Miksi rakentaa puusta?
HERÄTKÄÄ!-LEHDEN JAPANIN-KIRJEENVAIHTAJALTA
PUUKIRKON 22 sipulikupolia kimaltelevat Luoteis-Venäjän viileässä auringonpaisteessa kuin hopeiset kalansuomut. Lähempi silmäys kupoleihin paljastaa, että niiden pinta on tehty tuhansista puulaatoista, jotka ovat ajan myötä haalistuneet. Tämä puurakennus on eräässä Äänisjärven saaressa uhmannut tuon maan ankaria talvia lähes kolmesataa vuotta. Äänettömästi se todistaa siitä, miten hämmästyttävän kestävää puu on.
Jotkin toiset rakennukset antavat tästä vieläkin voimakkaamman todistuksen. Eri puolilla Pohjois-Eurooppaa on puurakennuksia, jotka ovat olleet käytössä paljon kauemmin. Esimerkiksi 1100-luvun paikkeilla norjalaiset innostuivat rakentamaan puurakennuksia, joita voi nähdä vieläkin siellä täällä pitkin Norjan maaseutua. Englannissa lähellä Essexissä sijaitsevaa Ongaria on puurakennus, joka rakennettiin noin vuonna 1013 ja joka edelleen uhmaa tuon maan surullisen kuuluisaa säätä. Kaikkien niiden esi-isä näyttää kuitenkin olevan eräs japanilainen puutemppeli, joka on ollut olemassa vuosisatoja kauemmin.
Vanhin puurakennus
Miten tämä puinen Horyu-ji-temppeli on voinut kestää näin kauan? Pohjimmiltaan se johtuu siitä, että sen tehneet kirvesmiehet tunsivat puun aineena erittäin hyvin. He osasivat valita oikean puulajin ja tiesivät, mihin tarkoitukseen kutakin sen osaa tuli käyttää. Tässä tapauksessa he valitsivat rakennusaineeksi hinokin (japanilaisen sypressin), joka oli kasvanut ainakin tuhat vuotta ennen kuin se kaadettiin.
Mestarikirvesmies Tsunekazu Nishioka, joka kuoli äskettäin, kunnosti suuren osan elämästään tätä temppeliä. Hän sanoi, että myös naulat – jotka tehtiin samurai-miekkojen tavoin kuumana takomalla – ovat vaikuttaneet merkittävästi temppelin pitkään ikään. Kunnostustyössä käytettiin vanhoja nauloja, koska hänen sanojensa mukaan ”nykyiset naulat eivät kestä kahtakymmentäkään vuotta”.
Joku voi epäillä, onko Horyu-ji-temppeli todella 1300 vuotta vanha, sillä sen osistahan on korvattu 35 prosenttia tällä vuosisadalla. Monet pääpilareista ja -parruista sekä räystäistä ovat kuitenkin alkuperäistä puuta. Nishioka sanoi: ”Uskon, että temppeli kestää vielä toiset tuhat vuotta.”
Kun kerran joka puolella Japania kasvaa tällaisia puita, ei ole ihme, että muinaiset japanilaiset alkoivat rakastaa puuta. Heidän kodeistaan voi vielä nykyäänkin nähdä, että tämä rakkaus on periytynyt.
Japanilaiset kodit
Sisätiloissa puuta käytetään runsaasti, mutta sitä ei maalata. Pilarit, ovet, huonekalut ja niin edelleen viimeistellään siten, että puun luonnollinen rakenne ja väri jäävät ihailtavaksi. Verannan lankkuja ei viimeistellä lainkaan. Viimeistelemättömästä puusta syntyy luonnollinen yhteys puutarhan puihin ja pensaisiin. Vaikutelmassa ei ole mitään häiritsevää, vaan se on sopusointuinen ja levollinen.
Monet japanilaiset sanovat, että heidän unelmanaan on omistaa tällainen talo. Sen rakentamiseen tarvittava hyvä, laadukas puu on kuitenkin liian kallista tavalliselle työntekijälle. Japanilaiset haluavat silti käyttää puuta aina kun se on mahdollista, koska historia on opettanut, että se ei ainoastaan näytä hyvältä vaan myös soveltuu heidän elinympäristöönsä, jossa maanjäristykset, hirmumyrskyt, kuumankosteat kesät ja kylmät talvet ovat tavanomaisia.
Puu on lahja niille maille, joissa sattuu usein maanjäristyksiä, sillä se antaa rasituksen alaisena helposti periksi silloin, kun kiven kaltaiset materiaalit murtuvat. Lisäksi puu kestää erinomaisesti kosteutta ja on hyvä eriste. Vaikka Japanissa on sateista ja kosteaa kesäkuusta elokuuhun, talot eivät mätäne. Puu mukautuu olosuhteisiin ja saa tuona aikana olon tuntumaan mukavammalta, koska se voi imeä itseensä ilmassa olevaa kosteutta ja myöhemmin kuivua. Tavalliseen ihmiseen puu vetoaa kuitenkin aivan muista syistä.
Puun kauneus
Useimmat ihmiset kautta maailman mieltyvät puuhun sen ulkonäön perusteella. Kirjassaan Collins Good Wood Handbook Albert Jackson ja David Day selittävät: ”Koska puu on luonnontuote, jokainen kappale on ainutlaatuinen. Jokainen puusta ja jopa samasta laudasta otettu pätkä on erilainen. Lujuudessa ja värissä ei ehkä ole eroa, mutta syykuviossa on. Puussa viehättää juuri se, että sen ominaislaatu, lujuus, väri, työstettävyys ja jopa tuoksu vaihtelevat.”
Miksi puiden syissä on niin paljon vaihtelua? Ensinnäkin vaikka joidenkin puiden syyt kasvavat suoraan, toisten syyt ovat sykkyräisiä, aaltomaisia tai jopa kiharia. Toiseksi, kun puut kasvavat, ne yleensä käyristyvät tai muuttavat kasvusuuntaa, niihin kasvaa oksia ja hyönteisiä tulee ja menee. Kaikki tämä saa aikaan kiinnostavia kuvioita. Lisäksi kuviot näyttävät erilaisilta sen mukaan, mihin suuntaan puuta leikataan. Erästä punaruskeaa puuta, joka leikataan siten, että siinä on selvästi erottuvia mustia juovia, sanotaan joissakin maissa seeprapuuksi ja toisissa tiikeripuuksi.
Puun kauneutta lisää sekin, että sen väri vaihtelee suuresti. Kaikki puu ei ole ruskeaa. Eebenpuun musta sydänpuu tulee Intiasta ja Sri Lankasta, punaisesta purppuranruskeaan vaihteleva padouk Länsi-Afrikasta ja syvän punainen mahonki Keski- ja Etelä-Amerikasta. Kirkkaan oranssinpunainen brasilpuu, joka valossa ollessaan muuttuu voimakkaan punaruskeaksi, on peräisin Brasiliasta. Jotkin puuaineet ovat vihreitä ja toiset vaaleanpunaisia. Alaskasta saadaan nutkanvalesypressin vaaleankeltaista puuta, ja vuorivaahteran väri on sitäkin hailakampi. Värikirjon toisessa päässä ovat valkoiset puulajit, jotka ovat niin haaleita, että ne ovat lähes värittömiä.
Monia viehättää myös puun tuoksu. Eräs hyvältä tuoksuva puu on kataja, jolla Salomon kirvesmiehet päällystivät temppelin lattian (1. Kuninkaiden kirja 6:15). Ehkä katajan tuoksu levisi ilmaan ja toisinaan sekoittui suitsukkeen tuoksuun (2. Aikakirja 2:4). Kataja ei ole kuuluisa vain hyvästä tuoksustaan vaan myös pitkäikäisyydestään ja siitä, että se ei lahoa helposti.
Puusta olisi paljon, paljon muuta hyvää sanottavaa. Sillä on niin paljon hyviä puolia, että mieleen voi tulla, miten siitä ylipäänsä voitaisiin sanoa jotain kielteistä.
Puu on lahja
On totta, etteivät kaikki puulajit pysty vastustamaan tuholaisia tai lahoamista tai kestä satoja vuosia. Kun puuta käytetään rakennusaineena, suurin huolenaihe on sen tulenarkuus. Äärimmäisessä kuumuudessa hirsi kuitenkin hiiltyy hitaasti ja menettää lujuutensa hitaasti eikä se luhistu niin nopeasti kuin teräs. Nykyään useimpia taloja ei ole kuitenkaan tehty hirsistä. Niinpä ihmisen on paettava palavasta talosta niin pian kuin mahdollista.
Puu ei ole halpa-arvoinen rakennusmateriaali. Päinvastoin, kun puu valitaan ja sitä käsitellään oikein, siitä voidaan rakentaa hyvin eristetty rakennus, joka kestää käytössä satoja vuosia. Jotkut asiantuntijat väittävät, että se ei lahoa koskaan, jos siitä huolehditaan asianmukaisesti. Olipa asia niin tai näin, puu on varmasti yksi parhaimmista rakennusmateriaaleista, minkä Luoja on meille antanut.
[Kuva s. 17]
Puukirkko sipulikupoleineen eräässä Äänisen saaressa
[Lähdemerkintä]
Tass/Sovfoto
[Kuvat s. 18]
Puinen Horyu-ji-temppeli Japanissa