Lukijoiden kirjeitä

Natsien hirmuteot.  Olen aina pohtinut, miksi kukaan ei koskaan kertonut natsien hirmuteoista. Kirjoitussarja ”Natsien hirmuteot – ketkä kertoivat niistä?” (22.8.​1995) on vastannut kysymykseeni. Jehovan todistajat puhuivat, ja olen ylpeä todistajatovereistani!

C. B., Yhdysvallat

Minä, joka en ole jäseniänne, saanen onnitella teitä natsien hirmuteoista kertovan aiheen käsittelystä. Se objektiivinen tapa, jolla käsittelitte tätä ihmisen epäinhimillisyyden häijyä ilmenemismuotoa, on valaisevin, mitä olen koskaan lukenut. Teidän todistajatoverienne tuolloin osoittama rohkeus on jotakin sellaista, mistä maailma valitettavasti tietää hyvin vähän.

L. B., Englanti

Isäni kuoli Sachsenhausenissa. Vanhempi veljenikin menetti henkensä siellä natsien vankina. Muistan yhä elävästi, miten natsit vainosivat Jehovan todistajia. Haluan siksi kiittää näistä kirjoituksista. Hyvin tehty!

F. D. J., Kanada

Kirjoitukset tekivät minuun syvän vaikutuksen. Mutta en ole kanssanne samaa mieltä siitä, että Jehovan todistajat olisivat olleet ainoa ”ääni hiljaisuuden keskellä”. Kommunistitkin varoittivat ihmisiä Hitleristä ennen hänen valtaannousuaan. Monet heistä päätyivät keskitysleireille.

B. W., Saksa

”Herätkää!”-lehti myöntää avoimesti, että Hitlerillä oli monia poliittisia vastustajia. Kirjoituksissa viitattiin kuitenkin erityisesti uskonnollisten järjestöjen laiminlyönteihin; niistä monet olivat yhteistoiminnassa natsihallinnon kanssa. Natsit itse pitivät Jehovan todistajia uskonnollisina päävastustajinaan. Jehovan todistajat olivat näin ollen ainoa uskonnollinen ryhmä, jolle annettiin keskitysleireissä oma vankitunnuksensa – tuo surullisen kuuluisa purppurakolmio. (Toimitus.)

Japanin maanjäristys.  Itkin lukiessani kirjoitusta ”Japanin äkillinen suuronnettomuus – miten ihmiset selviytyivät” (22.8.​1995). Menetin rakkaimman kristityn sisareni tuossa maanjäristyksessä. Hän oli hyvin innokas. Tiedän, että hän saa ylösnousemuksen ja että voin nähdä hänet jälleen. Olen hyvin kiitollinen kaikesta siitä hengellisestä ja aineellisesta avusta, jota saimme seurakunnalta ja Seuralta. Minua silti itkettää, kun ajattelen, mitä tuona päivänä tapahtui.

T. M., Japani

Jehovan todistajien järjestäytynyt ja ripeä toiminta hämmästytti minua suuresti. Kun luin Koreassa toimivan seurakunnan lähettämän huolenpitoa ilmaisevan kirjeen, en voinut muuta kuin itkeä. Olin hyvin iloinen siitä, että kuulun näin lämminhenkiseen järjestöön.

M. K., Japani

Seksuaalinen ahdistelu.  Kiitos kirjoituksestanne ”Nuoret kysyvät: miten voin suojella itseäni seksuaaliselta ahdistelulta?” (22.8.​1995). Olen 17-vuotias, ja tapasin ei-uskovan pojan koulussa. Luotin häneen, mutta myöhemmin hän ja hänen ystävänsä ahdistelivat minua esittämällä säädyttömiä ehdotuksia ja uhkauksia. Minun oli pakko lähteä pois tuosta koulusta päästäkseni eroon tästä tilanteesta. Opin paljon tästä kirjoituksesta. Nyt tiedän, miten toimia, kun joudun tekemisiin vastakkaiseen sukupuoleen kuuluvien kanssa.

T. G., Portugali

Eräs työtoverini ahdisteli ja uhkaili minua sukupuolisesti. Koska minua on käytetty lapsena seksuaalisesti hyväksi, minusta on usein vaikea puolustaa itseäni. Pyysin häntä silti useita kertoja jättämään minut rauhaan. Lopulta tein hänestä ilmoituksen työnantajillemme, ja sen jälkeen hän jätti minut rauhaan. Arvostan kovasti tätä kirjoitusta. Naisten täytyy tietää, miten selvittää tällainen ongelma.

V. A., Yhdysvallat