Lukijoiden kysymyksiä

Mitä Raamattu sanoo rikollisille langetettavasta kuolemanrangaistuksesta?

On ymmärrettävää, että meillä itse kullakin voi olla tästä oma mielipiteemme, joka perustuu kokemukseemme tai elämäntilanteeseemme. Jehovan todistajina meidän tulee kuitenkin yrittää mukautua Jumalan ajatuksiin kuolemanrangaistuksesta samalla kun pysymme puolueettomina niiden poliittisten näkemysten suhteen, joita monilla tästä kysymyksestä on.

Lyhyesti sanottuna Jumala ei osoita kirjoitetussa Sanassaan, että kuolemanrangaistus olisi väärin.

Jehova ilmaisi ajatuksensa tästä asiasta jo varhain ihmisen historiassa, kuten ilmenee 1. Mooseksen kirjan 9. luvusta. Kertomus liittyy Nooaan ja hänen perheeseensä, joista tuli koko ihmisperheen esivanhempia. Sen jälkeen kun he tulivat arkista, Jumala sanoi, että he voisivat syödä eläimiä – toisin sanoen ihminen voisi tappaa eläimiä, vuodattaa niiden veren pois ja syödä niitä. Sitten Jumala sanoi 1. Mooseksen kirjan 9:5, 6:ssä: ”Lisäksi minä vaadin takaisin teidän sielunne veren. Minä vaadin sen takaisin jokaisen elollisen kädestä, ja ihmisen sielun minä vaadin takaisin ihmisen kädestä, hänen jokaisen veljensä kädestä. Joka vuodattaa ihmisen veren, hänen oman verensä ihminen vuodattaa, sillä Jumala teki ihmisen kuvakseen.” Jehova siis antoi valtuudet langettaa kuolemanrangaistus, kun oli kyse murhaajasta.

Kun Jumala oli tekemisissä Israelin kanssa sen ollessa hänen kansansa, erinäisistä muista Jumalan lakia vastaan tehdyistä vakavista rikoksista rangaistiin kuolemalla. Neljännen Mooseksen kirjan 15:30:ssä todetaan yleisesti: ”Se sielu, joka tekee jotakin tahallaan, olkoonpa hän syntyperäinen asukas tai muukalaisasukas, jos hän herjaa Jehovaa, niin se sielu on karsittava pois kansansa keskuudesta.”

Mutta entä sen jälkeen kun kristillinen seurakunta perustettiin? Tiedämme, että Jehova salli ihmishallitusten olla olemassa, ja hän sanoi niitä esivalloiksi. Sen jälkeen kun kristittyjä on neuvottu olemaan tottelevaisia näille hallitseville valloille, Raamattu itse asiassa sanoo, että tämä valta on ”Jumalan palvelija sinun hyväksesi. Mutta jos teet pahaa, niin pelkää, sillä se ei kanna miekkaa tarkoituksetta, sillä se on Jumalan palvelija, kostaja vihastuksen ilmaisemiseksi sille, joka harjoittaa pahaa.” (Roomalaisille 13:1–4.)

Tarkoittaako tämä sitä, että hallituksilla on valta jopa riistää henki vakaviin väärintekoihin syyllistyneiltä ihmisiltä? Sillä perusteella, mitä sanotaan 1. Pietarin kirjeen 4:15:ssä, päädymme pakostakin tällaiseen tulokseen. Tuossa kohdassa apostoli kehotti veljiään: ”Älköön kuitenkaan kukaan teistä kärsikö murhaajana tai varkaana tai pahantekijänä tai sellaisena, joka puuttuu toisten asioihin.” Huomasitko sanat ”älköön kuitenkaan kukaan teistä kärsikö murhaajana”? Pietari ei antanut ymmärtää, ettei hallituksilla olisi ollut oikeutta panna murhaajaa kärsimään rikoksestaan. Päinvastoin hän osoitti, että murhaaja saattoi aivan oikein saada asianmukaisen rangaistuksen. Olisiko yksi noista rangaistuksista rankaiseminen kuolemalla?

Saattoi olla. Se käy selväksi Paavalin sanoista Apostolien tekojen luvussa 25. Juutalaiset olivat syyttäneet Paavalia heidän Lakinsa rikkomisesta. Kun sotapäällikkö lähetti vankinaan olevan Paavalin Rooman käskynhaltijan luokse, hän raportoi Apostolien tekojen 23:29:n mukaan seuraavasti: ”Totesin, että häntä syytettiin heidän Lakinsa kiistakysymyksistä, mutta ettei häntä syytetty mistään, mikä ansaitsisi kuoleman tai kahleet.” Kahden vuoden kuluttua tästä Paavali oli käskynhaltija Festuksen edessä. Apostolien tekojen 25:8:ssa sanotaan: ”Paavali sanoi puolustuksekseen: ’En ole tehnyt mitään syntiä juutalaisten Lakia enkä temppeliä enkä keisaria vastaan.’” Mutta sitten hän puhuu rangaistuksesta, jopa kuolemanrangaistuksesta. Apostolien tekojen 25:10, 11:ssä sanotaan:

”Paavali sanoi: ’Seison keisarin tuomarinistuimen edessä, missä asiani pitäisi saada oikeuskäsittely. En ole tehnyt mitään väärää juutalaisille, niin kuin sinäkin varsin hyvin huomaat. Jos toisaalta olen todella väärintekijä ja olen tehnyt jotakin, mikä ansaitsee kuoleman, niin en pyydä vapautusta kuolemasta; mutta jos siinä, mistä nämä miehet syyttävät minua, ei ole mitään perää, niin kukaan ei voi luovuttaa minua heille suosionosoitukseksi. Vetoan keisariin!’”

Paavali, joka seisoi asianmukaisesti nimitetyn vallanpitäjän edessä, myönsi, että keisarilla oli oikeus rangaista väärintekijöitä, jopa teloittaa heidät. Paavali ei vastustanut rangaistusta omassa tapauksessaan, jos hän oli syyllinen. Hän ei myöskään sanonut, että keisari voisi langettaa kuolemantuomion vain murhaajille.

Rooman oikeuslaitos ei kieltämättä ollut täydellinen, eivätkä ihmisten tuomioistuimet ole täydellisiä nykyäänkään. Silloin tuomittiin ja rangaistiin joitakuita syyttömiä, ja niin on tapahtunut nykyäänkin. Jopa Pilatus sanoi Jeesuksesta: ”En ole löytänyt hänestä mitään, mikä ansaitsee kuoleman; sen tähden minä kuritan häntä ja päästän hänet vapaaksi.” Vaikka tosiaan hallitusvallan edustaja myönsi, että Jeesus oli viaton, tämä viaton mies teloitettiin. (Luukas 23:22–25.)

Tällaiset vääryydet eivät saaneet Paavalia tai Pietaria väittämään, että kuolemanrangaistus olisi ollut pohjimmiltaan hyvän moraalin vastainen. Jumala ajattelee asiasta sen sijaan siten, että niin kauan kuin esivallat, joita keisari edustaa, ovat olemassa, ne todella ’kantavat miekkaa vihastuksen ilmaisemiseksi niille, jotka harjoittavat pahaa’. Tähän sisältyy miekan käyttäminen siinä mielessä, että pannaan täytäntöön kuolemanrangaistus. Mutta mitä tulee kiistanalaiseen kysymykseen siitä, tulisiko jonkin tämän maailman hallituksen käyttää oikeuttaan teloittaa murhaajia, tosi kristityt pysyvät ehdottoman puolueettomina. Toisin kuin kristikunnan papit he eivät antaudu väittelemään tästä aiheesta.