Kun ventovieraat ryöstävät lapsia

”AUTTAKAA MEITÄ LÖYTÄMÄÄN HÄNET. AUTTAKAA, AUTTAKAA SARAA!”

Tällaisen vanhempien kiihkeän vetoomuksen välitti televisio kaikkialle Yhdysvaltoihin, jotta he olisivat saaneet takaisin 12-vuotiaan tyttärensä Sara Ann Woodin. Hänet oli siepattu maaseudulla maantieltä hänen pyöräillessään kohti kotiaan.

RYHDYTTIIN laajoihin etsintöihin. Metsiä ja peltoja haravoitiin ja järviä naarattiin lähitienoilla jälkien löytämiseksi kadonneesta tytöstä. Samoihin aikoihin esitti naapuriosavaltion puolella toinen ahdistunut äiti, Tina Piirainen, televisiossa vetoomuksia kadonneen tyttärensä puolesta. Kymmenvuotias Holly oli löytänyt mielenkiintoisen metsäpolun, ja hän katosi vajaassa tunnissa. Myöhemmin hänen jäännöksensä löytyivät eräältä pellolta.

Lapsen katoaminen on vanhemmille aina tuskallinen koettelemus. He saavat päivittäin kamppailla epävarmuuden kanssa, joka liittyy siihen, onko heidän lapsensa elossa, onko häntä kenties vahingoitettu fyysisesti tai käytetty seksuaalisesti hyväksi, vai onko hän kuollut, kuten oli laita Ashley-tyttösen tapauksessa. Ashley lähti perheensä kanssa seuraamaan veljensä pelaamista eräässä jalkapallo-ottelussa. Kun hän kyllästyi peliin, hän käveli leikkikentälle – ja katosi. Myöhemmin Ashleyn ruumis löytyi läheiseltä pellolta. Hänet oli kuristettu kuoliaaksi.

Kauhistuttava painajainen

Yhdysvalloissa kohtaa joka vuosi 200–300 perhettä sen kauhistuttavan painajaisen, että heiltä ryöstetään lapsi, jota he eivät ehkä koskaan enää näe elävänä. Vaikka nämä luvut näyttävätkin pieniltä verrattuna muista väkivaltarikoksista kertoviin lukuihin, se pelko ja kauhu, joka leviää kokonaisiin yhdyskuntiin, vaikuttaa tuhansiin ihmisiin. He kysyvät järkyttyneinä: Miten tällaista voi tapahtua täällä? Onko minun lapseni tämän jälkeen enää turvassa?

Yhdysvalloissa tulee viranomaisten tietoon vuosittain 3200–4600 lapsenryöstöä. Vähintään kahdelle kolmasosalle näistä lapsista tehdään seksuaalista väkivaltaa. Ernest E. Allen, ”kadonneitten ja hyväksikäytettyjen lasten kansallisen keskuksen” johtaja, on todennut: ”Tärkein syy on seksuaalinen, toiseksi tärkein on aikomus murhata.” Yhdysvalloissa tehdään sikäläisen oikeusministeriön mukaan myös yli 110000 ryöstöyritystä vuodessa, kun lähinnä autoilijat, jotka useimmiten ovat miehiä, koettavat houkutella lapsen autoonsa. Muissakin maissa väkivallan aalto riepottelee lapsia.

Onko syytä myös yhteiskunnassa?

Erään australialaisen tutkijan mukaan lapsentapot eivät ole ”satunnainen ilmiö”. Paul Wilson sanoo kirjassaan, että ”sekä tappajat että tapetut ovat joutuneet noidankehään, jonka yhteiskunta itse on luonut”. (Murder of the Innocents—Child-Killers and Their Victims.)

Voi tuntua eriskummalliselta ajatella, että yhteiskunta on ehkä syyllinen tai ainakin osasyyllinen tähän murhenäytelmään. Ovathan lasten hyväksikäyttö ja murhaaminen useimpien mielestä kauhistuttavia asioita. Silti teollistuneet yhteiskunnat ja jopa monet vähemmän kehittyneet yhteiskunnat ovat täynnä elokuvia, tv-esityksiä ja painotuotteita, jotka ihannoivat seksiä ja väkivaltaa.

Nykyään on yhä enemmän kovaa pornoa sisältäviä elokuvia, joissa esiintyy lapsia ja jopa lapsiksi pukeutuneita aikuisia. Niissä avoimesti kuvataan lapsiin kohdistuvaa seksiä ja väkivaltaa. Wilson mainitsee kirjassaan esimerkiksi sellaisia elokuvien nimiä kuin Death of a Young One (Lapsen kuolema), Lingering Torture (Pitkällinen kidutus) ja Dismembering for Beginners (Ruumiinsilpomista vasta-alkajille). Miten suuren yleisön sadistinen väkivalta ja pornografia nykyään keräävät? Se on miljardibisnestä!

Kursailemattomalla väkivallalla ja pornografialla on pelottava vaikutus niiden elämään, jotka käyttävät hyväkseen lapsia. Mies, joka todettiin syylliseksi viiden nuoren pojan himomurhaan, tunnusti: ”Olen lapsia himoitseva homoseksuaali, jonka tuomioistuin on tuominnut murhista, ja pornografia vaikutti ratkaisevasti siihen, että asiani ovat nyt huonosti.” Professori Berit Ås Oslon yliopistosta selittää, millainen vaikutus lapsipornolla on: ”Teimme 1960-luvun lopussa pahan virheen. Uskoimme seksirikosten loppuvan sillä, että seksirikolliset saavat pornografiasta purkautumistien omille haluilleen, ja me poistimme rajoitukset. Nyt tiedämme olleemme väärässä: pornografia antaa oikeutuksen seksirikoksille. Se saa seksirikollisen ajattelemaan, että jos hän voi katsella sitä, ei sen tekemisellekään voi olla mitään esteitä.”

Aikuisen halu tyydyttää himojaan kasvaa hänen tullessaan riippuvaiseksi pornografiasta. Seurauksena on, että jotkut ovat valmiita turvautumaan fyysiseen pakkoon tai väkivaltaan voidakseen hankkia lapsia seksuaalisia luonnottomuuksiaan varten, mikä voi merkitä näille lapsille myös raiskatuksi tai murhatuksi tulemista.

Lapsenryöstöihin on muitakin syitä. Joissakin maissa on huono taloudellinen tilanne lisännyt lapsenryöstöjen määrää. Kidnappaajat tuntevat houkutusta ryöstää sellaisia lapsia, joiden rikkailta vanhemmilta voi kiristää suuria lunnasrahoja. Joka vuosi varastetaan suuri määrä pikkulapsia, jotka sen jälkeen myydään adoptointirenkaille, ja nämä puolestaan kuljettavat lapset ulkomaille.

Keitä kadonneet lapset suurimmaksi osaksi ovat? Mitä heille tapahtuu? Tarkastelemme tätä kahdessa seuraavassa kirjoituksessa.

[Tekstiruutu s. 6]

Miljoonia lapsiprostituoituja

Yhdistyneiden kansakuntien mukaan lähinnä kehitysmaissa on kymmenisen miljoonaa lasta – joista monet ovat ryöstettyjä – pakotettu prostituutioon. Tämä huonomaineinen ammatti on lisääntynyt Afrikassa, Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa samassa tahdissa ulkomaanmatkailun kanssa. Joissakin paikoin on varsinkin rikkaista maista saapuneista turisteista noin kaksi kolmasosaa ”seksituristeja”. On kuitenkin koittava tilinteon päivä, sillä ihmisen rikokset ovat ”täysin paljastettuja hänen silmilleen, jolle meidän on tehtävä tili” eli Jehova Jumalalle (Heprealaisille 4:13).

[Kuva s. 5]

Lapsen ryöstetyksi tuleminen on kauhistuttava painajainen