Varo uuslukutaidottomuutta

MAAILMAAMME on leviämässä uudenlainen lukemishäiriö. Sitä sanotaan uuslukutaidottomuudeksi. Se määritellään ”kuvalliseen viestintään tottuneille ominaiseksi lukemisen vieroksumiseksi” (Suomen kielen perussanakirja).a Nykyään lukemista – johon aikaisemmin uppouduttiin nautiskellen – usein halveksitaan ja pidetään vastenmielisenä työnä. ”Lukeminen vaatii ponnistelua”, valitti muuan 12-vuotias tyttö, ”eikä se ole hauskaa.”

Monet aikuisetkin ovat uuslukutaidottomia. Esimerkiksi Yhdysvalloissa ylpeillään sillä, että 97 prosenttia väestöstä osaa lukea; puolet aikuisista amerikkalaisista ei silti juuri koskaan lue kirjoja tai lehtiä! Lukutaito ja halu lukea eivät selvästikään aina kulje käsi kädessä. Tämä pitää paikkansa jopa erittäin koulutetuista ihmisistä. ”Kun tulen kotiin väsyneenä pitkän päivän jälkeen”, sanoo muuan Harvardin yliopiston käynyt mies, ”avaan TV:n sen sijaan että ottaisin kirjan käteen. Se on helpompaa.”

Mitä lukemiselle on tapahtunut? Viime vuosikymmeninä sen suosio on laskenut, kun se on jäänyt niiden viestimien varjoon, jotka ovat anastaneet huomion osakseen. ”Nyt kun meillä on musiikkitelevisiokanava – ja videolaitteet ja videopelit ja korvalappustereot – kirjan läpi kahlaaminen ei tunnu yhtä helpolta kuin yksinkertaisempina aikoina”, kirjoittaa Stratford P. Sherman Fortune-lehdessä. Aikaa vievin kilpailija lukemiselle on ehkä televisio. Onhan keskivertoamerikkalainen 65-vuotiaana käyttänyt yhdeksän vuotta elämästään television katseluun!

Koska välkkyvän ruudun vuoksi luovutaan hyvin usein niistä iloista, joita lukeminen tuottaa, olisi hyvä tarkastella seuraavia seikkoja.

Lukemisen hyötyjä

Lukeminen kiihottaa mielikuvitusta. Televisio ajattelee puolestamme. Kaikki tehdään selväksi: kasvonilmeet, äänenvaihtelut ja maisema.

Mutta lukiessa joutuu itse jakamaan roolit, lavastamaan ja ohjaamaan. ”Vapautta on runsaasti”, sanoo muuan kymmenvuotias poika. ”Jokaisesta henkilöstä voi tehdä juuri sen näköisen kuin itse haluaa. Kun lukee kirjaa, tapahtumat ovat paremmin hallinnassa kuin silloin, kun katsoo jotakin TV:stä.” Tri Bruno Bettelheim onkin todennut, että ”televisio vangitsee mielikuvituksen muttei vapauta sitä. Hyvä kirja sekä kiihottaa mielikuvitusta että päästää sen valloilleen.”

Lukeminen kehittää kielellisiä kykyjä. ”Yksikään lapsi tai aikuinen ei tule paremmaksi television katselijaksi katselemalla sitä enemmän”, huomauttaa Reginald Damerall Massachusettsin yliopistosta. ”Siinä vaadittavat taidot ovat niin alkeellisia, ettemme ole vielä kuulleet puhuttavan televisionkatselukyvyttömyydestä.”

Lukeminen sitä vastoin vaatii ja kehittää kielellisiä kykyjä; se liittyy erottamattomasti puhumiseen ja kirjoittamiseen. Eräs lukion englannin kielen opettaja sanoo: ”Koulumenestys riippuu varmasti valtavasti sanavarastosta – siitä, mitä lukemastaan ymmärtää, ja siitä, miten selkeästi kirjoittaessaan ajattelee – eikä hyvää sanavarastoa voi kehittää mitenkään muuten kuin lukemalla. Muuta keinoa ei kerta kaikkiaan ole.”

Lukeminen kasvattaa kärsivällisyyttä. TV-ruudussa saattaa vain yhdessä tunnissa välähtää yli tuhat kuvaa, minkä vuoksi katsojalle ei jää paljonkaan aikaa miettiä näkemäänsä. ”Tällainen tekniikka kirjaimellisesti ohjelmoi meihin huonon keskittymiskyvyn”, sanoo tri Matthew Dumont. Ei ihme, että joissakin tutkimuksissa liiallinen television katselu liitetään – sekä lasten että aikuisten – hätäiseen ratkaisujen tekemiseen ja levottomuuteen.

Lukeminen vaatii kärsivällisyyttä. ”Lauseet, kappaleet ja sivut avautuvat hitaasti tapahtumajärjestyksessä ja sellaisen logiikan mukaan, joka on kaukana jonkin asian välittömästä tajuamisesta”, kirjoittaa viestinnän asiantuntija Neil Postman. Lukijan täytyy omaan tahtiin tulkita, arvioida ja miettiä sitä, mitä sivulle on kirjoitettu. Lukeminen on monimutkainen tulkitsemisprosessi, joka vaatii – ja kehittää – kärsivällisyyttä.

Tasapainoinen näkemys

Lukemisen hyödyistä huolimatta täytyy myöntää, että televisiollakin on vahvat puolensa. Se voi viedä voiton lukemisesta välittäessään joitakin tietoja.b Kiehtova TV-ohjelma voi jopa herättää kiinnostuksen lukemiseen. ”Selontekojen mukaan lastenkirjallisuuteen perustuvat ja tiedettä kuvaavat TV-ohjelmat voivat vaikuttaa lapsiin niin, että he ryhtyvät etsimään käsiinsä kirjoja noista ja niihin liittyvistä aiheista”, sanotaan The Encyclopedia Americana -⁠tietosanakirjassa.

Tasapainoinen näkemys on välttämätön. Painettu sivu ja televisio ovat kaksi eri viestintä. Kummallakin on luontaisia vahvoja puolia ja rajoituksia. Kumpaakin voidaan käyttää oikein – tai väärin. Liika lukeminen, niin että eristäytyy muista, voi tosiaankin olla aivan yhtä vahingollista kuin ylenmääräinen television katselu (Sananlaskut 18:​1; Saarnaaja 12:​12).

Lukeminen saa usein kuitenkin väistyä visuaalisen ajanvietteen tieltä. Muuan japanilainen lehtimies pahoittelee: ”Olemme siirtymässä lukukulttuurista katselukulttuuriin.” Tämä havaitaan erityisesti nuorten keskuudessa. Monista heistä kasvaakin sen vuoksi uuslukutaidottomia, mistä he joutuvat myöhemmin kärsimään. Miten vanhemmat voivat sitten auttaa lapsiaan kehittämään halua lukemiseen?

Miten vanhemmat voivat auttaa

Anna esimerkki. Newsweek-lehdessä ilmestyneessä artikkelissa, jonka otsikko oli ”Miten kasvattaa hyviä lukijoita”, esitetään seuraava selvä neuvo: ”Jos et itse tee muuta kuin löhöilet sohvalla TV:tä tuijottaen, lapsesikin luultavasti tekee niin. Toisaalta jos lapsesi näkevät sinun käpertyvän mielellään hyvän kirjan ääreen, heille jää mieleen, ettet ainoastaan saarnaa lukemisesta vaan myös itse luet.” Mikä vielä parempaa, jotkut vanhemmat lukevat lapsilleen ääneen. Sen avulla he luovat lämpimän keskinäisen siteen – jotakin, mikä valitettavasti puuttuu monista perheistä nykyään.

Perusta kirjasto. ”Pidä joka puolella kirjoja – paljon kirjoja”, suosittelee tri Theodore Isaac Rubin. ”Muistan lukeneeni niitä, koska niitä oli saatavilla ja koska kaikki muutkin lukivat niitä.” Lapset kyllä lukevat kirjoja, jos niitä on helposti saatavilla. He ovat vielä innokkaampia lukemaan, jos kirjat kuuluvat heidän omaan kirjastoonsa.

Tee lukemisesta nautittavaa. Sanotaan, että jos lapsi pitää lukemisesta, puolet oppimisen taistelusta on voitettu. Tee siksi lukemisesta miellyttävä kokemus lapsellesi. Miten? Rajoita ensiksikin television katseluun käytettävää aikaa; se vie melkein aina voiton lukemisesta. Toiseksi luo ilmapiiri, joka ohjaa lukemaan; hiljaiset hetket ja paikat – kuten oma kirjasto, jossa on hyvät valot – houkuttelevat lukemaan. Kolmanneksi älä pakota lukemaan. Järjestä luettavaa ja tilaisuuksia lukemiseen, mutta anna lapsen itse kehittää halu siihen.

Jotkut vanhemmat alkavat lukea lapsilleen näiden ollessa vielä pieniä. Se voi olla hyödyllistä. Joidenkin asiantuntijoiden mukaan lapsi ymmärtää jo kolmivuotiaana suurimman osan siitä kielestä, jota hän tulee käyttämään tavallisessa aikuisten välisessä keskustelussa – vaikka hän ei vielä osaakaan käyttää noita sanoja sujuvasti. ”Lapset alkavat ymmärtää kieltä aikaisemmin ja nopeampaan tahtiin kuin he oppivat puhumaan sitä”, sanotaan kirjassa The First Three Years of Life. Raamatussa sanotaan Timoteuksesta: ”Pienokaisesta asti olet tuntenut pyhät kirjoitukset.” (2. Timoteukselle 3:​15.) Sana pienokainen juontuu latinalaisesta sanasta infans, joka tarkoittaa kirjaimellisesti ’puhumatonta’. Timoteus tosiaan kuuli Raamatun sanoja jo kauan ennen kuin hän osasi puhua niitä.

Raamattu – erinomainen apuväline

”Raamattu on kirjallisten teosten kunnioitusta herättävä kokoelma”, sanotaan kirjassa The Bible in Its Literary Milieu. Sen 66 kirjaa sisältävät tosiaan runoja, lauluja ja historiallisia kertomuksia, joista sekä nuoret että vanhat voivat oppia (Roomalaisille 15:​4). Raamattu on lisäksi ”Jumalan henkeyttämä ja hyödyllinen opettamiseen, ojentamiseen, oikaisemiseen, kurittamiseen vanhurskaudessa” (2. Timoteukselle 3:​16).

Kaikkein tärkein saatavissa oleva kirja on tosiaan Jumalan sana, Raamattu. Jokaiselta israelilaiskuninkaalta edellytettiin hyvästä syystä, että hänellä oli oma Raamattu ja että ’hänen oli luettava sitä kaikkina elämänsä päivinä’ (5. Mooseksen kirja 17:​18, 19). Ja Joosuaa käskettiin lukemaan Raamatun kirjoituksia ”hiljaisella äänellä” – eli hiljaa itsekseen – ”päivin ja öin” (Joosua 1:​8).

Kaikki Raamatun osat eivät tosin ole helppoa luettavaa. Ne saattavat vaatia keskittymistä. Muista, mitä Pietari kirjoitti: ”Kehittäkää kuin vastasyntyneet pienokaiset kaipaus sanan väärentämättömään maitoon.” (1. Pietarin kirje 2:​2.) Harjoittelun avulla voimme alkaa haluta Jumalan sanan ”maitoa” aivan yhtä luonnollisesti kuin pienokainen kaipaa vaistomaisesti äitinsä maitoa. Arvostusta Raamatun lukemista kohtaan voidaan kehittää.c Se maksaa vaivan. ”Sinun sanasi on minun jalkani lamppu ja valo minun tielleni”, kirjoitti psalmista (Psalmit 119:​105). Emmekö kaikki tarvitsekin tällaista opastusta näinä vaikeina aikoina?

[Alaviitteet]