Orjuuteen myytyjä

Herätkää!-lehden Afrikan-kirjeenvaihtajalta

OLAUDAH EQUIANO syntyi vuonna 1745 paikassa, joka nykyään tunnetaan Nigerian itäosana. Tuohon aikaan elämä kulki hänen kylässään tuttua rataansa. Perheet viljelivät yhdessä maissia, puuvillaa, jamssia ja papuja. Miehet paimensivat nautakarjaa ja vuohia. Naiset kehräsivät puuvillaa ja kutoivat siitä kangasta.

Equianon isä oli arvossa pidetty heimonvanhin ja tuomari yhdyskunnassaan. Equiano saattoi odottaa perivänsä jonakin päivänä isänsä aseman. Se jäi haaveeksi. Equiano näet ryöstettiin poikaiässä ja myytiin orjuuteen.

Hän vaihtoi useamman kerran omistajaa, ja hän kohtasi eurooppalaisia vasta saavuttuaan rannikolle. Vuosia myöhemmin hän kertoi vaikutelmistaan: ”Saavuttuani rannikolle näin ensimmäiseksi meren ja orjalaivan, joka makasi ankkurissa odotellen lastiaan. Ne täyttivät minut hämmästyksellä, joka pian muuttui kauhuksi, kun minut vietiin laivaan. Jotkut laivamiehistä ottivat minut heti käsittelyynsä, ja he kääntelivät minua nähdäkseen, olinko terve, ja olin nyt vakuuttunut siitä, että olin joutunut pahojen henkien maailmaan ja että ne kohta tappaisivat minut.”

Katsellessaan ympärilleen Equiano näki ”yhteen kahlehdittuina suuren joukon kaikennäköisiä mustia ihmisiä, ja kaikilla heillä oli kasvoillaan alakuloinen ja surullinen ilme”. Hän oli niin järkyttynyt, että pyörtyi. Toiset afrikkalaiset saivat hänet virkoamaan, ja he koettivat lohduttaa häntä. Equiano kertoo: ”Kysyin heiltä, eivät kai nuo valkoiset ihmiset aio syödä meitä.”

Equiano vietiin ensin Barbadokselle, sen jälkeen Virginiaan ja myöhemmin Englantiin. Erään laivan kapteeni osti hänet, ja hän matkusteli laajalla alueella. Hän opetteli lukemaan ja kirjoittamaan, ja lopulta hän osti itsensä vapaaksi. Hänestä tuli orjuutta vastustaneen liikkeen johtohahmoja Englannissa. Vuonna 1789 hän julkaisi elämäntarinansa, yhden niistä harvoista kertomuksista (ja mahdollisesti parhaimman), joita orjakaupan afrikkalaiset uhrit itse ovat kirjoittaneet.

Miljoonilla muilla afrikkalaisilla oli vähemmän onnea. Heidät vietiin väkisin kodeistaan, raastettiin eroon omaisistaan ja kuljetettiin Atlantin yli erittäin epäinhimillisissä olosuhteissa. Heitä ja heille syntyneitä lapsia ostettiin ja myytiin kuin karjaa, ja heidät pakotettiin raatamaan palkatta toisten vaurauden kartuttamiseksi. Useimmilla heistä ei ollut oikeuksia, ja niinpä heidän omistajansa saattoivat jonkin päähänpiston saatuaan rangaista ja pahoinpidellä heitä tai jopa tappaa heidät. Useimmille näistä sorretuista toi ainoastaan kuolema vapautuksen orjuudesta.