Lukijoiden kirjeitä

Yksinäisyys. Haluan kiittää teitä hyvin paljon kirjoitussarjasta ”Yksinäisyys – miten sitä vastaan voi taistella” (22.9.1993). Sain sen päivänä, jona tunsin itseni hyvin yksinäiseksi. Vaikka sen läpikäyminen pani minut itkemään, niin tunnen oloni kuitenkin paremmaksi luettuani sen. Mieleeni tulee useita ystäviäni, joita se varmasti rohkaisee.

B. H., Yhdysvallat

Vaikka olen kaivannut tällaista kirjoitusta jo jonkin aikaa, niin se tuli silti melkoisena yllätyksenä. Haluan kiittää sydämestäni sen sisältämistä neuvoista. Yksinäisyyttä on todella vaikea ymmärtää, jollei ole sitä itse kokenut.

C. G., Italia

Olen 38-vuotias ja ollut paljon yksin, sillä olen ollut ainoa lapsi, joutunut myöhemmin vaihtamaan uraa ja käynyt läpi avioeron. Aineisto oli valistava ja opettava. Ette kuitenkaan maininneet, että yksinäisyys voi johtaa sukupuoliseen moraalittomuuteen, huumeiden käyttöön ja huonoon seuraan.

J. B., Yhdysvallat

Tässä kirjoituksessa päätimme keskittyä nimenomaan yksinäisyyden voittamisen keinoihin sen sijaan, että olisimme pohtineet sen vaaroja. Arvostamme kuitenkin tätä huomautusta. (Toimitus.)

Natsien hirmuteoista kertova museo. Esimieheni suunnitteli äskettäin vierailua natsien hirmuteoista kertovaan museoon. Annoin hänelle 8. toukokuuta 1993 ilmestyneen lehden, jossa oli kirjoitus ”Natsien hirmuteoista kertova museo ja Jehovan todistajat”, jotta hänen käyntinsä olisi mahdollisimman kiinnostava. Museolla on 500 korttia, joissa kussakin on jonkun ihmisen tarina ja joita jaetaan kävijöille kierroksen ajaksi. Esimieheni kortissa kerrottiin Jehovan todistajan, Emma Arnoldin, tarina. Perheeni oli tavannut Arnoldit vuonna 1951, ja meillä oli heistä valokuvia albumissa. Esimieheni oli ällistynyt siitä, että hänelle osui juuri Jehovan todistajan kokemus, ja vielä sellaisen todistajan, jonka minun perheeni tunsi! Näytin nuo valokuvat hänelle ja muille työtovereilleni ja kerroin heille sisar Arnoldin vävyn, Max Liebsterin, elämänvaiheista, jotka julkaistiin Vartiotornissa 1.10.1978 [suom. 15.12.1978].

J. K., Yhdysvallat

Yö- ja päiväperhosia. Biologiasta kiinnostuneena lukijana haluaisin lisätä yhden seikan kirjoitukseen ”Yö- vai päiväperhonen?” (8.5.1993). Selvin tapa erottaa yhdellä vilkaisulla yö- ja päiväperhonen toisistaan on katsoa niiden lepoasentoa. Yöperhonen lepää siivet levällään vaakatasossa, kun taas päiväperhonen lepää siivet pystyssä.

Y. Y., Yhdysvallat

Kiitos tästä lisätiedosta. ”The World Book Encyclopedia” -tietosanakirjan mukaan tämä pitää paikkansa useimmista päivä- ja yöperhosista. (Toimitus.)

Nuoret kysyvät. Kiitos kirjoituksesta ”Kehitynkö minä normaalisti?” (22.9.1993). Sisareni on minua vuoden nuorempi ja hyvin pitkä. Nyt tiedän, etten välttämättä jää lyhyeksi.

C. L., Yhdysvallat

Kiitos kirjoituksesta ”Miten joutilaana oleiluun tulisi suhtautua?” (22.6.1993). En ole koskaan ollut sellainen teini-ikäinen, jolla olisi tapana oleilla joutilaana toisten nuorten kanssa. Juuri sen vuoksi luulin olevani jotenkin omituinen. Mutta kirjoitus auttoi minua ymmärtämään, että joutilaana oleilu voi johtaa moniin ongelmiin. Mielestäni käytän aikaani paljon paremmin laittamalla ruokaa, piirtämällä, kirjoittelemalla kirjeitä ja saarnaamalla.

K. R., Yhdysvallat

Olen vasta 11-vuotias, mutta pidin kovasti kirjoituksesta ”Miten voin välttyä aidsilta?” (8.9.1993). Äitini ja minä puhuimme siitä yhdessä. Kiitos kun selititte tarkkaan, miten voi välttyä HIV-tartunnalta. Luulin, että sen voi saada melkein kuinka helposti tahansa!

L. K., Yhdysvallat