Lukijoiden kirjeitä
Iäkkäät. Minun täytyy kiittää teitä Herätkää!-lehdessä 8. elokuuta 1993 olleesta kirjoituksesta ”Suhtaudu järkevästi vanhenemiseen”. Kirjoitus sai kyyneleet kirpoamaan silmiini. Äitini on nimittäin melkein 90-vuotias. Jonkin aikaa sitten hän päätti mennä yksin ulos, vaikkei hänellä ole siihen lupaa, ja hän kaatui ja katkaisi kätensä. Hän on toipunut hyvin, mutta häntä ei voi jättää yksin. Olen joutunut olemaan poissa melko monista kristillisistä kokouksista, ja toisinaan minusta tuntuu siltä kuin tuottaisin Jehovalle pettymyksen. Olen kuitenkin saanut teiltä paljon tukea. Kun masennun, ajattelen tätä kirjoitusta.
B. T., Yhdysvallat
Anteeksianto. Sain juuri luettua kirjoituksen ”Raamatun näkökanta: Antaako Jumala täysin anteeksi?” (8.12.1993). Se tuli tosiaan tarpeeseeni. Kirjoitus auttoi minua ymmärtämään, että kun meidän Jumalamme siirtää pois synnit, ne ovat poissa, ne on pyyhitty pois, pesty pois. Kun kirjoitan tätä kirjettä, tunnen todellista mielenrauhaa.
J. W., Yhdysvallat
Oli lohduttavaa ymmärtää, että Jehova näkee sydämen ja haluaa pyyhkiä pois syntimme. Tunsin itseni aiemmin niin arvottomaksi saamaan Jehovalta anteeksi, että masennuin. Harkitsin jopa itsemurhaa. Läheiset ystävät seurakunnassa ovat auttaneet minua. Tarvitsen kuitenkin yhä lisää itseluottamusta, ja tämä kirjoitus auttoi minua.
K. H., Yhdysvallat
Silmälasit. Kiitoksia paljon kirjoituksesta ”Katsahdus silmälaseihin” (8.7.1993). Tiesin, että silmissäni on vikaa ja että minun olisi pitänyt mennä asiantuntijan luo, mutta lykkäsin sitä jatkuvasti tuonnemmaksi. Luettuani kirjoituksenne varasin ajan näöntarkastukseen. Olen tyytyväinen siitä, että tein sen. Tämä kirjoitus tuli minun kannaltani juuri oikeaan aikaan.
J. W., Englanti
Uskollinen isä ja poika. Luin kertomuksen ”Isäni esimerkki uskollisuudesta” yhteen menoon (22.12.1993). Tämä kirjoitus on rohkaissut minua tekemään enemmän Jumalan palveluksessa. Isä ja poika Daveyn luja päättäväisyys palvella Jehovaa kuolemaan saakka on elvyttänyt sen päättäväisyyden, joka minulla oli, kun minut kastettiin kaksi vuotta sitten ollessani 18-vuotias. Toivon, että tämänkaltaiset kirjoitukset koskettaisivat monien muiden nuorten sydäntä kaikkialla maailmassa.
C. M., Italia
Perhoset. Haluan käyttää tätä tilaisuutta kiittääkseni teitä kirjoituksesta ”Päivä perhosen elämästä” (8.10.1993). Vaimoni ja minä kävimme viime kuussa virkistäytymässä Zionin kansallispuistossa. Luimme yhdessä tätä kirjoitusta, kun yhtäkkiä perhonen laskeutui maahan ja levitti siipensä auki. Emme olleet ennen tienneet, miksi ne tekevät niin. Kirjoitus tosiaan auttoi meitä arvostamaan Jehovan luomakunnan ihmeitä.
C. B., Yhdysvallat
Pahantuuliset vanhemmat. Arvostin kirjoitusta ”Nuoret kysyvät: Miksi vanhempani ovat niin pahantuulisia?” (8.11.1993). Äitini on viime aikoina ollut pahantuulinen. Kirjoitus auttoi tosiaan minua ymmärtämään, että taloudelliset vaikeudet yhdessä muiden velvollisuuksien kanssa vaikuttavat suuresti hänen mielialaansa. Tästä lähin aion auttaa häntä enemmän silloin kun voin, sekä halata häntä ja sanoa hänelle rakastavani häntä.
T. B., Yhdysvallat
Meillä on kaksi poikaa, jotka ovat 7- ja 12-vuotiaita. Monet niistä kysymyksistä, joita käsittelitte tässä kirjoituksessa, ovat viime aikoina nousseet esiin perheessämme, ja olemme yrittäneet – menestyksettä – selittää asioita pojillemme. Tämä kirjoitus on ollut tosiaan vastaus rukouksiimme. Se on jo tähän mennessä parantanut tilannettamme.
R. P. ja A. P., Yhdysvallat