Evoluutioteorian vaikutukset

TIETEEN ja uskonnon välillä vallitsi viime vuosisadan alkupuolella melko lämmin suhde. Vain kaksi vuotta ennen Lajien synnyn julkaisemista biologi ja Harvardin yliopiston professori Louis Agassiz kirjoitti, että elollinen maailma ilmentää ”ennakkoharkintaa, viisautta, jalomielisyyttä” ja että yksi luonnontieteen päätarkoituksista oli tutkia ”maailmankaikkeuden Luojan ajatuksia”.

Agassizin näkemys ei ollut epätavallinen. Monilla oli se käsitys, että tiede ja uskonto eivät ole keskenään ristiriidassa. Tieteen havainnot ja keksinnöt käsitettiin usein todisteeksi Suuresta Luojasta. Silti uskonnon ja tieteen välille oli jo hiljalleen syntymässä kuilu.

Usko Raamattuun alkaa horjua

Charles Lyellin kirjoittama Principles of Geology (Geologian periaatteet), jonka ensimmäinen osa ilmestyi vuonna 1830, heitti Raamatun luomiskertomuksen ylle epäilyksen varjon. Lyell esitti, ettei luominen ollut mitenkään voinut tapahtua kuudessa kirjaimellisessa päivässä. Fyysikko Fred Hoyle kirjoittaa: ”Lähinnä Lyellin kirjojen vaikutuksesta maailma yleensä alkoi uskoa siihen, että Raamattu voi olla väärässä, ainakin joissakin suhteissa, mitä siihen asti oli pidetty mahdottomana ajatellakaan.”a

Näin oli laskettu perustus epäilyksille. Monille syntyi se ajatus, että tiede ja Raamattu eivät voi enää olla sopusoinnussa keskenään. Kun oli valittava jompikumpi kahdesta vaihtoehdosta, niin monet valitsivat tieteen. Fred Hoyle kirjoittaa: ”Lyellin teokset olivat saattaneet Vanhan testamentin ensimmäiset luvut epäilyksen alaisiksi, ja Darwinin kirja jatkoi tätä linjaa.”

Lajien synty tuli sopivaan aikaan niille, jotka eivät halunneet hyväksyä Raamattua Jumalan sanaksi. Ihmisen ja tieteen romanssi oli jo kukassaan. Ne, jotka olivat jo ihastuneet tieteeseen, tunsivat vetoa sen lupauksiin ja aikaansaannoksiin. Tiede oli kuin kohtelias kosija antaessaan ihmiselle uudenlaisia lahjojaan: kaukoputken, mikroskoopin ja höyrykoneen sekä myöhemmin sähkön, puhelimen ja auton. Tekniikka oli jo edistänyt teollista vallankumousta, joka antoi tavalliselle ihmiselle ennennäkemättömiä aineellisia etuja.

Uskontoa sen sijaan pidettiin eteenpäinmenon esteenä. Jotkut olivat sitä mieltä, että se piti ihmiset apaattisina, kyvyttöminä pysymään tieteen nopean etenemisen vauhdissa. Ateistit alkoivat julistaa näkemyksiään äänekkäästi ja rohkeasti. Richard Dawkins kirjoittaakin: ”Darwin sai aikaan sen, että ateisti saattoi älyperäisesti hyväksyä itsensä.” Tieteestä tuli nyt ihmiskunnalle uusi pelastuksen toivo.

Johtavat kirkonmiehet olivat ensi alkuun evoluutioteoriaa vastaan. Kun vuosikymmenet kuluivat, pappien enemmistö kuitenkin taipui yleisen mielipiteen edessä ja hyväksyi evoluution ja luomisen sekoituksen. The New York Times oli otsikoinut erään kirjoituksensa vuonna 1938 näin: ”Englannin kirkko antaa raportissaan tukensa kehitysopilliselle luomiskäsitykselle.” Yorkin arkkipiispan johdolla työskennelleen komission raportissa todettiin: ”Ensimmäisen Mooseksen kirjan 1. ja 2. luvun kaksi luomiskertomusta eivät ole ristiriidassa evoluutioteorian kanssa, koska valistuneet kristityt ovat yleensä yhtä mieltä siitä, että niiden alkuperä on mytologiassa ja että niillä on meille enemmänkin symbolista kuin historiallista arvoa.” Arkkipiispan komission loppupäätelmä oli: ”Ihminen voi ajatella niin kuin hän haluaa ja olla edelleen kristitty.”

Tämän kaltaiset yritykset evoluution yhteen sovittamiseksi Raamatun kanssa vain heikensivät Raamatun luotettavuutta monien silmissä. Seurauksena oli, että Raamattua alettiin yleisesti epäillä, ja tilanne on tällainen tänäkin päivänä, jopa johtavien kirkonmiesten keskuudessa. Tyypillisestä esimerkistä käy erään episkopaalisen piispan lausunto Kanadassa, kun hän väitti, että Raamattu on kirjoitettu ennen tieteen aikakautta ja että siitä sen tähden kuvastuu ennakkoluuloisuus ja tietämättömyys. Hän sanoi myös, että tarkastellessaan Jeesuksen syntymää ja ylösnousemusta Raamattu sisältää ”asiavirheitä” ja ”räikeää liioittelua”.

Niinpä monet – heidän joukossaan myös pappeja – ovat olleet valmiita horjuttamaan uskoa Raamattuun. Mihin tällainen epäilevyys on johtanut? Mikä toisenlainen toivo on ollut tarjolla? Uskon heikkeneminen Raamattuun on saanut jotkut kiinnittämään huomionsa filosofiaan ja politiikkaan.

Vaikutukset filosofiaan ja politiikkaan

Lajien synty tarjosi uuden näkökulman ihmisten käyttäytymiseen. Miksi jokin kansakunta onnistuu alistamaan jonkin toisen kansakunnan valtaansa? Miksi jokin rotu pääsee voitolle jostakin toisesta rodusta? Tähdentäessään luonnonvalintaa ja sopivimpien eloonjäämistä Lajien synty antoi selityksiä, jotka innoittivat 1800-luvun huomattavimpia filosofeja.

Friedrich Nietzsche (1844–1900) ja Karl Marx (1818–83) olivat filosofeja, joilla on ollut syvällinen vaikutus politiikkaan. Molemmat ihastuivat evoluutioon. Marx kirjoitti: ”Darwinin kirja on hyvin tärkeä ja hyödyllinen minulle siinä, että se esittää historiassa ilmenevän luokkataistelun perussyyt.” Historioitsija Will Durant on sanonut Nietzscheä ”Darwinin lapseksi”. Kirja Philosophy—An Outline-History kiteyttää Nietzschen käsitykset seuraavasti: ”Tulevaisuuden yhteiskuntaan sopivat parhaiten ne, jotka ovat vahvoja, rohkeita, vallanhimoisia ja ylpeitä.”

Darwin uskoi – ja kirjoitti kirjeessä eräälle ystävälleen – että tulevaisuudessa ”kulttuuriltaan korkeatasoiset rodut ovat hävittäneet kaikkialta maailmasta loputtoman määrän alempia rotuja”. Hän käytti ennakkotapauksena sitä, miten Eurooppa oli alistanut muuta maailmaa, ja pani sen ”olemassaolokamppailun” tiliin.

Ne, joilla oli valtaa ja voimaa, olivat valmiita käyttämään omaksi edukseen tällaisia lausuntoja. H. G. Wells kirjoittaa: ”Yhdeksännentoista vuosisadan lopulla vaikutusvaltaiset ja mahtavat henkilöt uskoivat valtansa perustuvan ’taisteluun olemassaolosta’, jossa voimakas ja ovela voittaa heikon ja luottavaisen. He uskoivat vielä, että heidän oli oltava väkeviä, tarmokkaita, häikäilemättömiä, ’käytännöllisiä’ ja itsekkäitä.” (Historian ääriviivat.)

Näin ”sopivimpien eloonjääminen” sai filosofisia, yhteiskunnallisia ja poliittisia merkityksiä, mikä usein johti järjettömyyksiin. ”Joillekuille sodasta tuli ’biologinen välttämättömyys’”, kirja Milestones of History sanoo. Tämän kirjan mukaan seuraavalla vuosisadalla ”Darwinin ajatuksista muodostui olennainen osa rotujen eriarvoisuutta koskevaa Hitlerin oppia”.

Darwin, Marx ja Nietzsche eivät tietenkään ehtineet eläessään nähdä, miten heidän ajatuksiaan sovellettiin – tai sovellettiin väärin. He tosiaan odottivat olemassaolokamppailun parantavan ihmisen elämänosaa. Darwin kirjoitti Lajien synnyssään, että ”kaikki ruumiilliset ja sielulliset kyvyt [pyrkivät] kehittymään täydellisyyttä kohti”. Kuluvalla vuosisadalla elänyt pappi ja biologi Pierre Teilhard de Chardin oli samaa mieltä, sillä hän selitti, että lopulta koko ihmissuvussa tapahtuisi mielten evoluutio ja kaikki alkaisivat työskennellä sopusointuisesti saman päämäärän hyväksi.

Edistyksen sijasta alaspäinmenoa

Onko tällaista edistystä tapahtunut? Kirja Clinging to a Myth sanoo de Chardinin optimismista: ”De Chardinin on täytynyt täysin unohtaa verenvuodatukset, joita on tapahtunut, ja rasistiset järjestelmät, joita on ollut, esimerkiksi Etelä-Afrikan apartheidin. Hän vaikuttaa ihmiseltä, joka ei elä tässä maailmassa.” Sen sijaan että ihmiskunta olisi päässyt askel askeleelta lähemmäksi yksimielisyyttä, se on kokenut rodullisen ja valtiollisen hajaannuksen ennennäkemättömässä mitassa.

Lajien synnyn tarjoama toivo siitä, että ihminen kehittyisi kohti täydellisyyttä tai ainakin parempaan suuntaan, on jäänyt suurimmaksi osaksi toteutumatta. Sen jälkeen kun evoluutioteoria oli yleisesti hyväksytty, tämän toivon toteutuminen on etääntynyt aina vain kauemmas, sillä ihmiset ovat aivan liian usein vajonneet barbaarisuuteen. Ajatellaanpa vain sitä, että tämän vuosisadan sodissa on tapettu yli 100 miljoonaa ihmistä ja heistä noin 50 miljoonaa pelkästään toisessa maailmansodassa. Ei liioin pidä unohtaa viimeaikaisia, kokonaisiin kansanryhmiin kohdistuneita verilöylyjä, joita on ollut esimerkiksi Ruandassa ja entisessä Jugoslaviassa.

Merkitseekö tämä sitä, ettei menneinä vuosisatoina ole ollut sotia ja julmuuksia? Ei suinkaan. Koska evoluutioteoria kuitenkin näkee raa’an olemassaolokamppailun välttämättömänä ja sisältää käsityksen sopivimpien eloonjäämisestä, se ei ole ollut omiaan parantamaan ihmisen osaa. Vaikka kaikki ihmisen ongelmat eivät siis olekaan evoluution syytä, se on ollut yllyttämässä ihmisiä entistä suurempaan vihaan, rikollisuuteen, väkivaltaan, siveettömyyteen ja rappiotilaan. Vallalla on se käsitys, että ihmiset polveutuvat eläimistä, joten ei ole yllättävää, että yhä useammat ihmiset käyttäytyvät kuin eläimet.

[Alaviitteet]

[Huomioteksti s. 6]

”Darwinin kirja on – – hyödyllinen minulle siinä, että se esittää historiassa ilmenevän luokkataistelun perussyyt.” (Karl Marx)

[Huomioteksti s. 6]

”Kulttuuriltaan korkeatasoiset rodut ovat [tulevaisuudessa] hävittäneet – – alempia rotuja.” (Charles Darwin)

[Kuvan lähdemerkintä s. 6]

U.S. National Archives photo

[Kuvan lähdemerkintä s. 6]

Copyright British Museum