Lukijoiden kirjeitä

Huumori.  Haluaisin kiittää teitä kirjoituksesta ”Höystä elämääsi huumorilla” (22.5.1994). Olen aina ollut hyvin sulkeutunut ja usein äksy. Tilanne muuttui, kun opin höystämään elämääni huumorilla. Nauru on tosiaan ”lyhin etäisyys kahden ihmisen välillä”.

A. Q. G., Brasilia

Syöpä.  Annoin jokin aika sitten äitini lääkärille Herätkää!-lehden 8.4.1994 aiheesta ”Rintasyöpä – jokaisen naisen pelonaihe”. Sivulla 10 sanotte hydratsiinisulfaattia ”myrkyttömäksi” lääkkeeksi. Lääkäri näytti meille lääketieteellistä kirjallisuutta, jossa se luetaan erittäin myrkylliseksi.

D. M., Ranska

Tämän kemiallisen aineen myrkyllisyys näyttää olevan kiistanalainen, ja siksi teimme virheen sanoessamme sitä myrkyttömäksi. Eräässä venäläisessä tutkimuksessa sanottiin, että se osoittautui erittäin myrkylliseksi, kun sitä annettiin suurina annoksina laboratoriorotille ja -hiirille. Toisaalta UCLAn (Kalifornian yliopiston) lääketieteellisessä tiedekunnassa suoritetussa syöpätutkimuksessa todettiin, että hydratsiinin myrkyllisyys oli ”lievää” – 71 prosentilla tutkittavista potilaista ei havaittu myrkytysoireita. Tätä lääkettä on epäilemättä tutkittava vielä paljon, ennen kuin sen riskejä ja mahdollisia etuja voidaan täysin punnita. (Toimitus.)

Ooppera.  Olen aina ajatellut, että kirjoituksenne ovat mahtavia, ja minusta on aina tuntunut siltä kuin ne olisi kirjoitettu juuri minulle. Mutta en ollut koskaan osannut kuvitellakaan, että kirjoittaisitte jostakin minulle niin rakkaasta asiasta kuin oopperasta. Kyynelille ei tahtonut tulla loppua, kun näin kirjoituksen ”Ilta oopperassa” (8.7.1994). Suurkiitos.

S. S., Romania

Addien elämäntarina.  Kirjoitus ”Addie löysi vastauksen myöhään mutta ei liian myöhään” (22.7.1994) oli sanalla sanoen loistava! Tuntui kuin olisi lukenut romaania, paitsi että tarina oli tosi. Minua kosketti hänen elämäntarinansa opetus: paras tapa auttaa lähimmäisiämme on saarnata!

D. L., Italia

Sain juuri luettua Addie Clinton Few’n elämäkerran, ja ensimmäistä kertaa niiden 19 vuoden aikana, joina olen lukenut Herätkää!-lehteä, kirjoitan teille kiitoskirjeen! Minäkin olen musta ja olen saanut karvaasti kokea yhteiskunnallista epäoikeudenmukaisuutta läpi elämäni. Olen kuitenkin oppinut, että Jehova todella välittää värillisten ihmisten ahdingosta ja että hänen luvattu uusi maailmansa tulee oikaisemaan kaiken vääryyden.

L. N., Yhdysvallat

Kirjoituksesta näkyi hänen nokkeluutensa ja huumorintajunsa sekä hänen vaatimattomuutensa niiden vastapainona. Hän totisesti osasi kertoa tarinoita! Kirjoituksen loppu oli minusta hyvin liikuttava. Ja niin minä istuin bussissa hihittäen ja niiskuttaen vuoron perään.

D. M., Yhdysvallat

Ylipaino.  Minuun teki vaikutuksen kirjoitus ”Nuoret kysyvät: miksi olen niin lihava?” (22.4.1994). Minua on aina harmittanut painoni, mutta kirjoituksessa sanottiin, että Jehova ei katso ulkonäköömme vaan siihen, mitä on sydämessämme. Kiitos.

N. C., Yhdysvallat

En ole varsinaisesti lihava, mutta joskus toivoisin, että näyttäisin siltä kuin nuo valokuvamallit. Joskus masennun enkä pysty muuta kuin itkemään. Kirjoitus auttoi minua ymmärtämään, etten ole ainoa, joka tuntee tällä tavalla, ja se lohdutti.

R. M., Yhdysvallat

En ole ylipainoinen mutta hyvin suurikokoinen, leveäharteinen tyttö. Serkkuni ja isoveljeni kiusaavat minua siitä hyvästä. Pidin siitä ajatuksesta, että vaikka olenkin ehkä rotevanpuoleinen, minun ei välttämättä ole pudotettava painoa.

M. T., Yhdysvallat