Miljoonia tuhottiin – voisiko niin tapahtua uudelleen?
HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KIRJOITTAJALTA RUOTSISTA
TUKHOLMAAN kokoontui 26.–28. tammikuuta 2000 valtionpäämiehiä ja virallisia edustajia 48 maasta kansainväliseen konferenssiin (Stockholm International Forum on the Holocaust), jonka aiheena oli natsien toimeenpanema joukkotuho. Joistakin lavalta esitetyistä puheenvuoroista heijastui maailman johtajien tuntema pelko natsismin elpymisestä. Israelin entinen pääministeri Ehud Barak sanoi: ”Konferenssin viesti maailmalle on seuraava: emme enää koskaan saa suvaita missään päin maailmaa julmaa hallitusta, joka murhaisi ja syrjisi ihmisiä heidän uskontonsa, rotunsa tai ihonvärinsä perusteella.”
Ei pelkästään juutalaisten huoli
Monet ihmiset ympäri maailman liittävät natsien toimeenpaneman joukkotuhon ainoastaan juutalaisiin, mutta uhrien joukossa oli muitakin. Tukholman suuressa synagogassa pidettiin konferenssin aikana paljon julkisuutta saanut joukkotuhon juutalaisten uhrien muistotilaisuus, jossa Ruotsin pääministeri ehdotti, että kaikki arkistot eri puolilla maailmaa sitouduttaisiin avaamaan, jotta yleisön tietämys joukkotuhosta kasvaisi. Hän sanoi: ”Hankkikaamme tietoa romanien kansanmurhasta, vammaisten joukkomurhasta sekä homoseksuaalien, toisinajattelijoiden ja Jehovan todistajien vainosta ja murhista.”
Ruotsin hallitus on julkaissut joukkotuhoa käsittelevän kirjan nimeltä Kertokaa siitä lapsillenne, joka on jaettu ilmaiseksi kaikille tuon maan lapsiperheille. Siinä mainitaan, että Jehovan todistajat ”kieltäytyivät vannomasta uskollisuudenvalaa Hitlerille ja natsi-Saksalle. Heidän vastustuksensa on merkillepantavaa, koska vain nimen kirjoittaminen paperiin olisi riittänyt rangaistuksen välttämiseen. Tuskin kukaan heistä teki sitä.”
Joukkotuho ja Jehovan todistajat
Saksassa oli vuonna 1933 noin 25000 Jehovan todistajaa. Tuhansia heistä vietiin ensimmäisten joukossa natsien leireihin ja vankiloihin. He julistivat olevansa kristittyinä puolueettomia kaikenlaiseen poliittiseen ja sotilaalliseen toimintaan nähden. He eivät esittäneet natsitervehdystä. He eivät hyväksyneet natsien rasistista ideologiaa eivätkä suostuneet tukemaan Hitlerin sotakoneistoa. Heitä kuoli noin kaksituhatta henkeä, joista runsaat 250 teloitettiin.
Jehovan todistajat myös auttoivat toisia vankeja kestämään, olivat nämä sitten juutalaisia tai muita, kertomalla heille Raamattuun perustuvasta toivosta ja jakamalla sairaiden ja heikkojen kanssa siitä, mitä heillä oli, usein viimeisestä leivänpalasestaan. Natsivainon alkuvuosina he myös välittivät salaa ulkomaille tietoa keskitysleirien olemassaolosta ja niiden oloista. Heidän maailmanlaajuisesti levittämissään Vartiotorni- ja Herätkää!-lehdissä on siitä lähtien julkaistu lukuisia kirjoituksia natsien raakuuksista sekä eloon jääneiden elämäkertoja.
Pelko natsismin elpymisestä oli ilmeinen Tukholman konferenssin osanottajien keskuudessa. Professori Yehuda Bauer, joka johtaa joukkotuhoon erikoistunutta kansainvälistä tutkimuskeskusta Contemporary Jewry -instituutissa Israelissa, puki sen seuraaviksi sanoiksi: ”Niin voi tapahtua uudelleen, koska niin on tapahtunut jo kerran, ei samanlaisena, ei välttämättä samoille ihmisille, ei välttämättä samojen ihmisten toimesta, mutta kuitenkin kelle tahansa kenen tahansa toimesta. Se oli ennen kokematonta, mutta nyt meillä on siitä ennakkotapaus.”
[Kuva s. 12]
Jehovan todistajat tunnistettiin leireissä violetista kolmiosta
[Kuvat s. 12, 13]
1. Natsit teloittivat Julius Engelhardtin, Jehovan todistajan, Brandenburgissa 14. elokuuta 1944
2. Kolme Jehovan todistajaa matkalla kotiin vapauduttuaan Sachsenhausenista vuonna 1945
3. Jehovan todistaja Elsa Abt oli lähes kolme vuotta vankilassa eikä saanut tavata pientä tytärtään
[Lähdemerkintä]
Nordrhein-Westfälisches Hauptstaatsarchiv, Düsseldorf
[Kuvat s. 13]
Eloon jääneet Jehovan todistajat kertovat näillä videoilla kokemuksistaan