Rapu jolla on erikoinen maku

Herätkää!-lehden Salomonsaarten-kirjeenvaihtajalta

KOOKOSRAPU – kuulostaako eksoottiselta?a Sitä tavataan vain harvassa paikassa, esimerkiksi Salomonsaariin kuuluvilla Uuden-Georgian saarilla.

”Kookosrapujako? Kyllä niitä on täällä”, selittävät paikalliset asukkaat, ”mutta niitä täytyy mennä katsomaan yöllä.” Kookosravut ovat yöeläimiä, jotka viettävät päivät syvällä mädäntyvien puiden ontoissa sisuksissa viidakon tiheän aluskasvillisuuden seassa. Yöllä ne tulevat ulos syömään – niin, kookospähkinöitä, joista ne repivät kuoret voimakkailla saksillaan, mutta ne syövät myös erilaisia pehmeitä, vihreitä kasveja. Jotta tämän kiehtovan luontokappaleen voisi nähdä, täytyy etsiä paljastavia merkkejä – rikottuja kookospähkinän kuoria, jotka on jätetty kaatuneiden puiden mätänevissä rungoissa olevien mustien onkaloiden suuaukkoon.

Saarelaiset kertovat, että kesä- ja heinäkuussa nämä ravut kaivautuvat maahan, ja siellä ne – sen jälkeen kun ne ovat pudottaneet kuorensa – kasvattavat uuden, suuremman suojakilven ennen kuin sukeltautuvat esiin. Koska jotkin kookosravut elävät jopa 50-vuotiaiksi, voimme vain kuvitella, miten valtaviksi ne voivat kasvaa. Näin miten yksi rapu, jonka jalkojen väli oli noin puoli metriä, kaivautui esiin kolostaan.

Ikävä kyllä niiden turvallisen tuntuinen kolo, jossa ne vaihtavat kuorensa, ei suojaa niitä metsästäjältä, joka tietää maassa näkyvän ympyrän muotoisen painauman olevan merkki kolon suusta. Ei aikaakaan kun tämä puolustuskyvytön luontokappale vedetään ulos päämääränä herkkusuun pöytä. Aasialaisissa ravintoloissa tätä rapua arvostetaan suuresti, erityisesti sen pehmeän, pyöreän ja haavoittuvan takaruumiin lihaa.

Kookosravun mahdollinen sukupuuttoon kuoleminen onkin todellinen huolenaihe täällä Salomonsaarilla. Kalastusta valvova ministeriö asettaa munivien naaraiden määrää ja rapujen kokoa koskevia vientirajoituksia. Jotkut ovat ehdottaneet sellaisten farmien perustamista, joista ravut voitaisiin vapauttaa luonnolliseen elinpaikkaansa. Tutkimustyötä pitäisi kuitenkin tehdä vielä paljon, sillä niiden lisääntymistavoista ei tiedetä tarpeeksi.

Pienenevä kookosrapukanta korostaa entisestään sellaisen maailmanjärjestelmän tarvetta, joka luo tasapainoisen ympäristön. Sen alaisuudessa jokainen luomus Luojan maallisten luomusten hämmästyttävässä kirjossa voi omalta osaltaan täyttää psalmissa 148:5–10 olevan ennustuksen: ”Ylistäkööt ne Herran nimeä, sillä hän käski, ja ne tulivat luoduiksi. – – Ylistäkää Herraa maasta, – – te matelijat [”ryömivät eläimet”, UM] ja siivekkäät linnut.”

[Alaviitteet]