Kuukautisia edeltävä oireyhtymä – kuvittelua vai todellisuutta?

Hän käyttäytyy oikukkaasti ja arvaamattomasti. Jonain hetkenä hän on mukautuvainen, seuraavassa hetkessä väittelynhaluinen. Hänen sanansa kertovat epätoivosta. Vaikka yrität lohduttaa häntä, hän reagoi liian voimakkaasti siihen, mitä sanot ja teet. Pikkuasia voi helposti paisua kohtuuttoman suureksi, ja syntyy kiivas väittely. Muutaman päivän eli noin viikon kuluttua tämä ”toinen” nainen yhtäkkiä katoaa, ja hän on jälleen oma itsensä . . . jonkin aikaa.

ON MYÖNNETTÄVÄ, ettei mieliala vaihtele kaikilla naisilla näin dramaattisesti. Ennen kuukautisia jotkut naiset ovat kuitenkin voineet huomata itsessään tällaista kaksijakoisuutta. Mikä aiheuttaa tällaisen mielialan vaihtelun? Johtuuko tällainen käytös todella kuukautiskierron aikaisista muutoksista?

Mikä on PMS?

Erään psykiatriaa käsittelevän lehden mukaan PMS:stä (premenstruaalinen syndrooma eli kuukautisia edeltävä oireyhtymä) mahdollisesti kärsivillä naisilla on sellaisia ”jaksoittain esiintyviä oireita, jotka ovat siinä määrin voimakkaita, että ne häiritsevät jollain tavalla elämää”, ja jotka ilmaantuvat aina ennen kuukautisia (American Journal of Psychiatry). Vaikka PMS:ää ei pystytä määrittämään millään laboratoriokokeilla, naisilla, joilla se on, täytyy olla viikon kahden oireeton vaihe jokaisen kuukautiskierron aikana. Lääkärit arvioivat tämän määritelmän perusteella, että vain 10 prosenttia naisista kärsii PMS:stä.

Toisilla lääkäreillä on PMS:stä eri näkemys. He väittävät, että prosentuaalisesti suurempi määrä naisia, 40–90 prosenttia, kärsii PMS:stä. He määrittelevät termiin PMS sisältyvän erilaisia vaivoja, joita ovat esimerkiksi painonnousu, väsymys, nivelsärky, vatsakipu, migreeni, ärtyisyys, rintojen arkuus, itkukohtaukset, voimakas syömishalu ja mielialan vaihtelut. PMS:ään liitetään yli 150 erilaista oiretta. Naisilla – myös niillä, joiden kuukautiset ovat lakanneet – voi olla mikä tahansa näistä oireista tai useita niistä. Yleensä PMS on naisella kuitenkin hänen ollessaan 30–40-vuotias. Useimmilla naisilla PMS:n oireet ovat hankalia mutta hallittavissa. Tässä kirjoituksessa keskitymme niihin PMS:stä kärsiviin, joilla oireet eivät ole kovin voimakkaita.

Michiganin yliopistossa tutkijana toimiva Nancy Reame kertoo, että Yhdysvalloissa PMS:ää pidetään ”yleisluonteisena terveysongelmana”, mutta joissakin toisissa maissa oireiden laatu ja voimakkuus vaihtelevat paljon. ”Toiset puhuvat paljon enemmän merkittävistä fyysisistä oireista, kun taas toisissa kulttuureissa puhutaan enemmän psyykkisistä oireista”, hän sanoi. Reame, joka on tehnyt tutkimustyötä Kiinassa, mainitsee esimerkkinä tuon maan. ”Kiinalaisessa kulttuurissa ei pidetä sopivana sitä, että jollakulla on psyykkisiä oireita.” Hän totesi tämän olevan syynä siihen, miksi naiset kohdistavat huomion vatsakipuihin, kun heiltä kysytään kuukautisiin liittyvistä ongelmista.

Ensimmäiset tiedot PMS:stä

Ensimmäistä kertaa PMS:ää käsitteli New Yorkissa toiminut tri Robert T. Frank vuonna 1931 tutkielmassaan ”Premenstruaalisen jännityksen hormonaaliset syyt”. Hän havaitsi joidenkin naisten kärsivän väsymyksestä, keskittymiskyvyn puutteesta ja hermopaineesta ennen kuukautisia.

Englantilaiset lääkärit Katharina Dalton ja Raymond Greene julkaisivat 22 vuotta myöhemmin eräässä lääketieteellisessä julkaisussa tutkielman, jossa he loivat termin ”premenstruaalinen oireyhtymä”. Tri Dalton puhui PMS:stä ”maailman yleisimpänä ja luultavasti vanhimpana sairautena”. Hänen tutkimustuloksensa siitä, miten PMS voi vaikuttaa naisen käyttäytymiseen, tulivat julkisuuteen vuonna 1980. Häntä ja joitakin muita lääkäreitä pyydettiin tekemään diagnoosi kahdesta englantilaisnaisesta, joita syytettiin murhasta. Heidän teoriansa mukaan kuukautiskierron aikaiset hormonaaliset vaihtelut voisivat vaikuttaa naisen käyttäytymiseen. He totesivat, että naisilla oli PMS, ja tällä perusteella murhasyytteitä lievennettiin molemmissa tapauksissa. Toisessa päätöksessä vastaajalle esitettiin lievennetty syyte taposta ”vähentyneen syyntakeisuuden” perusteella.

Tapaukset, joissa naisen käytös on tuhoisaa, kuten edellisessä esimerkissä, näyttävät olevan yksittäisiä. Tällaisen käytöksen syystä ja niistä vähemmän piinallisista oireista, joita suurimmalla osalla naisista on kuukautisten aikana, käydään jatkuvaa keskustelua lääketieteellisten ja ei-lääketieteellisten julkaisujen sivuilla.

Johtuuko tällainen käytös todellakin naisen ruumiissa tapahtuvista jaksollisista hormonaalisista vaihteluista? Vai onko ajatus riehuvista hormoneista ja kurittomasta naisen kehosta vain kuvittelua? Siitä, millainen vaikutus hormonaalisella vaihtelulla on naisen käyttäytymiseen, jos sillä ylipäätään on mitään vaikutusta, on mielipide-eroja. Monet tutkijat ja lääkärit ovat yhtä mieltä siitä, että avainasia sen ymmärtämisessä, miksi jotkut naiset kärsivät PMS:stä, on lisätiedon saaminen aivojen ja munasarjan erittämien hormonien välisestä vuorovaikutuksesta kuukautiskierron aikana.

Kuukautiskierto

Noin kerran neljässä viikossa naisen ruumiissa alkaa hyvin monimutkainen tapahtumasarja, jonka aikana hormonieritys vaihtelee. Kuukautisia tarkoittava sana ”menstruaatio” tulee latinan sanasta mensis ’kuukausi’.

Tapahtumasarjan aluksi aivojen hypotalamus lähettää viestin aivolisäkkeelle. Kun viesti on otettu vastaan, aivolisäke alkaa erittää follikkelia stimuloivaa hormonia (FSH). FSH kulkee veren mukana munarakkuloihin ja kiihdyttää estrogeenituotantoa. Estrogeenimäärän lisääntyessä aivolisäke alkaa erittää luteinisoivaa hormonia (LH). LH:n vaikutuksesta FSH:n eritys vähenee. Yksi munasolu kehittyy kypsään vaiheeseen ja kulkeutuu kohtuun. Kun munasolu on irronnut, alkaa erittyä progesteroni-nimistä hormonia. Jos munasolu ei hedelmöity, progesteronin ja estrogeenin määrä vähenee nopeasti.

Kohdun limakalvo surkastuu hormonien puutteesta ja poistuu emättimen kautta mukanaan verta ja muita nesteitä sekä kudosta. Vuoto, jonka aikana limakalvo poistuu kokonaan naisen kohdusta, kestää suunnilleen 3–7 päivää ja päättää yhden kuukautiskierron. Kun yksi kierto päättyy, aivot alkavat taas vapauttaa hormoneja, mikä merkitsee uuden kierron alkamista.

Hormonien taisteluako?

Jotkut väittävät, että naisten kuukautisia edeltävät oireet johtuvat estrogeenin ja progesteronin epätasapainosta. He selittävät, että normaalisti hormonit toimivat yhdessä pyrkien täydelliseen tasapainoon. Kun toista syntyy enemmän kuin toista, alkaa taistelu, joka jättää jälkensä naisen ruumiiseen.

Kohonnut estrogeenimäärä voi aiheuttaa joissakin naisissa ärtyneisyyttä. Toisilla taas progesteroni voittaa, mikä saa heidät tuntemaan itsensä masentuneiksi ja uupuneiksi.

Toiset tutkijat ovat eri mieltä tästä teoriasta, jonka mukaan hormonaalinen epätasapaino aiheuttaisi PMS:n. He väittävät, että psykologiset ja sosiaaliset seikat vaikuttavat suuresti kuukautisia edeltävien oireiden esiintymiseen joillakin naisilla. PMS:n syitä käsittelevässä Patient Care -lehden kirjoituksessa todetaan, että ”sukupuolihormonien noudattamassa kaavassa, niiden keskinäisissä suhteissa, määrissä tai ajoituksessa ei ole havaittu selviä eroja, kun on verrattu sellaisia naisia, joilla on vakava PMS, naisiin, joilla ei sitä ole”.

Esimerkiksi stressi voi nopeuttaa, viivyttää tai voimistaa PMS:n oireita. Eräässä PMS:ää käsittelevässä kirjassa todetaan: ”Stressi estää hormonien vapautumisen ja liian vähäinen hormonimäärä voi johtaa sellaiseen hormonaaliseen epätasapainoon, joka pahentaa PMS:n oireita.” (PMS—Premenstrual Syndrome and You: Next Month Can Be Different.) Taloudelliset, terveys- tai perheongelmat voivat tuntua ennen kuukautisia raskaammilta ja vaikeammilta hallita.

Leimautumisen pelko

Jotkut tutkijat väittävät, että naista saatetaan pitää vähemmän ihanteellisena työntekijänä tai päättäjänä, jos hän ilmaisee kärsivänsä kuukautisiin liittyvistä oireista. ”Tällä tavalla yhteiskunta pitää naiset omalla paikallaan. Jos on kerran kuukaudessa heikossa kunnossa, se merkitsee sitä, ettei pitäisi silloin olla päättämässä tällaisista vakavista, tärkeistä asioista”, todistelee psykologi Barbara Sommer.

Toiset tutkijat väittävät, että naiset ovat hyväksyneet PMS:n, koska he voivat tällä sairaudella puolustella omaa käytöstään. Redbook-lehdessä olleessa haastattelussa kirjan The Mismeasure of Woman kirjoittaja tri Carol Tavris toteaa, että PMS ”antaa naisille mahdollisuuden sanoa: ’Mikä sairaus minulla on?’, sen sijaan että he sanoisivat: ’Mikä elämässäni on vialla niin että minusta tuntuu kurjalta?’”

Vuonna 1985 jotkut APA:n (Yhdysvaltain psykiatriliiton) naisten etuja valvovan komitean naispsykiatrit taistelivat sitä vastaan, että PMS sisällytettäisiin APA:n diagnostiseen ja tilastolliseen käsikirjaan. Vaikka se mainitaan nykyisen (1987) käsikirjan liitteessä ”myöhäisen luteaalivaiheen dysforisena häiriönä”, APA:n työryhmä on ehdottanut ”premenstruaalisen dysforisen häiriön” (PMDD) luetteloimista seuraavan painoksensa päätekstiin. Sen luetteloiminen käsikirjaan tekisi siitä virallisesti psykiatrisen häiriön.

”Se ei kuulu laisinkaan tähän kirjaan, koska se ei ole psyykkinen häiriö”, toteaa työryhmän entinen neuvonantaja tri Paula Kaplan. ”Kun nainen seuraavan kerran asetetaan ehdolle oikeusministerin virkaan, häneltä kysytään: ’Onko teillä ollut PMDD?’” hän sanoi.

Avun etsintää

Terveydenhuollon ammattihenkilöt jatkavat keskustelua PMS-kysymyksestä. PMS:n varsinaisesta aiheuttajasta ja hoidosta esitetään monia teorioita. Jotkut lääkärit ovat sitä mieltä, että PMS:stä saattaa olla 18 eri muotoa, joiden kaikkien oireet ovat erilaiset. Eräässä äskeisessä tutkimuksessa todettiin, että sinkillä voi olla osuutta PMS:n oireiden laukeamiseen. Erään toisen tutkimuksen mukaan ongelman ydin saattaa olla B₆-vitamiinin puute, joka aiheuttaa joillekuille lievää masennusta.

Etsiessään helpotusta toistuviin PMS:n oireisiin jotkut naiset ovat kokeilleet muun muassa valohoitoa, unimanipulaatiota, syvän rentoutumisen tekniikkaa, masennuslääkkeitä ja progesteronia sisältäviä lääkepuikkoja. Pysyvää helpotusta tuovia hoitokeinoja ei ole tähän mennessä keksitty.

Jos ennen kuukautisia ilmaantuvia oireita on vaikea hallita, naisen tulee ottaa yhteys lääkäriin. Jokainen PMS-tapaus on erilainen, ja kaikki naiset ansaitsevat luotettavia lääketieteellisiä neuvoja ja asianmukaisen hoidon. Koska PMS saattaa muistuttaa muita vakavia sairauksia, kuten jotakin kilpirauhastautia, endometrioosia ja depressiota, lääkärintarkastus on tärkeä.

Suositellaan, että ennen ensimmäistä lääkärissäkäyntiä nainen pitäisi yksityiskohtaista päiväkirjaa niistä fyysisistä ja psyykkisistä oireista, joita hänellä on ennen kuukautisia. Kun nainen tietää ne päivät, jolloin hän saattaa hyvinkin olla pahalla tuulella tai voi helposti ärsyyntyä tai masentua, hän pystyy sovittamaan aikataulunsa sen mukaisesti. Se voi myös auttaa häntä saamaan selville, onko hänellä PMS.

Lääkärit voivat ehdottaa, että nainen karsisi elämästään stressiä aiheuttavia asioita. Myös ravitsevan ruokavalion ja säännöllisen liikunnan avulla voidaan taistella PMS:ää vastaan. Runsaasti hiilihydraatteja ja vähän valkuaista sisältävä ruokavalio on parantanut joidenkin kuukautisia edeltävästä oireyhtymästä kärsivien naisten mielialaa, todettiin eräässä yliopistollisessa tutkimuksessa. Lisäksi säännölliset kuntoharjoitukset tai reipas kävely päivän aikana voivat auttaa taistelemaan väsymystä ja alakuloisuutta vastaan.

Perheenjäsenet, erityisesti aviomies, voivat tietenkin auttaa. Heidän tulisi yrittää olla erityisen huomaavaisia, hienotunteisia ja ymmärtäväisiä, kun naisen kuukautiskierto aiheuttaa hänelle vaikeuksia.

Keskustelu jatkuu

Jotkut väittävät, että on väärin luokitella ”oireyhtymäksi” normaaleja tunneperäisiä ja fyysisiä muutoksia, joita nainen käy läpi kuukautiskierron aikana. Toiset taas epäilevät koko PMS:ää ja sanovat sen leimaavan naiset.

Monille naisille PMS on kuitenkin todellisuutta. Joka kuukausi heillä on oireita, joiden vuoksi heidän on vaikea selviytyä perheen kanssa ja työssä. Avun ja ymmärtämyksen etsiminen voi olla turhauttavaa, sillä monet terveydenhuollon ammattihenkilöt ja maallikot väittelevät edelleen siitä, onko PMS todellisuutta.

[Kuva s. 15]

Perheenjäsenet voivat auttaa olemalla erityisen huomaavaisia ja hienotunteisia