Kanariansaaret – suotuisa ilmasto, houkuttelevat maisemat

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN ESPANJAN-KIRJEENVAIHTAJALTA

TARINAN mukaan kaukana meren takana, Herakleen patsaiden tuolla puolen, oli ryhmä lumoavia saaria. Maaperä oli niin hedelmällistä ja ilmasto niin suotuisa, että mikä tahansa kasvoi siellä. Ne olivat Onnellisten saaret. Nykyään ne tunnetaan Kanariansaarina. ”Kanaria” tulee latinalaisesta sanasta canis. Se viittaa isokokoisiin, raivoisiin koiriin, joita eli aikoinaan runsaasti noilla saarilla.

Tämä roomalaisten ja kreikkalaisten kirjailijoiden ihannoima romanttinen sekoitus tarua ja totta perustui niiden muutamien urheiden merimiesten juttuihin, jotka kyntivät Atlantin valtamerta Kristuksen syntymää edeltäneinä aikoina. Nykyään noiden entisaikojen merimiesten jalanjälkiä tallaavat turistit. Saaret ovat hyvin todelliset, vaikka osa niiden taianomaisuudesta ja suurin osa niiden salaperäisyydestä onkin haihtunut. Niiden ilmasto on tosiaankin suotuisa ja niin houkutteleva, että se vetää puoleensa miljoonia turisteja, jotka haluavat lähteä hetkeksi pakoon Pohjois-Euroopan ankaria talvia.

Saarten viehätys ei perustu vain leutoon ilmastoon. Niiden kätköissä on poikkeuksellinen määrä vaihtelevia maisemia ja kasveja, ja onkin enemmän kuin luonnollista, että seitsemästä pääsaaresta neljälle on perustettu kansallispuisto.

Teneriffa – kivinen puutarha pilvien yläpuolella

Suurimman saaren, Teneriffan, maisemaa hallitsee levossa oleva tulivuori, Pico de Teide, joka kohoaa Atlantilta kerääntyvien pilvien yläpuolelle. Tuliperäisten rinteiden ympärille kaareutuu amfiteatterin tavoin valtava subalpiininen alue, joka tulivuoren kanssa muodostaa Teiden kansallispuiston. Puiston ainutlaatuinen kasvillisuus herää eloon myöhäiskeväällä ja kevätkesällä kasvien hyödyntäessä talven lumista maahan varastoitunutta kosteutta. Karu, vulkaaninen alue vaihtuu äkisti kiviseksi puutarhaksi, joka hehkuu eri väreissä.

Puiston kahta epätavallisinta kukkaa ei kasva missään muualla maailmassa. Ne ovat punainen tajinaste ja orvokinsukuinen ”Teide violet”. Punainen tajinaste on todennäköisesti saarten upein kasvi – lukematon määrä punaisia kukkaterttuja kiertää tiheänä spiraalina sen salkomaista vartta, joka voi olla parin metrin korkuinen. Korkeat kukinnot ovat kuin punaisia kukkasavupiippuja, ja ne erottuvat hyvin syvänsinistä taivasta vasten.

”Teide violet” -kasvit, jotka ympäröivät liilanvärisen seppeleen tavoin tulivuoren kitaa, ovat huomattavan sitkeitä kasveja. Niitä kasvaa vain muutaman metrin päässä 3700 metrin korkeudella olevasta huipusta, missä ei mikään muu kasvi menesty.

La Palma – vehmas vulkaaninen kattilalaakso

La Palmassa sijaitsee yksi maailman suurimmista kraattereista. Sen ympärysmitta on noin 27 kilometriä ja reunat ovat noin 2400 metrin korkeudessa. Sen sisällä oleva suunnaton vajoama, joka muodostaa saaren keskustan, on sortunut tulivuori. Vuosien mittaan tuuli ja sade ovat muovanneet sen näyttämään valtavalta kattilalta. Sen vuoksi sitä sanotaan espanjan kielellä calderaksi (tarkoittaa ”kattilaa”), ja tuota sanaa käytetään vastaavista kraattereista ympäri maailman.a

Kattilalaakso on nykyään kokonaan kansallispuistona, ja sitä peittää komea mäntymetsä. Vallitsevana lajina on kanarianmänty, jota on jyrkimpiä rinteitä lukuun ottamatta kaikkialla ja joka estää eroosiota etenemästä kattilalaakson seinämillä. Koska tämä turmeltumaton laakso on vaikeapääsyisyytensä vuoksi lähes eristyksissä ulkomaailmasta, se on kauneuden ja rauhan tyyssija sinne uskaltautuville luonnonystäville.

Gomera – ponnahduslauta Amerikkaan

Juuri tältä salaperäiseltä saarelta Kolumbus lähti purjehtimaan kohti tuntematonta. Espanjalaiset olivat juuri vallanneet sen, ja Kolumbus pysähtyi pieneen San Sebastiánin satamaan hankkimaan vettä ja muita tarvikkeita.

Kolumbuksen aikaan saaren asukkaat, guantšit, elivät vielä primitiivistä elämää, mutta he olivat sopeutuvaa väkeä. Mäkisen maaston vuoksi he olivat kehittäneet ainutlaatuisen vihellyskielen, jonka avulla he pystyivät pitämään yhteyttä toisiinsa harjanteelta toiselle kilometrienkin päähän. Vaikka tämä ”televihellys” onkin suurimmaksi osaksi unohtunut, jotkut vanhat ihmiset käyttävät vieläkin tätä tekniikkaa halutessaan välittää jonkin uutisen nopeasti. Saaren syrjäisissä kylissä saarnaavat Jehovan todistajat ovat kuulleet useammin kuin kerran mäenharjanteilta kiirineen vihelletyn viestin: ”Jehovan todistajat ovat täällä!”

Saaren korkeimmille rinteille on perustettu kansallispuisto suojelemaan aarniometsää. Tuo synkkä metsä, joka on poikkeuksetta kietoutunut sumuvaippaan ja joka on täynnä untuvaisen jäkälän verhoamia oksankäppyröitä, palauttaa mieleen kauan sitten unohtuneet sadut. Niin oudolta kuin saattaa kuulostaakin, puiden alla tavallisesti sataa. Puut ”lypsävät” kosteutta metsän yli pyyhkivistä pilvistä, joita vallitsevat pohjoistuulet kuljettavat. Sen vuoksi puiden alla voi koko ajan sataa ripotella, vaikka aukeilla paikoilla saattaa olla pouta.

Fossiilit osoittavat, että tämä laakeripuumetsä (jota kutsutaan laurisilvaksi) on kattanut aikoinaan koko Välimeren ympäristön. Joskus vuosituhansia sitten sattunut ilmastonmuutos rajoitti kuitenkin sen esiintymisaluetta rajusti, niin että sitä kasvaa enää vain muutamalla mäenlaella Kanariansaarilla.

Lanzarote – poikkeuksellinen aavikkosaari

Lanzarote on saari, joka on kylläkin asuttu mutta muistuttaa olosuhteiltaan aavikkoa. Sadetta saadaan tuskin lainkaan. Saaren harvojen asukkaiden elämä oli aina ollut vaikeaa, kunnes parisataa vuotta sitten sarja rajuja tulivuorenpurkauksia uudisti saaren kasvot. Tulivuoret koituivat kuolemaksi ja elämäksi: kuolemaksi, koska laavavirrat hautasivat alleen neljäsosan saaresta ja tuhosivat hetkessä monia kyliä ja taloja; elämäksi, koska tulivuoren tuhkasta saarelaiset ovat voineet hankkia elantonsa.

Tulivuorenpurkaukset ovat tuottaneet valtavat määrät huokoista, tuliperäistä soraa, jonka ansiosta saarelaiset pystyvät viljelemään hedelmiä ja vihanneksia, vaikkei sataisi kuukausiin. Peltoja peittää kymmenen senttimetrin sorakerros, joka estää kosteutta haihtumasta alla olevasta maaperästä ja lisäksi imee yöllä ilmasta kosteutta ja siirtää sen alla olevaan maaperään. Vaikkei uskoisi, niin tuosta mustasta sorasta kasvaa viiniköynnöksiä, viikunapuita, tomaattia, maissia ja muita viljelykasveja.

Timanfayan kansallispuisto käsittää mahtavia kraattereita, joita ympäröi laaja kraattereista purkautuneen laavan peittämä alue. Aavikkoilmaston kaltainen ilmasto on säilyttänyt jähmettyneen laavan lähes muuttumattomana, ja puistossa kiertelevä turisti voisi hyvin kuvitella purkausten tapahtuneen vasta eilen. Valkoiset, maalaukselliset kylät keskellä dramaattista, vulkaanista maisemaa antavat saarelle ainutlaatuista, unenomaista kauneutta.

Epäilemättä nämä kiehtovat, vulkaaniset saaret ovat kunnianosoitus niiden asukkaiden ja kasvillisuuden sopeutumiskyvylle. Mutta ennen kaikkea saarten luonnonkauneus saa kunnioittavan turistin ylistämään Luojaa sellaisen vaihtelevuuden johdosta.

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu/Kuvat s. 18]

Kanariansaarten eläimiä ja kasveja

Kanarianhemppo. (1) Nämä linnut on nimetty Kanariansaarten mukaan, ja niitä on yhä runsaasti. Ne eivät ole luonnossa yhtä värikkäitä kuin suositut häkkilinnut, joiden heleät värit ovat seurausta yli 400 vuoden jalostuksesta.

Mehipuulajit. (2) Saarilta löytyy yli 20 lajia, joista monet kasvavat kallionhalkeamissa. Jotkut, kuten Aeonium lancerottensis, (3) kasvavat jopa kivettyneessä laavassa.

”Teide violet”. (4) Tämä herkkä orvokkilaji viihtyy tulivuoren karussa ympäristössä lähes 3700 metrin korkeudella merenpinnasta.

Banaani. (5) Banaania on kasvatettu Kanariansaarilla vuosisatojen ajan. Espanjalaiset valloittajat veivät sen Karibianmeren alueelle pian Amerikan löytymisen jälkeen.

Punainen tajinaste. (6) Pienistä, punaisista kukista koostuvat tertut kiertävät spiraalina salkomaisen varren ympärillä, joka saavuttaa usein yli kahden metrin korkeuden.

Lohikäärmepuu. (7) Saarten erikoisin ja rakastetuin puu. Tämän yksilön sanotaan olevan kolmetuhatta vuotta vanha. Tätä ja muita ikivanhoja lohikäärmepuita vaalitaan huolellisesti kaupunkien puistoissa.

[Kartta]

(Ks. painettu julkaisu)

La Palma

Teneriffa

Gomera

Hierro

Lanzarote

Fuerteventura

Gran Canaria

[Kuvat]

Teneriffan maisemaa hallitsee Pico de Teide, levossa oleva tulivuori

1. Kanarianhemppo.

2. Mehipuulajit.

3. Aeonium lancerottensis

4. ”Teide violet”.

5. Banaani.

6. Punainen tajinaste.

7. Lohikäärmepuu.

[Kuvat s. 16, 17]

1. ”Granadillo”

2. ”Tabaiba Majorera”

3. ”Verol dulce”

4. ”Ercila”

5. ”Hierba blanca”

6. ”Teide violet”