Nuoret kysyvät:

Miksi puhua Jumalasta?

”Jokaisella on oma uskontonsa. Ihmisen ei pitäisi tyrkyttää omaa Jumalaansa toisille.” (14-vuotias Racish, Guyana)

”Epäröin puhua toisille Jumalasta, koska häpeän sitä pilkkaa, joka siitä seuraa.” (17-vuotias Rohan, Guyana)”

”Meidän pitäisi puhua Jumalasta, koska hän on meidän Luojamme ja saamme kiittää elämästämme häntä.” (13-vuotias Marco, Saksa)

KUN kuuntelet nuorten ryhmän keskustelua, voit todennäköisesti tehdä seuraavan surullisen päätelmän: Jumala ei yleensä selvästikään ole suosituin keskustelunaihe nuorten keskuudessa. Jos mainitset urheilun, pukeutumisen, uusimmat elokuvat tai vastakkaisen sukupuolen, niin tavallisesti viriää vilkas keskustelu. Mutta uskallapa mainita Jumala, niin paikalle voi laskeutua äkkiä melkein käsin kosketeltava, kiusallinen hiljaisuus.

Jotkut nuoret eivät yksinkertaisesti usko Jumalaan. He voivat järkeillä, että koska he eivät voi nähdä Jumalaa, häntä ei voi olla olemassa; hänestä puhuminen tuntuu ajan haaskaukselta. Selvä vähemmistö nuorista on silti ateisteja. Erään galluptutkimuksen mukaan noin 95 prosenttia yhdysvaltalaisnuorista uskoo Jumalaan. Itse asiassa George Gallup päätyi seuraavanlaiseen tulokseen: ”Monille nuorille Jumala ei ole jokin epämääräinen, abstrakti periaate, vaan persoonallinen Jumala, joka tarkkailee heidän tekojaan ja palkitsee tai rankaisee heitä niiden mukaan.” Miksi sitten monet nuoret epäröivät puhua uskostaan?

Miksi jotkut vaikenevat

Monet tuntuvat yksinkertaisesti ajattelevan, että on hyvien tapojen vastaista puhua uskonasioista ja että uskonnolliset ajatukset on parasta pitää omana tietonaan. Jo pelkkä ajatuskin siitä, että keskusteltaisiin Jumalasta, näyttää saavan jotkut nuoret hämmennyksiin. He ajattelevat, että ”se ei yksinkertaisesti käy päinsä”.

Onpa tovereillasi millainen näkemys tahansa, mikä on sinun kantasi tässä asiassa? Kysymys on erityisen olennainen, jos sinut on kasvatettu Jehovan todistajaksi. Miksi? Koska todistaminen eli Jumalasta kertominen toisille on juuri tämän uskon ydin (Jesaja 43:9, 10; Matteus 24:14).

Joitakin Jehovan todistaja -nuoria lannistaa kuitenkin se vihamielisyys, jota he joskus kohtaavat, eivätkä he siksi osallistu julkiseen saarnaamistyöhön – tai osallistuvat siihen vain siitä syystä, että heidän vanhempansa suostuttelevat heitä. Toiset osallistuvat tähän työhön, mutta toivovat salaa, ettei kukaan heidän koulutovereistaan näkisi heitä silloin. Koulussa jotkut yrittävät pitää uskonnolliset käsityksensä salassa. Monesti syynä on se, että he pelkäävät luokkatovereidensa pilkkaavan heitä. ”Minua pelotti puhua Jumalasta”, myöntää nuori Ryan, ”koska toverini kutsuivat minua haukkumanimillä eikä minulla ollut rohkeutta jatkaa keskustelua.”

Sitten on niitä, jotka vaikenevat, koska he pelkäävät, etteivät he pysty elämään täysin Raamatun periaatteiden mukaan. Koska he tuntevat ”nuoruudelle ominaisten halujen” houkuttelevan heitä, he järkeilevät, että olisi parasta olla tuomatta julki itseään kristittynä siltä varalta, että sattuisivat tekemään jotakin väärää (2. Timoteukselle 2:22).

Jotkut eivät puhu Jumalasta, koska he tuntevat yksinkertaisesti itsensä pätemättömiksi siihen. 19-vuotias Wilton ilmaisi asian näin: ”Minusta oli vaikea puhua Jumalasta työtovereilleni, koska minusta tuntui siltä, etten kykenisi puolustamaan niitä asioita, joita sanoin hänestä. Ajattelin, että jos uskomukseni asetettaisiin kyseenalaisiksi, minulla ei olisi tyydyttävää vastausta.”

Kristillinen velvollisuus

Voisiko olla niin, että sinä olet ollut puhumatta Jumalasta samoista syistä? Jos näin on, et ole ainoa. Toiset nuoret ovat taistelleet samoja tuntemuksia vastaan. Monet ovat kuitenkin oppineet ymmärtämään, että huolimatta kaikesta siitä, mikä saattaa viedä rohkeuden puhua toisille Jumalasta, on olemassa pakottavia syitä toimia siten. Mitkä ovat joitakin niistä?

Alussa mainittu nuori Marco sanoi hyvin, että Jumala ”on meidän Luojamme ja saamme kiittää elämästämme häntä” (Ilmestys 4:11). Elämä on tosiaan kallisarvoinen lahja. Psalmista sanoi Jumalasta: ”Sinun tykönäsi on elämän lähde.” (Psalmit 36:10.) Koska olet saanut tämän lahjan, eikö sinun pitäisikin osoittaa olevasi siitä kiitollinen?

Yksi tapa osoittaa kiitollisuutta on ylistää Jehova Jumalaa toisten edessä. Hän on luonut auringon, kuun, sateen, ilman, jota hengitämme, ja ruoan, jota syömme (Apostolien teot 14:15–17). ”Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja on ylhäältä”, sanoi opetuslapsi Jaakob (Jaakob 1:17). Kiitätkö Jumalaa näistä lahjoista? (Kolossalaisille 3:15.) Mikä voisi olla parempi tapa ilmaista kiitollisuutta kuin puhua Jumalasta? (Luukas 6:45.)

Todellisuudessa Jumala käskee meitä puhumaan hänestä. Hänen poikansa, Jeesus Kristus, kehotti kristittyjä: ”Menkää sen tähden ja tehkää opetuslapsia kaikkien kansojen ihmisistä.” (Matteus 28:19, 20.) Myös nuorilla on vastuu osallistua tähän työhön. Psalmista kehottaa: ”Ylistäkää Herraa – – te nuorukaiset ynnä neitsyet, vanhat yhdessä nuorten kanssa. Ylistäkööt he Herran nimeä, sillä hänen nimensä yksin on korkea, hänen valtasuuruutensa ulottuu yli maan ja taivaan.” (Psalmit 148:7, 12, 13.) Sinun ei kuitenkaan tarvitse ajatella tämän tehtävän olevan taakka. Todellisuudessa se on etu: voit olla yksi ”Jumalan työtovereista” (1. Korinttolaisille 3:9).

Entä jos et yksinkertaisesti tunne itseäsi päteväksi? Raamatun aikoina profeetta Jeremialla oli tuollaisia tunteita. Hän sanoi: ”Voi Herra, Herra! Katso en minä kykene puhumaan, sillä minä olen nuori.” Mitä Jehova vastasi? ”Älä sano: ’Minä olen nuori’, vaan mene, kunne ikinä minä sinut lähetän, ja puhu kaikki, mitä minä käsken sinun puhua.” (Jeremia 1:6, 7.) Jehovan avulla Jeremia teki juuri niin 40 vuotta!

Samoin meidän nykyajan kristittyjen ”riittävä pätevyys on lähtöisin Jumalasta” (2. Korinttolaisille 3:5). Vaikka olisitkin luonteeltasi ujo ja vetäytyvä, Jumala voi auttaa sinua saamaan rohkeutta puhua. Kristillisen seurakunnan yhteydessä annetaan ohjausta, joka voi auttaa sinua saamaan lisää pätevyyttä Jumalan sanan opettajana. Jos kaipaat henkilökohtaista apua, mikset puhuisi asiasta jollekulle seurakunnan valvojalle? Ehkä henkilökohtaisen tutkimisohjelman laatiminen tai työskenteleminen yhdessä jonkun itseäsi kokeneemman kanssa on juuri se, mitä tarvitset.

Mitä voit saada aikaan

Jumalasta puhuminen voi antaa sinulle todellisen aikaansaamisen tunteen. Ensiksikin monet toverisi etsivät vastauksia, melkein huutavat apua. He ovat vailla ohjausta, eikä heillä ole selvää kuvaa tulevaisuudesta. He miettivät: Miksi olemme olemassa? Mihin olemme menossa? Miksi maailma on täynnä ongelmia? Kristittynä sinulla on vastaukset ja sinulla on todennäköisesti myös parhaat mahdollisuudet välittää tietoa näistä asioista tovereillesi. He voivat olla kanssasi samalla aaltopituudella ja puhuvat ehkä mieluummin jonkun oman ikäisensä kuin aikuisen kanssa.

Sinut tosin torjutaan aika ajoin, mutta saatat tavata myös joitakuita, jotka suhtautuvat myötämielisesti Raamatun sanomaan. Eräs nuori todistaja istui bussissa ja luki kirjaa Nuoret kysyvät – käytännöllisiä vastauksia.a Hänen vieressään istuva poika alkoi lukea sitä hänen kanssaan. ”Tämähän on tosi hyvä kirja!” poika huudahti. ”Tässä kirjassa puhutaan paljon Jumalasta. Useimmat ihmiset eivät ole kiinnostuneita uskonnosta.” Nuori todistaja käytti tätä tilaisuutena keskustella syvällisesti Jumalan nimestä.

On totta, että kun ilmaiset olevasi kristitty, velvollisuutesi on käyttäytyä kristitylle sopivalla tavalla (1. Pietarin kirje 2:12). Hyvä kristillinen käytös kuitenkin vain lisää sanomasi uskottavuutta. Harkitsehan Eric-nimisen nuoren kokemusta. Hänen koulussaan olleiden Jehovan todistaja -nuorten hyvä käytös teki häneen vaikutuksen. Tämä sytytti hänessä halun saada lisää tietoa Jumalasta. Hänen kanssaan aloitettiin raamatuntutkistelu, ja nykyään hän palvelee kastettuna kristittynä Jehovan todistajien maailmankeskuksessa New Yorkissa.

Jumalasta puhuminen voi auttaa myös sinua. Se voi olla sinulle suojana. Kun toverisi tietävät sinun olevan Jehovan todistaja, saat monien kunnioituksen. He eivät ehkä niin helposti painosta sinua osallistumaan väärin tekemiseen, kun he tajuavat, että sinulla on korkeat periaatteet, ja tietävät, että todennäköisesti sinä puolestasi alat todistaa heille.

Tämä ei tietenkään merkitse sitä, että joka kerran kun avaat suusi, sinun täytyy lainata raamatunkohtia. Kiinnostuksesi urheiluun, vaatteisiin tai musiikkiin säilyy, ja haluat toisinaan keskustella noista asioista. Muista kuitenkin, että ”sydämen kyllyydestä suu puhuu” (Matteus 12:34). Jos sydämessäsi on tosiaan rakkaus Jumalaan, haluat luonnollisestikin puhua hänestä. Tulevassa numerossa käsittelemme joitakin tapoja, joilla voit tehdä sen tehokkaasti.

[Alaviitteet]

[Kuva s. 15]

Hävettääkö sinua, jos koulutoverisi näkevät sinut julkisessa saarnaamistyössä?