Mikseivät tikat taita niskaansa?

OLETKO koskaan kuullut tikan porautuvan puuhun? Koska maailmassa on noin 200 tikkalajia, olet saattanut kuulla tuon linnun konekivääriltä kuulostavan nakutuksen. Kun minä näin yhden sellaisen nakuttamassa puunrunkoa, ihmettelin, miksei sen niska taitu tai mikseivät sen aivot vahingoitu. Jos me ihmiset tekisimme jotain yhtä rajua, tarvitsisimme kiropraktikkoa tai aivokirurgia! Mikä on tikkojen salaisuus?

Otetaanpa esimerkiksi tarharaitatikka, jota esiintyy Yhdysvaltojen itäosassa. Kirjassa Book of North American Birds kerrotaan: ”Vahvalla, talttamaisella nokallaan se hakkaa esiin hyönteisiä kuoren alta, nakuttaa reikiä päästäkseen käsiksi puuhun kaivautuneisiin kuoriaisiin ja silpoo puulastuja kaivaessaan pesäkoloa.” Miten se suojautuu puupurulta? ”Sen sieraimet ovat sopivasti kauttaaltaan hienoharjaksisten höyhenten peitossa.”

Entä pään takominen? ”Jotta aivot eivät vahingoittuisi – –, vahva niska, paksu kallo sekä iskua vaimentava tila kovakalvon ja itse aivojen välillä antavat erikoissuojan.”

Eräs toinen tikka, mahlatikka, poraa kuoreen siistejä reikärivejä, ja imee rei’istä mahlaa. Päinvastoin kuin tarharaitatikan kieli, joka on uskomattoman pitkä ja lieriömäinen ja jonka kärjellä voi keihästää hyönteisiä, mahlatikan kieli on lyhyempi, ja siinä on pieniä sukasia mahlan latkimista varten.

Kaikki sellaiset suunnittelun hienot vivahteet kertovat Suunnittelijasta, Jehova Jumalasta. Meidän tulisi toistaa nöyrästi Jobin sanat: ”Minä tiedän, että sinä voit kaikki ja ettei mikään päätöksesi ole sinulle mahdoton toteuttaa.” Ja Daavid kirjoitti: ”Ihmeelliset ovat sinun tekosi, sen minun sieluni kyllä tietää.” (Job 42:2; Psalmit 139:14.)

[Kuvien lähdemerkinnät s. 31]

Leonard Lee Rue, 111/ H. Armstrong Roberts

Vasemmalla: H. Armstrong Roberts