Kanadan tutkimus ”saastuneesta verestä”
Herätkää!-lehden Kanadan-kirjeenvaihtajalta
YHÄ useammat saastunutta verta saaneet kuolevat Kanadassa aidsiin. Mistä lisäys johtuu? Yli tuhat kanadalaista sai HIV-tartunnan ”saastuneesta verestä” ja saastuneista verituotteista 1980-luvulla. Nämä järkyttävät tiedot saivat tämän liittovaltion hallituksen perustamaan komission, jonka tarkoitus on tutkia Kanadan veripalvelujärjestelmää. Julkisella tutkimuksella otettaisiin selville, kuinka turvallinen Kanadan veripalvelujärjestelmä on.
Yksi maan arvostetuimmista vanhemmista tuomareista nimitettiin johtamaan tutkimusta. Komissio pitää kuulusteluja kaikkialla Kanadassa. Kuulustelut alkoivat Torontossa 14. helmikuuta 1994, ja kunnianarvoiselle Ontarion muutoksenhakutuomioistuimen tuomarille Horace Kreverille annettiin tehtäväksi raportoida aikanaan havainnoistaan ja esittää parannusehdotuksia.
Eräs sureva äiti, jonka poika kuoli saastuneesta verestä saamaansa aidsiin, vetosi tähän tuomariin: ”He riistivät minun poikani, eikä minulle annettu muuta hyvitystä kuin tämä tutkimus. Pidättehän huolta siitä, että sillä tulee olemaan merkitystä.” Hän toivoi kipeästi, että tehtäisiin perusteellinen tutkimus, jonka ansiosta ryhdyttäisiin tarpeellisiin toimiin verensiirtoihin liittyvien vaarojen välttämiseksi. Hän ei ollut ainoa äiti, jonka poika kuoli saastuneen veren vuoksi. Komissio kuuli sydäntä särkevää todistusaineistoa tästä murhenäytelmästä, joka on pirstonut lukuisten kanadalaisten elämän.
Torontolaisessa Globe and Mail -sanomalehdessä on ollut seuraavanlaisia otsikoita: ”Viha ja kyyneleet vuorottelevat uhrien kertoessa kauhutarinoita verestä”, ”Veripalvelua koskevan tutkimuksen yhteydessä kuullaan karmiva lausunto”, ”Seikkaperäisiä selostuksia lääkäreiden välinpitämättömyydestä” ja ”Veripalvelua koskeva tutkimus paljastaa: viranomaiset pitivät aids-riskiä olemattoman pienenä”.
Ne, jotka saivat verestä HIV-tartunnan, ovat sanoneet, ettei heitä varoitettu riskeistä. Monissa tapauksissa he eivät tienneet, että heille oli annettu verensiirto, ennen kuin he saivat kuulla saaneensa HIV-tartunnan.
Muuan teini-ikäinen poika, jolla on aids, sai HIV-tartunnan verensiirrosta avosydänleikkauksen aikana, kun hän oli kolmevuotias. Eräs HIV-positiivinen mies, joka sairastaa lievää hemofiliaa, käytti verituotteita ennen vuotta 1984 pelatessaan jääkiekkoa. Hän olisi muuttanut elämäntapojaan, jos hän olisi tiennyt riskeistä. Eräälle äidille annettiin HI-viruksen saastuttamaa verta vuonna 1985, ja nyt hän, hänen aviomiehensä ja heidän neljävuotias tyttärensä ovat kaikki saaneet tartunnan.
On kerrottu sydäntä särkevistä tapauksista, joissa ihmiset ovat saaneet tartunnan vain yhdestä tai kahdesta pussista verta. ”Jotta saataisiin hiukan väriä poskiin”, sanoi eräs nainen katkerana verensiirrosta, josta hänen aviomiehensä sai HIV-tartunnan. Nyt tämä virus on tarttunut naiseenkin.
Kun todistajia tuli lisää antamaan lausuntonsa, huomio kääntyi toiseen suureen murhenäytelmään – verestä saatuun hepatiittiin. The Globe and Mail -sanomalehden mukaan on arvioitu, että ”peräti tuhat kanadalaista kuolee joka vuosi C-hepatiittiin”. Sanomalehdessä lisätään, että ”jopa puolet heistä on voinut saada tämän taudin verensiirrosta”.
Eräs mies kertoi saaneensa C-hepatiitti-tartunnan verensiirrosta selkäleikkauksen yhteydessä vuonna 1961. Leikkauksen jälkeen hän alkoi luovuttaa säännöllisesti verta. Vuonna 1993 hän sai selville, että hänellä on maksakirroosi. ”Miten on kaikkien niiden ihmisten laita, jotka saivat luovuttamaani verta kaikkina niinä vuosina, joina en tiennyt, että minulla oli tämä tauti?” hän kysyi tutkimuksen tekijöiltä.
Tuomari Krever kuunteli tarkkaavaisesti yli sataa kanadalaista, joiden elämän HIV tai jokin muu saastuneesta verestä aiheutunut murhenäytelmä on pirstonut. Lääketieteen asiantuntijoiden lausuntojen mukaan verivarastoista ei voi tehdä täysin turvallisia, niin että ne eivät välitä sairauksia tai aiheuta muita vaaroja. He ovat myöntäneet, että vereen liittyy vakavia riskejä ja että sitä on käytetty huolestuttavalla tavalla väärin. Alueellisen verensiirtopalvelun ylilääkäri J. Brian McSheffrey sanoi lausunnossaan, että hän kiinnittää luennoissaan huomion tähän ongelmaan sanomalla: ”Jos sinun täytyy antaa verensiirto, olet tehnyt joko väärän diagnoosin tai hoitovirheen.”
On esitetty syytöksiä siitä, että niiden keskuudessa, joita hallituksen komitea kutsuu ”pääosakkaiksi” 250 miljoonan dollarin (yli miljardin markan) vuosikustannukset vaativassa Kanadan veripalvelussa, on poliittista vehkeilyä ja kilpailua. Punainen Risti ja hallituksen elimet ovat joutuneet ankaran arvostelun kohteeksi. Kukaan ei näytä olevan vastuussa monimutkaisesta valtakunnallisesta veripalvelusta.
Tervetullut vastakohta
Tämän masentavan todistusaineiston vastapainoksi tuomari Kreverille esitettiin 25. toukokuuta 1994 onnellisempi kertomus Reginassa Saskatchewanissa. William J. Hall, 75-vuotias vakavaa hemofiliaa sairastava mies, kertoi hoitavansa sairauttaan menestyksellisesti vaihtoehtoisilla menetelmillä verituotteiden sijasta. Eikä hänellä ole aidsia. Koska Hall on Jehovan todistaja, hän on uskonnollisen vakaumuksensa vuoksi karttanut verta ja veren aineosia. (Ks. sivun 22 tekstiruutua.)
Lisää on tulossa. Hallituksen toimeksiannosta tutkimusta jatketaan vuoden 1995 loppuun asti. Komissiolla olisi aikaa tutkia niitä tehokkaita verettömiä menetelmiä, joilla on hoidettu tuhansia Jehovan todistaja -aikuisia ja -lapsia. Näillä vaihtoehtoisilla menetelmillä voidaan hoitaa yhtä hyvin muita potilaita.
Tällaista vaihtoehtoista hoitoa antavat lääkärit voisivat antaa asiantuntijanlausunnon komissiolle. McGillin yliopistossa työskentelevä tri Mark Boyd kertoi The Medical Post -sanomalehdelle vuonna 1993: ”Meidän pitäisi oikeastaan olla jossain määrin kiitollisia Jehovan todistajille, sillä he ovat osoittaneet meille, kuinka hyvin me tulemme toimeen ilman verensiirtoja.” Eräs Yhdysvaltain presidentin nimittämä komissio totesi vuonna 1988: ”Varmin varokeino verivarastoista puhuttaessa on huolehtia aina kun se on mahdollista siitä, ettei potilaalle tarvitse antaa muiden verta.” Koska Jehovan todistajat ovat totelleet veren karttamista koskevaa Jumalan lakia, heitä on siunattu ”varmimmalla varokeinolla” saastunutta verta ja muita verensiirtoihin liittyviä vaaroja vastaan (Apostolien teot 15:20, 29).
Valistusta tarvitaan
Valitettavasti monille, joille annettiin saastunutta verta, ei kerrottu vaihtoehdoista, jotka olisivat voineet säästää heidät murhenäytelmältä. Potilaat eivät saaneet mahdollisuutta asiasta perillä ollen annettuun suostumukseen – valintaan veren riskien ja turvallisempien hoitovaihtoehtojen välillä.
Komissiolle esitetty todistusaineisto paljastaa, että lääkäreitä ja yleisöä on tarpeen valistaa verensiirron vaihtoehdoista. Näin merkittävällä hallituksen tutkimuksella voi olla suuri vaikutus Kanadassa. Tuomari Kreverin ehdotukset voivat valmistaa tietä sille, että verensiirtoon suhtautumisessa ja siitä annettavassa valistuksessa tapahtuu tarpeellisia muutoksia Kanadan lääketieteessä. Tutkimuskomission havainnot kiinnostavat kaikkia, jotka haluavat välttää verensiirtoihin liittyvät vaarat.
[Tekstiruutu s. 22]
HEMOFILIAA HOIDETAAN ILMAN VERTA
Nipawinissa Saskatchewanissa asuva William J. Hall kertoi komissiolle, miten ja miksi hän hoitaa vakavaa hemofiliaansa ilman verituotteita. Tässä on joitakin oikeuden pöytäkirjan jäljennöksestä poimittuja otteita hänen lausunnostaan:
◻ ”Vanhemmilleni selvisi, että sairastan hemofiliaa, kun jalkani erään kerran turposivat varpaista lonkkaan asti ja lääkäri määritti sen johtuvan hemofiliasta. – – Olin luultavasti noin vuoden ikäinen.”
◻ ”En ole koskaan ottanut verta enkä minkäänlaista verituotetta. – – Veren ottaminen on vastoin uskonkäsityksiäni, sillä minun mielestäni veri on pyhää.”
◻ Hänen veljestään, jolla oli myös hemofilia: ”Hänellä ei ollut samaa [uskonnollista] vakaumusta kuin minulla, joten hän otti verensiirron ja kuoli hepatiittiin.”
◻ Pohjukaissuolihaavasta vuonna 1962: ”Lääkäri sanoi, että jollen ottaisi verta, kuolisin. – – Sain hyvää [veretöntä] hoitoa sairaalassa.” Verenvuoto saatiin hallintaan.
◻ Vuonna 1971 tehdystä leikkauksesta murtuneen lonkan asettamiseksi kohdalleen: ”Se oli vain huolellisesti tehty veretön leikkaus. – – Leikkaus onnistui.” Tuolloin toistuvasti otetuissa verikokeissa kävi ilmi, ettei hänen veressään ollut hyytymistekijä VIII:aa.
◻ Miten hän tulee toimeen: ”– – elämäntapa – – se, että on varovainen.” Lisäksi hän mainitsee ruokavalion, levon, liikunnan ja sen, että hoitaa hyvin turvotukset, mustelmat ja verenvuodot.
◻ ”Uskon rentoutumiseen ja siihen, että meidän tulee miettiä sitä hyvää, mitä meidän Jumalamme on antanut meille, ja unohtaa ne huolet, joita meillä on. Tästä näyttää olevan paljon apua.”
William Hall on 76-vuotias Jehovan todistaja.
[Kuva s. 20]
Tuomari Horace Krever, komission johtaja
[Lähdemerkintä]
CANPRESS PHOTO SERVICE (RYAN REMIROZ)
[Kuva s. 21]
William ja Margaret Hall ajoivat 370 kilometriä tullakseen tutkimuskomission kuultaviksi