Bambu-urut – erikoinen filippiiniläinen soitin

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN FILIPPIINIEN-KIRJEENVAIHTAJALTA

URKUJA on ollut olemassa muodossa tai toisessa yli kahdentuhannen vuoden ajan. Niiden rakennusmenetelmät ovat vaihdelleet, mutta kaikkia urkuja yhdistää pillistö, joka on osa äänen tuottamiseen liittyvää koneistoa. Tavallisesti pillit tehdään puusta ja metallista. Niissä uruissa, joista nyt haluamme kertoa, pillit on kuitenkin tehty pääasiassa bambusta. Niiden 953:sta soivasta pillistä kaiken kaikkiaan 832 on bambua. Muut ovat metallia. Tässä soittimessa on lisäksi pelkkiä koristepillejä.

Miten nämä bambu-urut toimivat? Periaate on sama kuin muissa uruissa. Niissä käytetään kahdenlaisia pillejä, joihin pumpataan ilmaa sävelten aikaansaamiseksi. Huulipilleissä on puoliympyrän muotoinen aukko lähellä sitä kohtaa, josta ne kiinnittyvät soittopöytään, ja ääni syntyy niissä pitkälti samalla tavoin kuin huilussa. Kielipillien sisällä on värähtelevä kappale, ja niissä ääni syntyy samalla tavoin kuin klarinetissa tai saksofonissa. Koska suurin osa pilleistä on tehty bambusta, tässä soittimessa on omaleimainen sointi.

Urkujen rakentaminen

Espanjalainen lähetyssaarnaaja Diego Cera alkoi rakentaa tätä soitinta vuonna 1816. Miksi käytettiin bambua? Kun otetaan huomioon alueen suhteellinen köyhyys, ehkä yksi syy oli se, että tarvittiin halpoja materiaaleja. Urkujen rakentaja epäilemättä myös halusi käyttää sopivia paikallisia materiaaleja.

Vuonna 1816 bambunkappaleet leikattiin ja haudattiin noin vuodeksi rantahiekkaan. Niitä kappaleita, jotka eivät turmeltuneet oltuaan hyönteisten ja sään armoilla, pidettiin kestävinä ja käytettiin soittimen rakentamisessa. Useiden seuraavien vuosien ajan urkujen eri osia pantiin kokoon. Vuonna 1821, kun suurin osa työstä oli saatu valmiiksi, tätä soitinta ylistettiin ”hienoimmaksi ja ensimmäiseksi lajissaan tuossa maassa”.

Läpi vastoinkäymisten

Nämä bambu-urut ovat kokeneet kovia. Vuonna 1829 Las Piñasin kaupungissa, missä urkuja säilytetään, sattui maanjäristys. Niiden säilytyspaikkana olevasta talosta tuhoutui katto, ja urut joutuivat luultavasti olemaan jonkin aikaa säiden armoilla. Vuonna 1863 poikkeuksellisen voimakas maanjäristys aiheutti lisää vahinkoja niille. Osa pilleistä korvattiin, mutta ajan kuluessa hyönteiset turmelivat ne. Vuonna 1880 sattui jälleen raju maanjäristys, joka vahingoitti pahoin rakennusta, johon urut oli sijoitettu, ja ennen kuin rakennus saatiin korjatuksi iski taifuuni, joka heitteli urkujen osia sinne tänne.

Urkuja yritettiin korjata vuosien varrella. Yksi tällainen yritys aiheutti niille kuitenkin pysyvää vahinkoa. Eräs korjaaja sahasi bambupilleistä osan pois laittaakseen niihin viritysläpän. Tämä muutti pysyvästi soittimen viritystä. Ja korjausyrityksistä huolimatta urkujen kunto huononi.

Urut selviytyivät myös sotien läpi. Filippiiniläiset ja espanjalaiset kahakoivat keskenään Las Piñasissa 1890-luvun loppupuolella, ja se oli myös filippiiniläisten ja amerikkalaisten välisen sodan näyttämönä. Vaikka urkujen kunto huononi, vuosien 1911–13 muistiinmerkinnät osoittavat, että matkailijat tulivat katsomaan niitä.

Vuosina 1941–45 toinen maailmansota riehui myös Filippiineillä. Japanilaisten miehityksen aikana markiisi Y. Tokugawa, keisari Hirohiton sukulainen, kiinnitti urkuihin huomiota. Hän järjesti niiden osittaisen korjaamisen, mutta sen jälkeen niiden hyväksi ei tehty vuosiin juuri mitään.

Sitten 1970-luvulla alettiin vaatia äänekkäästi niiden entistämistä. Sadoista bambupilleistä 45 oli kadoksissa ja 304 oli epäkunnossa. Yhden sisältä löytyi linnunpesä. Olisiko mitään tehtävissä, jotta urut saataisiin jälleen esityskuntoon?

Entistys

Entistystyöt uskottiin hyvämaineiselle ulkomaiselle yritykselle, ja työt aloitettiin maaliskuussa 1973. Pillistö kuljetettiin Japaniin, ja muu osa uruista vietiin Saksaan. Siellä rakennettiin erityinen huone, johon pyrittiin aikaansaamaan Filippiinien ilmastoa muistuttavat olosuhteet. Entistystyöt suoritettiin tässä huoneessa.

Tavoitteena oli päästä mahdollisimman lähelle alkuperäistä rakennetta. Viimein korjaukset saatiin valmiiksi. Japanissa korjatut pillit lennätettiin Saksaan. Urut koottiin uudestaan ja niitä kokeiltiin. Sitten 18. helmikuuta 1975 niillä ilahdutettiin tunnin mittaisessa konsertissa niitä kuulemaan tullutta saksalaista yleisöä.

Pian tämän jälkeen ne pakattiin kahteentoista suureen laatikkoon, ja eräs belgialainen lentoyhtiö kuljetti ilmaiseksi tämän 5626 kiloa painavan soittimen takaisin Filippiineille. Urut saivat mahtavan vastaanoton Las Piñasissa, missä niitä tultaisiin säilyttämään. Kolmekymmentätuhatta ihmistä katseli kulkuetta, jonka mukana kuljetettiin soittimen historiaa kuvaavia näyttelylavoja.

9. toukokuuta 1975 bambu-urut olivat valmiina ensikonserttiaan varten, jonka myötä ne vihittäisiin käyttöön. Filippiiniläiset saattoivat jälleen kuulla bambu-urkuja, kun eräs saksalaisurkuri soitti niitä filippiiniläisorkesterin säestämänä.

Arvostatko Luojan meille antamaa musiikin lahjaa? Haluaisitko kuulla jotain hieman erikoista? Jos sinulla on joskus mahdollisuus kuulla bambu-urkuja Las Piñasissa, tulet epäilemättä pitämään tästä erikoisesta filippiiniläisestä soittimesta.