Filippiinien korkein oikeus vaalii palvontavapautta

Herätkää!-lehden Filippiinien-kirjeenvaihtajalta

KUN miljoonat filippiiniläiset koululapset palasivat kouluun 7. kesäkuuta 1993, heidän joukossaan olleet Jehovan todistajat olivat erityisen iloisia. Tämä johtui siitä, että 1. maaliskuuta 1993, juuri ennen edellisen kouluvuoden päättymistä, Filippiinien korkein oikeus oli kumonnut vuonna 1959 tehdyn korkeimman oikeuden päätöksen ja vahvistanut, että Jehovan todistajien lapsilla on oikeus kieltäytyä lipun tervehtimisestä, uskollisuuden vannomisesta ja kansallislaulun laulamisesta.

Mistä tämä käänne johtui? Ja miten tämä päätös tulee vaikuttamaan kaikkiin vapautta rakastaviin Filippiineillä?

Miksi Jehovan todistajat eivät tervehdi lippua

Jehovan todistajat uskovat, että lipun tervehtiminen, kansallislaulun laulaminen ja uskollisuuden vannominen ovat uskonnollisia tekoja. Heidän Raamatun avulla valmennettu omatuntonsa ei salli heidän osallistua tällaisiin palvontatekoihin (Matteus 4:10; Apostolien teot 5:29). Asuivatpa he missä maassa tahansa, he pitävät kiinni tästä kannasta ja jäljittelevät siten Jeesusta Kristusta, joka sanoi, että hänen seuraajansa eivät olisi ”osa maailmasta, niin kuin – – [ei hänkään ollut] osa maailmasta” (Johannes 17:16).

Samanaikaisesti Jehovan todistajat kunnioittavat hallituksia, joiden alaisuudessa he elävät, ja uskovat niiden olevan järjestely, jonka Jumala sallii olla olemassa. Tämän vuoksi heidän on toteltava maan lakeja, maksettava verot ja ilmaistava asianmukaista kunnioitusta hallitsevia viranhaltijoita kohtaan. He eivät milloinkaan osallistuisi minkäänlaiseen hallituksenvastaiseen kapinaan.a

Syitä korkeimman oikeuden päätökseen

Mitä syitä nykyinen korkein oikeus esitti jutussa Gerona vastassaan opetusministeri vuonna 1959 tehdyn päätöksen kumoamiseen? Tuomari Griño-Aquinon laatimassa vuoden 1993 päätöksessä sanottiin: ”Sellainen käsitys, että ihmisen on työpaikan menettämisen tai koulusta erottamisen uhalla tervehdittävä lippua, laulettava kansallislaulua ja annettava uskollisuudenvala lippuseremonian aikana, on vieras nykyisen filippiiniläispolven omalletunnolle; perustuslaki, joka takaa heidän oikeutensa puhe-, uskonnon- ja palvontavapauteen, on muovannut heidän käsityksiään lapsuudesta asti.”

Oikeus oli pannut merkille, että vaikka Jehovan todistajat ”eivät osallistu pakolliseen lippuseremoniaan, he eivät ryhdy sellaiseen ’ulkoiseen toimintaan’ tai käyttäydy tavalla, joka loukkaisi heidän maanmiehiään, jotka uskovat, että on sopivaa ilmaista isänmaanrakkautta osallistumalla lippuseremoniaan”. Oikeus sanoi edelleen: ”He seisovat asennossa lippuseremonian aikana osoittaakseen kunnioittavansa niiden oikeuksia, jotka päättävät osallistua juhlallisuuksiin. – – Koska he eivät ole häiriöksi, heidän erottamiselleen ei ole mitään perusteita.”

Nykyinen oikeus käsitteli myös ennustusta, joka esitettiin Geronaa koskevassa päätöksessä. Siinä sanottiin, että jos Jehovan todistajat vapautetaan lipun tervehtimisestä, ”lippuseremoniat jäävät pois käytöstä tai niitä saatetaan kyllä järjestää, mutta vain hyvin harvat osallistuvat niihin, ja aikanaan meillä on kansalaisia, joille ei ole opetettu, joiden mieleen ei ole iskostettu ja joihin ei ole valettu kunnioitusta lippua kohtaan ja rakkautta maata kohtaan, kansallissankareiden ihannointia ja isänmaallisuutta: valitettava, jopa traaginen tilanne, joka johtuu yksinomaan siitä, että pieni osa koululaisista vaati erivapautta ja sai tahtonsa läpi”.

Oikeuden vuonna 1993 antamassa päätöksessä vastataan tähän seuraavasti: ”Tilanne, jonka oikeus pahaenteisesti kuvaili Geronan jutussa – – ei ole toteutunut. Emme ole tulleet vakuuttuneiksi siitä, että jos Jehovan todistajat vapautetaan lipun tervehtimisestä, kansallislaulun laulamisesta ja isänmaallisen valan antamisesta, tämä uskonnollinen ryhmä, joka eittämättä muodostaa ’pienen osan koululaisista’, syöksisi sekasortoon meidän osamme maapallosta ja saisi yhtäkkiä aikaan sellaisen kansan, jolle ’ei ole opetettu’, jonka ’mieleen ei ole iskostettu’, johon ’ei ole valettu kunnioitusta lippua kohtaan’, ’isänmaallisuutta’, ’rakkautta maata kohtaan’ ja ’kansallissankareiden ihannointia’.”

Lopuksi nykyinen oikeus viittasi niihin ajatuksiin, jotka korkeimman oikeuden tuomari Robert Jackson esitti Barnetten jutun käsittelyn yhteydessä vuonna 1943: ”Sen uskominen, että isänmaallisuus ei kukoista, jos isänmaallisiin menoihin osallistuminen on pakollisen tottumuksen sijasta vapaaehtoista ja oma-aloitteista, ei anna kovinkaan suotuisaa kuvaa instituutioittemme vetoavuudesta vapaaseen mieleen. – – Vapaus olla erilainen ei rajoitu vain vähäpätöisiin asioihin. Se olisi vain varjo vapaudesta. Vapauden todellinen luonne käy ilmi oikeudesta olla erilainen asioissa, jotka koskettavat vallitsevan yhteiskunnan sydäntä.”

Sen jälkeen kun nämä erinomaiset lakiin liittyvät näkökohdat oli esitetty, tämän filippiiniläisen oikeuden yksimielinen päätös kuului seuraavasti: ”Täten ne erottamismääräykset, jotka valtiota edustavat vastaajat ovat muutoksenhakijoille antaneet, KUMOTAAN JA MITÄTÖIDÄÄN. Tämän oikeuden antama tilapäinen kieltävä määräys [kouluviranomaisia vastaan] tehdään täten pysyväksi.”

Korkeimman oikeuden tuomari Isagani Cruz lisäsi samanmielisessä lausunnossaan seuraavan havainnon: ”Vaatimaton näkemykseni on se, että Geronaa koskeva päätös perustui virheelliselle olettamukselle. Sen julistaneella oikeudella oli ilmeisesti sellainen harhaluulo, että valtiolla on oikeus määrätä, mikä on ja mikä ei ole uskonnollista, sekä ratkaista ihmisen puolesta, mitä hän voi ja mitä hän ei voi palvoa. – – Vaatiessaan näitä muutoksenhakijoita osallistumaan lippuseremoniaan valtio on virallisesti julistanut, että he eivät riko Raamattua vastaan tervehtimällä lippua. Minusta se on perusteetonta tunkeutumista heidän uskonkäsityksiinsä, joiden mukaan asia on päinvastoin. Valtio ei voi tulkita Raamattua heidän puolestaan. Tämä asia ei kuulu sen toimivaltaan.”

Merkitys vapautta rakastaville

Kaikki vapautta rakastavat ihmiset varmasti iloitsevat tästä päätöksestä vaalia ihmisen oikeutta tehdä vapaasti valintoja uskontoa ja omantunnon käskyjä koskevissa asioissa, samalla kun hän on alamainen valtion suhteelliselle vallalle (Roomalaisille 13:1, 2). Suojellessaan yksilöiden oikeuksia valtio ei tasoita tietä anarkialle vaan pikemminkin toimii siinä tehtävässä, jonka apostoli Paavali mainitsee Roomalaiskirjeen 13:5, 6:ssa: ”Teillä on – – pakottava syy olla alamaisia – – omantuntonne vuoksi. Sillä sen vuoksi te verojakin maksatte; sillä he ovat Jumalan julkisia palvelijoita, jotka palvelevat alinomaa juuri tätä tarkoitusta varten.”

Filippiiniläiset Jehovan todistajat arvostavat sitä suuntaa, jonka korkeimman oikeuden tuomarit ovat ottaneet päätöksissään, ja tajuavat, että viime kädessä kunnia kuuluu Luojallemme, Jehova Jumalalle.

[Alaviitteet]