Jälleensyntymisilmiöiden selitys

JÄLLEENSYNTYMISTEORIAA vastaan on noustu muun muassa sillä perusteella, ettei useimmilla maapallon ihmisillä ole minkäänlaista muistikuvaa mistään aiemmasta elämästä. He eivät myöskään edes usko, että he olisivat voineet elää aiemmin.

Kieltämättä meille tulee toisinaan sellainen kummallinen tunne, että olemme jo nähneet jonkun, jonka tapaamme ensi kertaa. Jokin talo, kaupunki tai luonnonkaunis paikka voi tuntua meistä tutulta, vaikka tiedämme olevamme siellä ensimmäistä kertaa. Nämä asiat voidaan kuitenkin selittää tarvitsematta turvautua jälleensyntymisteoriaan.

Esimerkiksi jotkin kaukana toisistaan sijaitsevat paikat voivat olla kutakuinkin samanlaisia, niin että käydessämme jossakin uudessa paikassa meistä tuntuu siltä, että olemme olleet siellä aiemmin, vaikkemme olekaan. Monet jossain päin maailmaa olevat talot, toimistot, liikkeet, kaupungit ja luonnonkauniit paikat muistuttavat toisaalla sijaitsevia vastaavia paikkoja. Niiden samankaltaisuus jonkin sellaisen kanssa, minkä olemme nähneet aiemmin, ei todista, että olisimme käyneet niissä jossain aiemmassa elämässä. Ne vain muistuttavat meille tuttuja paikkoja.

Sama pätee myös ihmisiin. Jotkut ihmiset ovat koko lailla toistensa näköisiä; heillä saattaa jopa olla niin sanottu kaksoisolento. Ihmisellä voi olla hänelle tyypillisiä eleitä ja tapoja, jotka muistuttavat meitä jostakusta toisesta yhä elossa olevasta tai jopa jo kuolleesta. Olemme kuitenkin tunteneet nämä ihmiset tässä nykyisessä elämässä emmekä missään aiemmassa olemassaolossa. Ulkonäön tai persoonallisuuden samankaltaisuus ei merkitse sitä, että olisimme tunteneet heidät jossain aiemmassa elämässä. Olemme epäilemättä kaikki joskus luulleet jotakuta toiseksi ihmiseksi. Mutta he molemmat ovat eläneet samaan aikaan kuin me eivätkä joskus aiemmin. Sillä ei ole mitään tekemistä jälleensyntymisen kanssa.

Hypnoosin vaikutus

Jopa hypnoosissa saadut kokemukset voidaan selittää tarvitsematta turvautua jälleensyntymisteoriaan. Alitajuntamme muodostaa tietovaraston, joka on paljon laajempi kuin ehkä kuvittelemmekaan. Tähän varastoon tulee tietoa kirjoista, lehdistä, televisiosta, radiosta sekä kokemusten ja havaintojen välityksellä.

Suuri osa tästä tietomäärästä varastoidaan jonnekin alitajunnan kätköihin, koska emme käytä sitä suoranaisesti tai heti. Alitajuntamme muistuttaa kirjaston kirjoja, joita ei tällä hetkellä kysytä paljon ja jotka sen vuoksi siirretään varastohyllylle.

Hypnoosissa ihmisen tajunnan tilaa muutetaan kuitenkin siten, että unohdetut muistot voivat palautua mieleen. Jotkut tulkitsevat niiden liittyvän johonkin aiempaan elämään, mutta ne eivät ole mitään muuta kuin nykyelämän kokemuksia, jotka olimme tilapäisesti unohtaneet.

Muutamia tapauksia on kuitenkin ehkä vaikeampi selittää luonnollisella tavalla. Esimerkiksi joku voi alkaa puhua toisella ”kielellä” hypnoosissa ollessaan. Toisinaan kieli on ymmärrettävää, mutta usein se ei ole. Jälleensyntymiseen uskovat ihmiset saattavat sanoa, että tätä kieltä ihminen puhui aiemmassa elämässä.

On kuitenkin tunnettua, että niin sanottua kielilläpuhumista tapahtuu silloin, kun ihmiset ovat okkulttisessa tai uskonnollisessa hurmoksessa. Ne, joilla on ollut tällaisia kokemuksia, ovat varmoja siitä, ettei sillä ole mitään tekemistä aiemman elämän kanssa vaan että heihin vaikuttaa jokin näkymätön voima tässä nykyisessä elämässä.

Ihmisillä on erilaisia näkemyksiä siitä, mikä tuo voima on. Fountain Trustin ja Englannin kirkon evankelisen neuvoston yhteisjulistuksessa sanottiin kielilläpuhumisesta: ”Olemme myös tietoisia siitä, että samanlainen ilmiö voi tapahtua okkulttisen/demonisen vaikutuksen alaisuudessa.” Tällaisten ilmiöiden väittäminen todisteeksi siitä, että olemme eläneet aiemmin, olisi väärän päätelmän tekemistä hätiköiden.

Lähellä kuolemaa käyneiden kokemukset

Entä sitten ne kokemukset, joita lähellä kuolemaa käyneillä ihmisillä on heidän omien sanojensa mukaan ollut? Jotkut ovat tulkinneet ne todisteeksi siitä, että ihmisellä on sielu, joka jää eloon ruumiin kuoltua. Tällaisille kokemuksille on kuitenkin useita luonnollisia, paljon parempia selityksiä.

Ranskalaisen tiedelehden Science & Vie vuoden 1991 maaliskuun numerossa kuoleman lähellä saatujen kokemusten eri vaiheita sanotaan ”hallusinaation yleismaailmalliseksi prototyypiksi”, joka on tunnettu jo pitkään. Samanlaisia kokemuksia on saatu muissakin tilanteissa. Niitä voi ilmetä ”väsymyksen, kuumeen, epilepsiakohtausten, huumeiden käytön” yhteydessä.

Neurokirurgian uranuurtaja Wilder Penfield, joka leikkasi epileptikkoja käyttäen paikallispuudutusta, teki kiinnostavan havainnon. Hän huomasi, että ärsyttämällä elektrodilla aivojen eri osia hän sai potilaan tuntemaan olevansa ruumiinsa ulkopuolella, kulkevansa tunnelin läpi ja tapaavansa kuolleita omaisia.

Kiintoisa yksityiskohta tässä suhteessa on se, että lapset, joilla on ollut tällaisia kokemuksia heidän käydessään lähellä kuolemaa, eivät tapaa kuolleita sukulaisiaan vaan koulutovereita tai opettajia – niitä jotka ovat yhä elossa. Se osoittaa, että tällaiset kokemukset liittyvät jollain tapaa kulttuuriympäristöön. Se mitä koetaan, liittyy nykyiseen elämään eikä johonkin kuolemanjälkeiseen tilaan.

Tri Richard Blacher kirjoittaa Yhdysvaltain lääkäriliiton lehdessä: ”Kuoleminen eli hengenvaarallisen fyysisen tilanteen kokeminen on prosessi; kuolema on tila.” (The Journal of the American Medical Association.) Blacher esittää kuvauksen ihmisestä, joka lentää ensimmäistä kertaa Yhdysvalloista Eurooppaan. ”Lento ei ole Eurooppa”, hän kirjoittaa. Eurooppaan lähtevä turisti, jonka kone kääntyy takaisin muutaman minuutin kuluttua noususta, ei voi kertoa ihmisille Euroopasta sen enempää kuin joku koomasta heräävä voi kertoa toisille kuolemasta.

Ne jotka ovat olleet lähellä kuolemaa, eivät toisin sanoen ole koskaan todella kuolleet. He ovat kokeneet jotakin ollessaan yhä elossa. Ja ihminen on elossa vielä muutamaa sekuntia ennen kuolemaansa. He ovat olleet kuolemaisillaan mutta eivät ole vielä kuolleet.

Eivät edes ne, joiden sydän on tuokioksi pysähtynyt ja jotka on sitten elvytetty, voi muistaa oikeastaan mitään noista tajuttomuuden hetkistä, jolloin heidät olisi voinut määritellä ”kuolleiksi”. He muistavat – sikäli kuin jotakin muistavat – pelkästään sen, mitä tapahtui juuri ennen tuota lyhyttä katkosta, eivät sitä, mitä tapahtui sen aikana.

Julkaistut kuoleman lähellä käyneiden ihmisten kokemukset ovat lähes aina myönteisiä, vaikka kielteisiäkin kokemuksia tiedetään sattuvan. Ranskalainen psykoanalyytikko Catherine Lemaire selittää sen seuraavasti: ”Niitä, jotka eivät ole kokeneet – – [kuoleman läheisyyttä] sillä tavalla, joka sopii IANDSin [tällaisia kokemuksia tutkiva kansainvälinen yhdistys] malliin, ei kiinnosta kertoa tarinaansa.”

Ei muistikuvaa

Tosiasia on, ettei meillä ole kokemusta muusta elämästä kuin siitä, jota parhaillaan elämme, ei sen enempää aiemmasta kuin kuolemanjälkeisestäkään elämästä. Näin ollen meillä ei ole oikeita muistoja mistään muusta kuin siitä elämästä, jota olemme todellisuudessa eläneet.

Jälleensyntymiseen uskovat ihmiset sanovat, että uudelleen syntymisen pohjimmainen tarkoitus on saada uusi mahdollisuus parantaa tilannettaan. Jos olisimme todella eläneet aiemmin mutta unohtaneet sen, tuollainen muistinmenetys olisi suuri puute. Juuri muistamalla virheemme voimme hyötyä niistä.

Niin sanotun jälleensyntymisterapian kannattajien mielestä voidaan lisäksi tämänhetkisistä ongelmista selviytyä paremmin, jos aiemmat elämät voidaan hypnoosin avulla palauttaa mieleen. Tämän teorian mukaan synnymme uudelleen voidaksemme parantaa jotakin, mutta olemme kuitenkin unohtaneet, mikä tuo jokin on.

Nykyisessä elämässä muistinmenetystä pidetään puutteena. Sen täytyy pitää paikkansa tässäkin tapauksessa. Tämän kiistäminen sanomalla, ettei sellaisella huonomuistisuudella ole väliä, koska vain hyvät ihmiset syntyvät uudelleen ihmisiksi, ei ole kestävä väite nykypäivänä, jolloin pahuus hallitsee maailmannäyttämöä voimakkaammin kuin koskaan ennen. Jos ainoastaan hyvät ihmiset syntyvät uudelleen ihmisiksi, niin mistä sitten kaikki pahat ihmiset ovat tulleet? Eikö heitä pitäisi olla maan päällä yhä vähemmän? Totuus on tämä: yksikään ihminen, oli hän hyvä tai paha, ei koskaan synny uudelleen aloittaakseen toisen elämän ihmisenä tai minään muunakaan.

Joku voi kuitenkin kysyä, eikö jälleensyntyminen ole Raamatun opetus. Tarkastelkaamme tätä kysymystä seuraavassa kirjoituksessa.

[Huomioteksti s. 6]

Alitajuntamme on kuin kirjasto, jossa oleva tieto on pantu sivuun mutta voidaan palauttaa myöhemmin mieleen

[Huomioteksti s. 7]

”Kuolema on tila”, ei prosessi. (Tri Richard Blacher lehdessä The Journal of the American Medical Association)