Pakkoneuroosi – hallitseeko se sinun elämääsi?

”Herään joka aamu kello kuusi”, sanoo Keith.a ”Herätyskelloni on pantu soimaan automaattisesti kuudelta. Tiedän, että se on soimassa. En muuta sitä koskaan. Silti minun täytyy jatkuvasti tarkistaa se. Joka ilta katson sitä ainakin viisi kertaa ennen kuin menen nukkumaan. Ja lieden levyt – minun täytyy tarkistaa, että jokainen niistä on sammutettu. Näen, että ne ovat pois päältä, mutta minun täytyy palata tarkistamaan asia yksi, kaksi, kolme kertaa – vain ollakseni siitä varma. Sitten minun täytyy tarkistaa jääkaapin ovi yhä uudelleen, että se on varmasti kiinni. Sitten on hyönteisverkko-oven lukko ja talon pääoven kaksi lukkoa . . .”

KEITH kärsii pakkoneuroosista (obsessiivis-kompulsiivisesta neuroosista). Se määritellään heikkoudeksi, jolle ovat tunnusomaisia pakkoajatukset (obsessiot) ja -⁠toiminnot (kompulsiot).b Pakkoneuroosista kärsivästä tuntuu siltä, että nämä pakkoajatukset ja -⁠toiminnot ovat täysin tahdosta riippumattomia. Ne ikään kuin tunkeutuvat väkisin mieleen ja saavat yliotteen.

Jokaisella ihmisellä on toisinaan vastentahtoisia ajatuksia ja tarpeita. Mutta kun ihmisellä on pakkoneuroosi, ne tulevat niin hellittämättömiksi ja toistuviksi, että ne häiritsevät normaalia elämää ja aiheuttavat vakavaa levottomuutta ja johtavat joskus masennukseen. ”Jatkuva henkinen taistelu sai minut hautomaan itsemurhaa”, sanoo eräs pakkoneuroosista kärsivä. Tarkastellaanpa joitakin tämän hämmentävän sairauden oireita.

Näkeminen ei merkitse uskomista

Kun Bruce ajaa autolla kuopan yli, hänet valtaa puistattava kauhu. ”Entä jos ajoin juuri jalankulkijan päälle?” hän kysyy itseltään. Tunne voimistuu, kunnes hänen on yksinkertaisesti pakko palata ”rikospaikalle” tarkistamaan asia – ei ainoastaan kerran vaan toistuvasti! Bruce ei tietenkään löydä loukkaantunutta jalankulkijaa. Vieläkään hän ei ole varma! Niinpä kun hän pääsee kotiin, hän katsoo uutiset kuullakseen, onko joku ajanut jalankulkijan päälle ja paennut paikalta. Hän jopa soittaa poliisille ”tunnustaakseen” tekonsa.

Brucen tavoin monia pakkoneuroosista kärsiviä vaivaavat epäilykset: Loukkasinko jotakuta? Katkaisinko virran liedestä, kun lähdin kotoa? Paninko oven lukkoon? Useimmilla meistä voi olla toisinaan samanlaisia ajatuksia, mutta pakkoneuroosista kärsivä tarkistaa jonkin asian yhä uudelleen ja on silti epävarma. ”Sellaiset potilaani, jotka tarkistavat asioita yhä uudelleen, tuntuvat sanovan, että ’tieto tulee vain aistien välityksellä’”, kirjoittaa tri Judith Rapoport. ”Siksi ovenripaa täytyy painaa yhä uudelleen ja valoja täytyy sytyttää ja sammuttaa kerran toisensa jälkeen. Nämä toiminnot tuottavat heti informaatiota, mutta se ei mene perille.”

Puhdas ei ole tarpeeksi puhdas

14-vuotiasta poikaa nimeltä Charles vaivasi basillikauhu. Charlesin äidin piti puhdistaa spriillä kaikki, mihin poika saattaisi koskea. Lisäksi Charles pelkäsi, että vieraat toisivat likaa kadulta.

Fran pelkäsi, kun hän pesi vaatteitaan. ”Jos vaatteet koskettivat pesukoneen reunaa, kun otin niitä pois koneesta, ne täytyi pestä uudelleen”, hän sanoo.

Charlesin ja Franin tavoin monien neurootikkojen pakkomielteet keskittyvät bakteereihin ja likaan. Tämä voi johtaa ylettömään suihkussa käyntiin tai käsien pesuun, jota jatketaan joskus niin kauan, että iho menee rakoille – eikä ihminen silti tunne olevansa puhdas.

Mielen piinaama

Elainea kiusaavat tahattomat epäkunnioittavat ajatukset Jumalasta. ”Ne ovat asioita, joita en voisi koskaan tarkoittaa; ennemmin kuolisin”, hän sanoo. Nuo ajatukset eivät kuitenkaan hellitä. ”Joskus kun olen käynyt tätä taistelua koko päivän, olen illalla aivan loppu.”

Steven antaa Jumalalle ”lupauksia”, joiden vaikuttimena ovat hänen virheistään johtuvat syyllisyydentunteet. ”Tämä taipumus surettaa minua, koska se tuntuu sotivan tahtoani vastaan”, hän toteaa. ”Jälkeenpäin omatuntoni pakottaa minua toteuttamaan sen, mitä lupasin. Tämän takia minun oli kerran pakko hävittää jotakin sellaista, mihin liittyi suuri tunnearvo.”

Sekä Elainella että Stevenillä on pakkoajatuksia, jotka toteutetaan suurelta osin mielessä. Vaikka pakkoajatuksista kärsivien oireita ei ole helppo havaita, he ovat toistuvien syyllisyyden ja pelon tunteiden vankeja.

Nämä ovat vain muutamia pakkoneuroosin monista oireista.c Mikä tämän häiriön aiheuttaa? Miten siitä voidaan vapautua?

Hallitsemattoman hallitseminen

Muuan lääkäri selittää obsessiivis-kompulsiivisen käyttäytymisen johtuvan ”aivoissa syntyvästä oikosulusta”, jonka vuoksi aistien välittämä informaatio ei mene perille ja ”ohjelma käynnistyy yhä uudelleen”. Mikä aiheuttaa tämän kierteen? Sitä ei tiedetä varmasti. Asiaan näyttää liittyvän serotoniini-niminen välittäjäaine, mutta myös muita aivoihin liittyviä seikkoja pidetään mahdollisina. Jotkut sanovat, että pakkoneuroosin voivat laukaista varhaisvuosien kokemukset ehkä yhdessä geneettisen taipumuksen kanssa.

Olipa syynä mikä tahansa, yksi asia on kuitenkin varma: se, että pakkoneuroosista kärsiviä yksinkertaisesti käsketään lopettamaan peseminen tai tarkistaminen, ei todennäköisesti tuota tulosta. Kyse ei ole vain tahdonvoimasta.

Lääkitys on auttanut monia. Potilas voidaan myös panna kohtaamaan pelkoa aiheuttava tilanne ja sitten estää häntä reagoimasta tavanomaisella tavalla. Esimerkiksi ihmistä, joka pesee itseään yhä uudelleen ja uudelleen, voitaisiin käskeä pitämään kädessään jotakin likaista ja sitten estää häntä pesemästä käsiään. Tällainen hoito ei tietenkään paranna ketään hetkessä. Mutta jotkut ovat sitä mieltä, että hellittämättömyys voi auttaa.

Asiantuntijat ovat tutkineet myös sitä mahdollisuutta, että ainakin joissakin tapauksissa pakkoneuroosi saattaa juontaa juurensa ihmisen varhaisvuosien kokemuksista. On havaittu, että monet huonosti kohdellut lapset kasvavat tuntien olevansa luonnostaan arvottomia ja likaisia, ja joillekin heistä kehittyy myöhemmin pakonomainen tarve peseytyä yhä uudelleen.

Vapautuminen pakkoajatuksista ja -⁠toiminnoista

Jos kärsit pakkoneuroosista, älä ajattele olevasi poikkeava tai ehkä tulossa mielenvikaiseksi. ”Joitakin pelkoja lukuun ottamatta”, kirjoittaa tri Lee Baer, ”ihmiset, joilla on pakkoneuroosi, ovat todellisuudentajuisia kaikilla muilla elämän alueilla.” Sinä voit saada apua! Muista, että pakkoneuroosi on seurausta epätäydellisyydestä. Se ei ole merkki moraalisesta heikkoudesta tai hengellisestä epäonnistumisesta! Se ei myöskään ole osoitus Jumalan epäsuosiosta. ”Jehova on armollinen ja suosiollinen, hidas vihastumaan ja runsas rakkaudellisessa huomaavaisuudessa. Sillä hän tietää hyvin, miten meidät on muovattu, hän muistaa, että me olemme tomua.” (Psalmit 103:​8, 14.)

Mutta entä jos pakonomaiset ajatukset tuntuvat epäkunnioittavilta tai rienaavilta? Vastenmieliset ajatukset voimistavat pakkoneuroosista kärsivän syyllisyyden tunnetta, ja syyllisyys voi saada aikaan vieläkin vastenmielisempiä ajatuksia. ”Se tekee minusta hyvin ärtyisän”, toteaa Elaine. ”Se tekee minusta kireän – ja ajattelen kaiken aikaa, että Jehova on ehkä suuttunut minuun.” Joistakuista voi jopa tuntua siltä, että heidän ajatuksensa merkitsevät itse asiassa syyllistymistä anteeksiantamattomaan syntiin!

Se mitä Jeesus sanoi anteeksiantamattomasta synnistä, synnistä Jumalan pyhää henkeä vastaan, ei selvästikään tarkoittanut harkitsemattomia, pakonomaisia ajatuksia (Matteus 12:​31, 32). Jeesus kohdisti sanansa fariseuksille. Hän tiesi, että heidän tekonsa olivat täysin tahallisia. Heidän harkitut tekonsa olivat lähtöisin vihan täyttämästä sydämestä.

Todellisuudessa huoli siitä, että on loukannut Jumalaa, voi hyvinkin olla todiste siitä, että ei ole tehnyt anteeksiantamatonta syntiä (Jesaja 66:​2). On myös rauhoittavaa tietää, että Luoja ymmärtää tätä häiriötä. Hän on armollinen ja ”altis antamaan anteeksi” (Psalmit 86:​5; 2. Pietarin kirje 3:​9). Silloinkin kun oma sydämemme tuomitsee meidät, ”Jumala on suurempi kuin meidän sydämemme ja tietää kaiken” (1. Johanneksen kirje 3:​20). Hän tietää missä määrin ajatukset ja tarpeet johtuvat häiriöstä, jota ihminen kykenee hallitsemaan vain rajallisesti. Pakkoneuroosista kärsivä, joka tajuaa tämän, voi siksi välttää kiusaamasta itseään tarpeettomalla syyllisyydellä.

Miten kiitollisia voimmekaan olla siitä, että Jehova lupaa uuden maailman, jossa kaikki ruumiilliset, henkiset ja tunneperäiset kärsimykset ovat poissa! (Ilmestys 21:​1–4.) Ne joiden on kestettävä tätä häiriötä, voivat sillä välin ryhtyä käytännön toimiin lievittääkseen kärsimystään.

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu s. 22]

Tuen antaminen

YSTÄVÄNÄ tai perheenjäsenenä voit tehdä paljon tukeaksesi ihmistä, joka kamppailee pakkoneuroosia (obsessiivis-kompulsiivista neuroosia) vastaan.

• Ensiksikin tarkista oma asenteesi. Jos luulet, että pakkoneuroosista kärsivä on heikko, laiska tai itsepäinen, hän huomaa sen aina eikä se kannusta häntä edistymään.

• Puhu pakkoneuroosista kärsivän kanssa. Kuuntele, millaista kamppailua hän käy. Se että hänellä on avoin ja rehellinen uskottu, on usein ensimmäinen askel kohti pakkoneuroosioireiden hallintaa (Sananlaskut 17:​17).

• Älä vertaile. Pakkoneuroosi saa aikaan vastustamattomia tarpeita, jotka eivät ole samanlaisia kuin terveellä ihmisellä. Siksi on tavallisesti hyödytöntä kertoa, miten sinä menettelet omien mielijohteittesi suhteen. (Vrt. Sananlaskut 18:​13.)

• Auta pakkoneuroosista kärsivää asettamaan realistisia tavoitteita ja saavuttamaan ne. Valitse jokin oire ja hahmottele sarja tavoitteita, joiden avulla sen voi voittaa. Aseta ensimmäiseksi sellainen tavoite, joka on helpoin saavuttaa. Esimerkiksi yksi tavoite voisi olla se, ettei saa olla suihkussa kuin määräajan.

• Kiitä edistyksestä. Kiitos vahvistaa oikeaa käytöstä. Jokainen edistysaskel – olipa se miten pieni tahansa – on merkityksellinen. (Sananlaskut 12:​25.)

Eläminen pakkoneuroosista kärsivän kanssa voi olla perheenjäsenille tunneperäisesti kuluttavaa. Siksi ystävien tulee olla ymmärtäväisiä ja tukea käytännössä niin paljon kuin he kykenevät (Sananlaskut 18:​24b).

[Kuvat s. 21]

Ylenmääräinen peseminen ja asioiden tarkistaminen ovat kaksi pakkoneuroosin oiretta