Lukijoiden kirjeitä
Stressistä kärsivät lapset. Paljon kiitoksia kirjoitussarjasta ”Stressistä kärsivät lapset – miten heitä voidaan auttaa?” (22.7.1993). Lukiessani noita kirjoituksia itkin sekä ilosta että tuskasta. Noin nelivuotiaana koin seksuaalista väkivaltaa isäni käsissä. Kasvoin jatkuvassa tuskassa ja pelossa. Olen nyt ollut kristittynä 20 vuotta, ja Jehovan – sekä tämän kaltaisten kirjoitusten – avulla olen alkanut vapautua noista tunteista. Tämä aineisto auttaa minua myös suojelemaan tytärtäni.
S. S., Italia
Olen 17-vuotias ja kärsin valtavasta tunneperäisestä stressistä. Kotonani käytetään paljon sanallista väkivaltaa. Vaikka minun isäni ei olekaan lukenut näitä kirjoituksia, on mahdotonta, että kaikki väkivaltaiset vanhemmat voisivat sivuuttaa ne. Toivon näiden kirjoitusten avaavan tällaisten vanhempien silmät.
T. B., Yhdysvallat
Kolmevuotias tyttäreni joutui seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi. Tämä kokemus aiheutti hänelle vaikeita ongelmia; lapsi ei ole koskaan niin nuori, ettei hän voisi kärsiä vahinkoa. Olin niin vihainen ja surullinen, että halusin teidän kirjoittavan artikkelin, joka auttaisi vanhempia näkemään, miten huonosti pienokaistemme asiat voivat olla. Olin sanoin kuvaamattoman iloinen lukiessani näitä kirjoituksia. En ole koskaan lukenut mitään niin kaunista. Se osoittaa muille meidän palvelevan Jumalaa, joka ymmärtää, miten valtavaa tuskaa jotkut kokevat.
M. G., Yhdysvallat
Kiitos erityisesti kirjoituksesta ”Väkivaltaiset vanhemmat – pahimmat stressinaiheuttajat”. Kasvoin ympäristössä, jossa käytettiin sekä henkistä että seksuaalista väkivaltaa. Kirjoitus osoitti, miten vaikeaksi tällainen voi tehdä ihmisen loppuelämän. On lohduttavaa tietää, että joku todella ymmärtää.
B. S., Yhdysvallat
Olen lapsuudessani kokenut seksuaalista ja henkistä väkivaltaa, ja voin siksi todella eläytyä siihen, millaista vahinkoa lapselle perusteettomasti aiheutettu stressi tuottaa. Jos ei ole itse sitä kokenut, ei voi ymmärtää, mitä tuhoa se aiheuttaa ihmisen elämässä. Itsensä vihaaminen, syyllisyys, pelko ja äärimmäinen arvottomuuden tunne ovat toisinaan sietämättömiä. Rukoilen, että vanhemmat, jotka lukevat tämän aineiston, tutkisivat huolellisesti itseään ja kohtelisivat lapsiaan ymmärtäväisesti ja myötätuntoisesti.
D. I., Yhdysvallat
Heti kun näin tämän lehden kannen, puhkesin kyyneliin. Seitsenvuotiaan tyttäreni kanssa on ollut hyvin vaikea tulla toimeen, emmekä tienneet, mitä tehdä. Lopulta veimme hänet henkisten ja tunne-elämän häiriöiden erikoissairaalaan. Hänen kotiintulonsa jälkeisenä päivänä saimme numeron, jossa käsiteltiin stressistä kärsiviä lapsia. Meillä on yhä monia kysymyksiä, jotka ovat vastausta vailla, mutta tällaisten kirjoitusten, rukouksen ja ystävien tuen ansiosta saamme ainakin useimpiin kysymyksiimme vastauksen.
D. G., Yhdysvallat
Olen 13-vuotias, ja kaksi vuotta sitten sairastuin vakavasti. Kärsin myös kausittaisesta masennuksesta. Olisivatpa nämä kirjoitukset olleet silloin saatavillani. Äitini vei minut lastensairaalaan, koska kaupunkimme lääkärit eivät saaneet selville, mikä minua vaivasi. Sairaalan lääkärit saivat selville minun kärsivän ”psykosomaattisista reaktioista”, joiksi näitä vaivoja tuossa kirjoituksessa nimitettiin. Seurakuntani vanhimmat yhdessä vanhempieni kanssa auttoivat minua selviytymään stressistäni. Toivon, että kirjoituksenne auttavat toisiakin nuoria selviytymään stressistään.
J. B., Yhdysvallat
Minäkin olen stressistä kärsivä nuori. Olen seitsenvuotias, ja äitini ja isäni ovat eronneet. Se aiheuttaa minulle stressiä. Minulla on juuri sellaisia vatsavaivoja, joista kirjoititte. Kiitos siitä, että välitätte.
J. H., Yhdysvallat