Haluavatko he saarnata ovelta ovelle?
”PAAVI lähettää saarnaajia Rooman kaduille.” Näin oli otsikoitu Greg Burken laatima uutinen. Hän kirjoitti: ”Paavi Johannes Paavali on kehottanut Italian katolilaisia ottamaan mallia Jehovan todistajien kaltaisista lahkoista, jotka ovat saaneet käännynnäisiä tässä maassa, ja alkamaan julistaa ovelta ovelle.”
”’Ei ole aika hävetä evankeliumia, vaan on aika julistaa sitä katoilta’, paavi sanoi maanantaina 350 kiertävälle saarnaajalle ja uskonnonopettajalle – –.”
”’Toivon, että teidän hankkeenne evankeliumin julistamiseksi kaduilla – – kantaa runsasta hedelmää’, hän sanoi heille. ’Olette löytäneet uudelleen sen julistamistavan, jolla tavoitetaan nekin, jotka ovat harhailleet pois uskosta.’”
Burke totesi: ”Katolilaisten kirkossakäynti on vähentynyt jyrkästi Italiassa kahden viime vuosikymmenen aikana, ja paavin innostus ovelta-ovelle-saarnaajista näyttää johtuvan ainakin osittain kirkon vaikutusvallan heikkenemisestä.”
Kehotus ”alkamaan julistaa ovelta ovelle” ei ole täysin uusi asia. Erään nykyisen paavin edeltäjän, Paavali VI:n, mukaan katolinen kirkko ”on olemassa sitä varten, että se julistaisi evankeliumia”. Myös nykyinen paavi, Johannes Paavali II, halusi vuonna 1991 julkaisemallaan kiertokirjeellä Redemptoris Missio kiinnittää kirkkonsa huomion siihen, että sen on välttämätöntä noudattaa käskyä, jonka Jeesus antoi julkisesta saarnaamisesta.
Roomalaiskatolinen kirjoittaja Peter Hernon esitti äskettäin lontoolaisessa Catholic Herald -lehdessä kysymyksen: ”Mitä evankelioinnille on oikein tapahtunut?” Hän oli huolissaan paljon julkisuutta saaneesta ”evankelioinnin vuosikymmenestä”, jota on kestänyt jo useita vuosia. Kun hän kysyi eräältä piispalta, mistä sen paikallaan polkeminen johtuu, tämä vastasi: ”Ei pidä hätäillä. Kirkko on ollut olemassa vasta 2000 vuotta.”
Ei ihme, että Hernon kysyi: ”Missä on se kiireellisyyden tunne, joka välittyi Jeesuksesta hänen lähettäessään opetuslapsensa kaksittain julistamaan evankeliumia lähikyliin? Tai Pyhästä Paavalista: ’Voi minua, ellen evankeliumia julista! (1. Kor. 9:16).’” Haluavatko katolilaiset tosiaan jäljitellä varhaiskristittyjä, jotka saarnasivat julkisesti ja ”talosta taloon”? (Apostolien teot 5:42; 20:20.)
Hernon myönsi, että kun tulee kysymys ovelta-ovelle-evankelioimisesta, hän ”voi kuulla skeptikkojen puhuvan mutisten ’teoreettisuudesta, epäkäytännöllisyydestä’. Sitä se ei ole”, Hernon vastaa. ”Voidakseni todistaa tämän väitteeni joudun käyttämään erästä kiellettyä sanaa. Tiedän sen olevan kielletty, sillä kun viimeksi käytin sitä eräässä katolisessa kirjoituksessa, lehden toimitus poisti kirjoituksesta kokonaisen kappaleen (vaikkei mitään muuta muutettukaan). Tämä sana on Jehovan todistaja. – – Jokaiselle Jehovan todistajalle opetetaan myös, että hänen tulee kutsumuksensa perusteella olla lähetystyöntekijä.”
Vaikka Hernon ei hyväksykään Jehovan todistajien käsityksiä, hän silti myöntää, että kun ajatellaan heidän saarnaamismenetelmiään, niin ”on vaikeaa olla ajattelematta alkukristillistä kirkkoa, josta kerrotaan Apostolien teoissa”.
Jehovan todistajat jatkavat innokasta talosta-taloon-palvelustaan ja noudattavat siten meidän aikanamme Jeesuksen Kristuksen käskyä: ”Te tulette olemaan todistajiani – – maan ääriin asti.” (Apostolien teot 1:8.)