan, niin että hän voi edelleenkin kävellä kävelytuen avulla, vaan myös pitänyt osaltaan hänen verenkiertoelimistönsä kunnossa ja hänet itsensä henkisesti vireänä.
Muista siis, ettei liikunnan aloittaminen ole koskaan liian myöhäistä. Tosin et ehkä koskaan juokse Bostonin maratonia – 42 kilometrin pituista kilpailua – viidessä tunnissa ja viidessä minuutissa kuten 82-vuotias John Kelley vuonna 1990, etkä todennäköisesti suoriudu tuosta matkasta edes seitsemässä tunnissa ja yhdeksässä minuutissa kuten 84-vuotias isoäidin äiti Mavis Lindgren vuonna 1991. Yhdysvaltain sydänyhdistyksen lehdessä Circulation kehotettiin kuitenkin viime vuonna: ”On tärkeää ottaa tavakseen etsiä keinoja liikkumiseen.”
Lehdessä selitetään: ”Sellaisestakin päivittäisestä toiminnasta, jossa elimistö ei joudu kovaan rasitukseen, voi olla pitkäaikaista hyötyä terveydelle, ja se voi vähentää riskiä sairastua johonkin sydän- ja verisuonitautiin. Tällaista toimintaa on virkistäytyminen kävelemällä, puutarhanhoito, pihatyöt, kotityöt, tanssiminen ja suositusten mukainen kuntoilu kotona.”
[Kuva s. 23]
Iäkäs liikuntaesteinen ihminen voi hyötyä liikunnasta, mistä tämä 90-vuotias halvaantunut mies on esimerkki