Jäätelön historia

JÄÄTELÖ on parantunut paljon sitten alkuaikojensa. Muinaiset roomalaiset keksivät sorbetin. Tätä puoleksi jäädytettyä jälkiruokaa, joka tehtiin lumesta, hedelmistä ja hunajasta, saattoi olla joskus rikkaiden pöydässä. Sorbettia paranneltiin pitkän ajan kuluessa, ja se saavutti selvästikin huippunsa arabialaisten keittiömestareiden käsissä keskiajalla. Sana ”sorbetti” on luultavasti peräisin arabian kielestä.

Voitaisiin sanoa, että perinnäinen sorbetti, joka tehtiin pääasiassa vedestä, on nykypäivän jäätelön edeltäjä. Käännekohta saavutettiin, kun sen valmistuksessa alettiin käyttää maitoa, munia, sokeria ja makuainetta, joiden avulla saatiin kermamainen, herkullinen sekoitus. Jos olisit elänyt 1600-luvulla Ranskan kuninkaan Ludvig XIV:n hovissa, olisit ollut todistamassa jäätelön ensiesittelyä seurapiireille. Tuohon aikaan lääkärit ja muut oppineet kiistelivät jäätelön vaikutuksesta ruoansulatukseen.

Miten jäätelöä voitiin valmistaa, kun ei ollut olemassa jäätelökoneita? Ensiksikin tarvittiin kaksi puusta tai tinasta tehtyä säiliötä, jotka pantiin sisäkkäin. Jäätelöseos valmistettiin pienemmässä niistä, ja näiden kahden säiliön väliin jäänyt tila täytettiin jäillä ja suolalla. Kun ainekset oli sekoitettu, seos jätettiin säiliöön, ja jäätelö oli valmista. Mistä jäät saatiin? Satoja vuosia sitten ihmiset oivalsivat, että jäätä voitiin tehdä ja varastoida keräämällä lunta talvella kuoppiin, jotka peitettiin oljilla ja tammenoksilla. 1800-luvulla keksittiin jääkone, jota käytettiin jäätelön massatuotantoon. Kotona jäätä säilytettiin puusta ja korkista tehdyissä kylmälaatikoissa.

Jäätelönvalmistustekniikka on tällä vuosisadalla kehittynyt paljon. Jääkaapit, jäätelökoneet ja muut laitteet helpottavat nykyään sekä kotitekoisen että tehdasmaisen jäätelön valmistamista, ja samalla hygienia on parantunut.

Jäätelöntekotaito

Jäätelöntekijältä vaaditaan ammattitaitoa, mikä tarkoittaa sitä, että hänen on oltava kondiittori ja kokki, joskus taiteilija sekä jossain määrin myös kemisti ja bakteriologi. Mikä tekee jäätelöstä niin jähmeää, kermamaista ja herkullista? Otetaanpa esimerkiksi tehdasvalmisteinen jäätelö. Valmistuksen aikana seokseen lisätään rasvoja ja kasviuutetiivisteitä paksuntamaan sitä. Joukkoon sekoitetaan myös sopiva määrä kananmunia, sokeria ja tarpeen vaatiessa luontaisia väri- ja makuaineita, esimerkiksi kaakaota, kahvia ja hedelmiä. On myös olemassa pähkinävoijäätelöä.

Kun seos on sekoitettu hyvin, se kuumennetaan Suomessa tavallisesti 74 asteeseen, jotta siinä mahdollisesti olevat pieneliöt tuhoutuisivat. Sen jälkeen kun se on jäähdytetty 4 asteeseen, jossa sitä säilytetään joitakin tunteja, se sakeutuu. Prosessin seuraava vaihe on jäädyttäminen. Lämpötila lasketaan äkkiä 6–10 pakkasasteeseen, ja samalla seosta vatkataan. Näin seokseen pääsee ilmaa, mikä osaltaan antaa jäätelölle sen tyypillisen kermamaisen koostumuksen.

Monta vuosisataa on vierähtänyt siitä, kun roomalaiset nauttivat sorbeteistaan ja kun jäätelö esiteltiin ensi kertaa Ludvig XIV:n hovissa. Mutta seuraavalla kerralla kun nautit jäädytettyä lempijälkiruokaasi, olipa se sorbettia tai jäätelöä, kiitä noita muinaisia roomalaisia siitä, että he keksivät näin virkistävän idean!