Raamatun näkökanta

Tulisiko kristittyjen kannattaa kuolemanrangaistusta?

”SE ON moraalisesti ja eettisesti väärin.” ”Se on oikeudenmukainen ja vanhurskas rangaistus.” Kaksi pappia, molemmat nimellisesti kristittyjä, esitti nämä vastakkaiset näkemykset. He kiistelivät kiihkeästi päivänpolttavasta kysymyksestä – kuolemanrangaistuksesta. Heidän sanojaan lainanneessa sanomalehtiartikkelissa todettiin: ”Kun uskonnolliset johtajat väittelevät kuolemanrangaistuksesta, molemmat puolet lainaavat raamatunkohtia tukeakseen omaa näkemystään.”

Jotkut todistelevat, että kuolemanrangaistus suojelee viattomia, edistää oikeutta ja ehkäisee vaarallista rikollisuutta. Toiset väittävät, että se on moraalin vastainen – tapa vastata väkivaltaan väkivallalla ja paljon huonompi tapa kuin jalo tehtävä sopeuttaa rikolliset yhteiskuntaan auttamalla heitä tulemaan yhteiskunnan hyödyllisiksi jäseniksi.

Tämä väittely on erityisen kiihkeää politiikan areenalla Yhdysvalloissa, eivätkä uskonnolliset johtajat ole empineet ottaa siihen osaa. Saatat kuitenkin pohtia, onko Raamatulla jotakin sanottavaa kuolemanrangaistuksesta. Itse asiassa sillä on.

”Miekan” antaminen vallanpitäjille

Pian Nooan päivien vedenpaisumuksen jälkeen Jehova Jumala vakuutti ihmiselämän olevan kallisarvoinen ja totesi sitten: ”Joka vuodattaa ihmisen veren, hänen oman verensä ihminen vuodattaa.” (1. Mooseksen kirja 9:​6.) Tämä ei tietenkään ollut rajoittamaton lupa kostaa. Se tarkoitti sen sijaan sitä, että asianmukaisesti nimitettyjen vallanpitäjien sallittiin siitä lähtien teloittaa ne, jotka riistivät elämän toisilta.

Muinaisessa Israelissa määrättiin Laissa, jonka Jumala välitti Mooseksen kautta, kuolemanrangaistus joistakin vakavista rikkomuksista (3. Mooseksen kirja 18:​29). Toisaalta Laissa myös säädettiin, että oli tuomittava puolueettomasti, saatava silminnäkijätodistus eikä saanut ottaa lahjusta (3. Mooseksen kirja 19:​15; 5. Mooseksen kirja 16:​18–20; 19:​15). Tuomarien oli oltava jumalaapelkääviä miehiä, ja heidän katsottiin olevan vastuussa itse Jumalalle! (5. Mooseksen kirja 1:​16, 17; 2. Aikakirja 19:​6–10.) Oli siis suojatoimia, jotka estivät kuolemanrangaistusten langettamisen väärin perustein.

Mikään hallitus maan päällä ei nykyään todellisuudessa edusta jumalallista oikeutta niin kuin Israel edusti. Hallitukset toimivat kuitenkin monella tavalla Jumalan ’palvelijoina’ eli edustajina siinä mielessä, että ne ylläpitävät jossain määrin järjestystä ja vakautta sekä järjestävät tarpeellisia julkisia palveluita. Apostoli Paavali muistutti kristittyjä siitä, että heidän tulee olla tottelevaisia näille ”esivalloille”, ja lisäsi sitten: ”Jos teet pahaa, niin pelkää, sillä se [hallitus] ei kanna miekkaa tarkoituksetta, sillä se on Jumalan palvelija, kostaja vihastuksen ilmaisemiseksi sille, joka harjoittaa pahaa.” (Roomalaisille 13:​1–4.)

”Miekka”, jonka Paavali mainitsi, kuvaa hallitusten oikeutta rangaista rikollisia – jopa kuolemalla. Kristityt kunnioittavat tätä oikeutta, mutta tulisiko heidän yrittää vaikuttaa siihen, miten sitä käytetään?

”Miekkaa” käytetty väärin

Ihmishallitukset ovat varmasti monet kerrat käyttäneet ”miekkaa” oikeuden saattamiseksi voimaan. Täytyy kuitenkin myöntää, että ne ovat myös syyllistyneet sen väärinkäyttöön (Saarnaaja 8:​9). Muinaisen Rooman hallitus syyllistyi tuomion täytäntöönpanon ”miekan” käyttämiseen viattomia Jumalan palvelijoita vastaan. Johannes Kastaja, Jaakob ja jopa Jeesus Kristus olivat sen uhrien joukossa (Matteus 14:​8–11; Markus 15:​15; Apostolien teot 12:​1, 2).

Nykyaikana on tapahtunut jotakin samankaltaista. Viattomia Jehovan palvelijoita on teloitettu monissa eri maissa – ampumalla, mestaamalla giljotiinilla, hirttämällä ja surmaamalla kaasukammiossa – ja hallitukset ovat toteuttaneet kaiken tämän ”laillisesti” yrittäessään tukahduttaa kristillisyyden. Kaikki vallat, jotka käyttävät valtaansa väärin, tulevat tekemään tilin Jumalalle. Millaisen hirvittävän verivelan alaisia ne ovatkaan! (Ilmestys 6:​9, 10.)

Tosi kristittyjä puistattaa pelkkä ajatuskin siitä, että he olisivat verivelkaisia Jehova Jumalan edessä. Vaikka he siis kunnioittavat hallituksen oikeutta käyttää ”miekkaa”, he ovat tarkkaan selvillä siitä, miten sitä on käytetty väärin. Se on palvellut vainon aseena, ja sitä on toisinaan käytetty myös kohtuuttoman ankarasti toisia kohtaan ja asiattoman lempeästi toisia kohtaan.a Miten siis kristityt reagoivat kuolemanrangaistuksesta käytävään väittelyyn? Ottavatko he siihen osaa ja vaativat muutosta?

Kristillinen puolueettomuus

Toisin kuin alussa mainitut papit kristityt yrittävät pitää mielessään seuraavan tärkeän periaatteen: Jeesus Kristus sanoi seuraajilleen, etteivät he saa olla ”osa maailmasta” (Johannes 15:​19; 17:​16).

Voiko kristitty totella tätä kieltoa ja ottaa silti osaa kuolemanrangaistuksesta käytävään keskusteluun? Selvästikään ei voi. Tämähän on yhteiskunnallinen ja poliittinen kysymys. Yhdysvalloissa ne, jotka ovat ehdokkaina poliittisiin virkoihin, asettavat tavallisesti näkemyksensä kuolemanrangaistuksesta – onpa se myönteinen tai kielteinen – tärkeälle sijalle vaalikampanjassaan. He väittelevät kiihkeästi tästä aiheesta ja käyttävät sitä tunneperäistä kiihkoa, jota tämä aihe tavallisesti nostattaa, aseena pyrkiessään taivuttamaan äänestäjät omalle puolelleen.

Ehkä se kysymys, joka on kristityn harkittavana, kuuluu: olisiko Jeesus ottanut osaa väittelyyn siitä, miten tämän maailman hallitukset käyttävät ”miekkaa”? On hyvä muistaa, että kun Jeesuksen maanmiehet yrittivät saada häntä osallistumaan politiikkaan, hän ”poistui jälleen vuorelle yksinäisyyteen” (Johannes 6:​15). Näyttää siis paljon todennäköisemmältä, että hän olisi jättänyt asian niille, joiden käsiin Jumala on sen antanut – hallituksille.

Samoin nykyään kristittyjen voisi odottaa varovan sekaantumasta tätä aihetta koskeviin väittelyihin. He tunnustaisivat hallitusten oikeuden tehdä, mitä ne haluavat. Mutta koska he ovat kristittyjä sananpalvelijoita, jotka eivät ole osa maailmasta, he eivät julistaisi kannattavansa kuolemanrangaistusta eivätkä ajaisi sen lakkauttamista.

Sen sijaan he pitävät mielessään Saarnaajan 8:​4:n sanat: ”Kuninkaan sana on hallitseva valta, ja kuka voi sanoa hänelle: ’Mitä teet?’” Maailman ’kuninkaille’ eli poliittisille hallitsijoille on tosiaan annettu valta toimia heidän oman tahtonsa mukaan. Kenelläkään kristityllä ei ole valtaa vaatia heitä tilille. Jehova sitä vastoin voi tehdä sen. Ja hän tulee tekemään sen. Raamatun ansiosta voimme katsoa eteenpäin siihen päivään, jona Jumala antaa lopullisen rangaistuksen tämän vanhan maailman jokaisesta rikoksesta ja jokaisesta ”miekan” väärinkäyttötapauksesta. (Jeremia 25:​31–33; Ilmestys 19:​11–21.)

[Alaviite]

[Kuvan lähdemerkintä s. 22]

The Bettmann Archive