Uusi nimi vanhalle orgialle
HERÄTKÄÄ!-LEHDEN JAPANIN-KIRJEENVAIHTAJALTA
ENGLANNISSA 15-vuotias Ann repii jännittyneenä auki kirjekuorta, joka on juuri tullut postissa. Hän vetää ulos kortin. Sen etupuoli on koristeltu viehättävillä sydämillä. Sisällä on romanttinen sanoma ja allekirjoituksena ”Ihailija”. Haaveilevin silmin ja posket hehkuen Ann huokaisee. Hän tuntee itsensä selvästikin imarrelluksi mutta samalla hämmentyneeksi. ”Kuka lähetti minulle tämän rakkaudentunnustuksen”, Ann miettii.
Japanilainen Yuko on aloittanut työt eräässä toimistossa. Ystävän- eli Valentinuksen päivä lähenee. Yuko laskeskelee, että pienen suklaarasian ostaminen jokaiselle hänen miespuoliselle työtoverilleen maksaa 20000 jeniä (1000 markkaa). Yuko käy ruokatunnilla tyttöystäviensä kanssa ostamassa giri-chocot, pakolliset suklaat, joiksi he niitä nimittävät.
14:s helmikuuta on se päivä, jolloin innokkaat romantikot eri puolilla maailmaa odottavat, että joku sanoisi heille tavalla tai toisella: ”Minä rakastan sinua.” Annilla ja Yukolla ei kummallakaan ole mitään käsitystä siitä, mistä tämä juhlapäivä on saanut alkunsa. He voivat yllättyä saadessaan tietää sen.
Nykyään ystävän- eli Valentinuksen päivänä tunnetun juhlapäivän juuret voidaan löytää muinaisesta Kreikasta, jossa kukoisti Panin palvonta. Tällä tarunomaisella hedelmällisyyden jumalalla, joka oli puoliksi ihminen, puoliksi vuohi, oli villi ja arvaamaton luonne, mikä synnytti ihmisissä kauhua. Osuvasti suomen sana ”paniikki” juontuu sanasta ”Pan”.
Panin piti vartioida laumoja samalla kun hän soitti huiluaan. Hänen huomionsa kiinnittyi kuitenkin helposti muualle. Panilla oli monia rakkaussuhteita nymfeihin ja jumalattariin. Eräs veistos esittää Pania lähentelemässä rakkauden jumalatarta Afroditea. Rakkaudenjumala Eros leijuu siipiään räpytellen heidän yläpuolellaan – paljolti samaan tapaan kuin nykyisten ystävänpäiväkorttien Cupido.a
Monet roomalaiset palvoivat samanlaista jumalaa nimeltään Faunus. Hänenkin kuvattiin olevan puoliksi ihminen, puoliksi vuohi. Faunuksen palvonnalla oli huomattava sija hillittömässä lupercalia-juhlassa, jota vietettiin vuosittain 15. helmikuuta. Juhlan aikana vähissä vaatteissa olevat miehet juoksivat ympäri kukkulaa heiluttaen vuohennahkapiiskaa. Naiset, jotka halusivat saada lapsen, seisoivat näiden juoksijoiden reitin varrella. Roomalaiset uskoivat, että kun naista lyötiin piiskalla, hänen hedelmällisyytensä varmistettiin.
Tietosanakirjan The Catholic Encyclopedia mukaan paavi Gelasius I lakkautti lupercalian vieton 400-luvun lopulla.b Havaitsemme kuitenkin sen nykyisen vastineen kukoistavan nimellä ”Pyhän Valentinuksen päivä”. Tämän ”kristillistetyn” nimen alkuperästä on lukuisia teorioita. Erään tarinan mukaan 200-luvulla elänyt Rooman keisari Claudius II kielsi nuorukaisia menemästä naimisiin. Valentinus-niminen pappi vihki salaa nuoria pareja. Jotkut sanovat, että hänet teloitettiin 14. helmikuuta vuoden 269 tienoilla. Olipa asia miten tahansa, ”pyhä” nimi ei voi kätkeä tämän vastenmielisen juhlan alkuperää. Ystävänpäivä on peräisin pakanallisista rituaaleista, eivätkä tosi kristityt sen vuoksi vietä sitä (2. Korinttolaisille 6:14–18). Aidon rakkauden osoittaminen ympäri vuoden on paljon palkitsevampaa kuin tunteisiin vetoavan pyhäpäivän ohimenevät päähänpistot.
[Alaviitteet]
a Herodotoksen mukaan mahdollisesti egyptiläiset, joiden keskuudessa vuohen palvonta oli yleistä, vaikuttivat Panin palvontaan. Raamatussa käytetty ilmaus ”vuohenmuotoiset demonit” saattaa viitata tähän pakanallisen palvonnan muotoon (3. Mooseksen kirja 17:7; 2. Aikakirja 11:15; [”metsänpeikot”, KR-38; ”vuohenmuotoiset demonit”, UM]).
b Gelasiuksen kerrotaan yksinkertaisesti korvanneen lupercalian ”puhdistusjuhlalla”.
[Tekstiruutu s. 27]
Kun rakkaus on suurta liiketoimintaa
YSTÄVÄNPÄIVÄN lähestyminen herättää japanilaisissa voimakkaita tunteita – ei vain romanttisia vaan myös liiketaloudellisia. Suklaateollisuus on vuosikymmeniä kannustanut ihmisiä antamaan makeisia rakkaudenpantiksi 14. helmikuuta. Laajamittainen mainonta on tuottanut tulosta, sillä suklaan myynti on tasaisesti lisääntynyt.
Lännestä poiketen Japanissa on tapana, että naiset ostavat lahjoja miehille. Ystävänpäivän liiketoiminta ei kuitenkaan pääty 14. helmikuuta. Kuukautta myöhemmin eli 14. maaliskuuta miesten täytyy antaa vastalahja: valkoista suklaata. Miksi valkoista? Sanomalehdessä The Daily Yomiuri vastataan: ”Valkoisten lahjojen erilaisuus estää pihejä ja ovelia miehiä antamasta takaisin samaa suklaata, jonka he itse olivat saaneet ja jota he eivät olleet välittäneet syödä.”
[Kuvan lähdemerkintä s. 26]
Old-Fashioned Romantic Cuts/Dover