Nuoret kysyvät:

Onko itsemurha ratkaisu?

”Olen väsynyt heräämään joka aamu. Olen lopussa. Olen vihainen. Sydäntäni koskee. – – Aion siksi lähteä. – – En halua lähteä, mutta minusta tuntuu, että minun täytyy. – – Kun katson tulevaisuuteen, kaikki näyttää vain synkältä ja ahdistavalta.” (21-vuotiaana itsemurhan tehneen Peterin jättämä viesti)a

ASIANTUNTIJAT väittävät, että peräti kaksi miljoonaa yhdysvaltalaista nuorta on yrittänyt itsemurhaa. Murheellista kyllä, noin 5000 onnistuu siinä joka vuosi. Mutta nuoret eivät suinkaan tee itsemurhia vain Yhdysvalloissa. Intiassa suunnilleen 30000 nuorta tappoi itsensä vuonna 1990. Nuorten itsemurhaluvut ovat nousseet jyrkästi muun muassa Alankomaissa, Espanjassa, Israelissa, Kanadassa, Ranskassa, Suomessa, Sveitsissä, Thaimaassa ja Uudessa-Seelannissa.

Entä jos joku tuntee olevansa surun murtama tai jääneensä ahdistuksen valtaan eikä löydä pakotietä? Itsemurha voi tuntua houkuttelevalta, mutta todellisuudessa se olisi vain kaiken heittämistä traagisesti hukkaan. Se jättää jälkeensä vain tuskaa ja murhetta ystäville ja perheelle. Vaikka tulevaisuus näyttäisi kuinka synkältä tahansa ja vaikeudet kuinka suurilta tahansa, itsensä tappaminen ei ole ratkaisu.

Syitä itsemurha-ajatuksiin

Vanhurskas mies Job tiesi, mitä epätoivo on. Menetettyään perheensä, omaisuutensa ja hyvän terveytensä hän sanoi: ”Mieluummin tukehdun, mieluummin kuolen, kuin näin luurankona kidun.” (Job 7:15.) Joillakin nykyajan nuorilla on samanlaisia tuntemuksia. Muuan kirjailija sanoi sen näin: ”Paine – – johtaa ahdistukseen (kärsimyksen ja pelon tunteisiin) – – [joka] johtaa puolustautumiseen (yrityksiin paeta ahdistusta).” Itsemurhan avulla yritetään siis erheellisesti paeta sietämättömältä tuntuvaa ahdistusta.

Mikä sellaisen ahdistuksen saa aikaan? Se voi saada alkunsa jostakin yksittäisestä tapauksesta, esimerkiksi katkerasta riidasta vanhempien, poikaystävän tai tyttöystävän kanssa. Kun 16-vuotiaan Bradin ja hänen tyttöystävänsä välit menivät poikki, hän vajosi epätoivoon. Hän ei kuitenkaan koskaan puhunut tunteistaan, vaan yksinkertaisesti lopetti kaiken hirttämällä itsensä.

19-vuotias Sunita masentui hänen vanhempiensa saatua tietää, että hänellä oli moraaliton suhde poikaystäväänsä. ”Tiesin, etten halunnut enää elää sillä tavoin”, hän muistelee. ”Sitten eräänä iltana tulin vain kotiin ja aloin niellä aspiriinitabletteja. Seuraavana aamuna oksensin verta. En minä elämääni ollut halunnut lopettaa, vaan elämäntapani.”

Myös koulu voi aiheuttaa kovaa painetta. Nuori Ashish, jota hänen vanhempansa (jotka olivat itse lääkäreitä) painostivat tulemaan lääkäriksi, alkoi kärsiä unettomuudesta ja vetäytyä syrjään muiden seurasta. Koska Ashish ei kyennyt täyttämään vanhempiensa toiveita, hän otti yliannoksen unilääkettä. Tämä tuo mieleen sen, mitä Raamatussa sanotaan Sananlaskujen 15:13:ssa: ”Sydämen tuskassa on mieli murtunut.”

Perheongelmat

Perhe-elämää koettelevat tilanteet – vanhempien avio- tai asumusero, perheenjäsenen kuolema, muutto uuteen asuntoon – ovat myös syynä joidenkin nuorten itsemurhaan. Esimerkiksi edellä mainitulta Bradilta kuoli kaksi läheistä ystävää ja sukulainen auto-onnettomuudessa. Sitten hänen perheelleen alkoi tulla taloudellisia ongelmia. Nämä asiat yksinkertaisesti musersivat Bradin. Hänestä on voinut tuntua samalta kuin psalmistasta, joka huusi: ”Minun sieluni on kärsimyksistä kylläinen – – ne kaikki yhdessä piirittävät minua.” (Psalmit 88:4, 18.)

Hälyttävän monet nuoret joutuvat kärsimään toisenlaista painetta: fyysistä ja henkistä väkivaltaa sekä seksuaalista riistoa. Keralan osavaltiossa Intiassa nuorten itsemurhaluvut ovat tuon maan korkeimpia. Monet siellä asuvat teini-ikäiset tytöt ovat yrittäneet tappaa itsensä, koska heidän isänsä ovat käyttäneet heitä hyväkseen. Kaikenlainen lasten väärä kohtelu on noussut epidemianomaisiin mittoihin kaikkialla maailmassa, ja sen viattomille uhreille voi aiheutua vakavia ongelmia.

Muita ahdistuksen syitä

Kaikki itsemurha-ajatukset eivät kuitenkaan ole lähtöisin ulkoisista seikoista. Eräässä naimattomia teini-ikäisiä koskeneessa tutkimuksessa sanottiin: ”Niillä pojilla ja tytöillä, jotka antautuivat sukupuolisuhteisiin ja käyttivät alkoholia, oli suurempi riski [päätyä itsemurhaan] kuin niillä, jotka harjoittivat pidättyvyyttä.” Sunitan irralliset suhteet johtivat raskauteen – ja hän hankki abortin (vrt. 1. Korinttolaisille 6:18). Kalvava syyllisyys sai hänet toivomaan kuolemaa. Brad puolestaan oli kokeillut alkoholia 14-vuotiaasta saakka ja osallistunut melko säännöllisesti juominkeihin. Väärinkäytettynä alkoholi voi tosiaan purra kuin käärme (Sananlaskut 23:32).

Itsemurha-ajatukset voivat olla peräisin jopa ihmisen omista ”levottomuutta herättävistä ajatuksista” (Psalmit 94:19, UM). Lääkärit sanovat, että masentavat ajatukset voivat toisinaan johtua erilaisista biologisista seikoista. Esimerkiksi alussa mainitulla Peterillä oli ennen itsemurhaa todettu kemiallinen häiriötila aivoissa. Jos masentavien ajatusten syitä ei tutkita, sellaiset ajatukset saattavat voimistua ja itsemurha voi alkaa tuntua yhdeltä vaihtoehdolta.

Avun saaminen

Itsemurhaa ei kuitenkaan tulisi pitää minään vaihtoehtona. Tajuammepa tai emme, meillä kaikilla on ”sisäisiä ja ulkoisia apukeinoja, joiden avulla voimme selviytyä paineista ja ristiriitatilanteista”, kuten mielenterveyden hoidon ammattilaiset Alan L. Berman ja David A. Jobes asian ilmaisevat. Yksi apukeino voivat olla perhe ja ystävät. Sananlaskujen 12:25:ssä sanotaan: ”Huoli painaa alas miehen mielen, mutta hyvä sana sen ilahuttaa.” Jonkun ymmärtäväisen ystävän esittämä hyvä sana voi saada kaiken näyttämään erilaiselta!

Jos siis joku tuntee olevansa masennuksen tai huolten vallassa, hänen ei ole viisasta kärsiä yksikseen (Sananlaskut 18:1, UM). Hän voi vuodattaa sydämensä jollekulle luotettavalle ystävälle. Toiselle puhuminen rauhoittaa tunteita, minkä ansiosta ongelman voi nähdä aivan uudessa valossa. Jos jonkun sydän on murtunut sen vuoksi, että joku ystävä tai omainen on kuollut, hänen pitäisi puhua siitä luotettavan ystävän kanssa. Tällaisesta menetyksestä aiheutuvan tuskan ja surun purkaminen jollekulle lohduttaa (Saarnaaja 7:2–4). Hänen voisi olla hyvä luvata ottaa yhteyttä tuohon luotettavaan ystävään siinä tapauksessa, että itsemurha-ajatukset palaavat.

On totta, että voi olla vaikeaa luottaa johonkuhun. Mutta koska pelissä on koko elämä, eikö riski kannata ottaa? Todennäköisesti halu vahingoittaa itseään menee ohi, kun asiat puhutaan selviksi. ”Kenen kanssa?” saattaa joku kysyä. Jos nuoren vanhemmat ovat jumalaapelkääviä, niin hän voisi yrittää antaa sydämensä heille (Sananlaskut 23:26). He voivat olla ymmärtäväisempiä kuin monet uskovatkaan ja voivat pystyä auttamaan. Jos huomataan, että tarvitaan lisäapua – esimerkiksi lääkärintutkimus – he voivat järjestää sen.

Kristilliseen seurakuntaan kuuluvat ovat myös yksi apukeino. Seurakunnan hengellisesti vanhemmat miehet voivat tukea ja auttaa ahdistuneita (Jesaja 32:1, 2; Jaakob 5:14, 15). Itsemurhayrityksensä jälkeen Sunita sai apua eräältä kokoaikaiselta evankelistalta (tienraivaajalta). Sunita kertoo: ”Hän tuki minua kaikessa. Jos häntä ei olisi ollut, olisin kirjaimellisesti tullut hulluksi.”

Selviytyminen

On olemassa myös sisäisiä apukeinoja, joita voi käyttää. Esimerkiksi johtuvatko syyllisyydentunteet jostakin väärinteosta? (Vrt. Psalmit 31:11.) Sen sijaan että antaisi sellaisten tunteiden kasvaa, tulisi ryhtyä oikaisemaan asioita (Jesaja 1:18; vrt. 2. Korinttolaisille 7:11). Yksi myönteinen askel on se, että tunnustaa asian vanhemmilleen. Tietenkin he voivat olla aluksi järkyttyneitä. Todennäköisesti he kuitenkin keskittyvät auttamaan. On myös varmaa, että Jehovalla on ”paljon anteeksiantamusta” niitä kohtaan, jotka katuvat aidosti (Jesaja 55:7). Jeesuksen lunastusuhri peittää katuvien synnit (Roomalaisille 3:23, 24).

Kristityillä on apunaan myös usko, Raamattuun perustuva tieto ja heidän suhteensa Jumalaan. Psalmista Daavid oli monesti niin ahdistunut, että hän sanoi: ”Vihollinen – – on ruhjonut minun elämäni maahan.” Hän ei vaipunut epätoivoon, vaan kirjoitti: ”Minä korotan ääneni ja huudan Herraa, minä korotan ääneni ja rukoilen Herralta armoa.” ”Minä – – tutkistelen kaikkia sinun töitäsi ja ajattelen sinun kättesi tekoja.” (Psalmit 142:2; 143:3–5.)

Jos jonkun halu vahingoittaa itseään voimistuu, hänen tulisi kääntyä Jehovan puoleen rukouksessa. Jehova ymmärtää hänen ahdistuksensa ja haluaa hänen elävän! (Psalmit 56:9.) Hän voi antaa ”voimaa, joka ylittää tavanomaisen”, jotta ahdistuksesta voi selviytyä (2. Korinttolaisille 4:7). On myös hyvä ajatella, millaista tuskaa itsensä tappaminen aiheuttaisi perheelle, ystäville ja Jehovalle itselleen. Sen harkitseminen voi hyvinkin auttaa jatkamaan elämää.

Vaikka jonkun mielestä tuska ei ehkä tunnu häviävän koskaan, hän voi olla varma siitä, että on olemassa sellaisia, jotka ovat eläneet samanlaisten ahdistusten läpi. He voivat kertoa kokemuksesta, että tilanne voi muuttua ja muuttuukin. Toiset voivat auttaa selviytymään tuollaisista ahdistavista ajoista. Masentuneiden tulisi hankkia tarvitsemaansa apua, jonka he ansaitsevat – ja jatkaa elämää!

[Alaviitteet]

[Kuva s. 24]

On parempi puhua ahdistavista tunteista jonkun kanssa