Raamatun näkökanta
Onko tanssiminen kristittyjä varten?
”EN VOI katsella tätä. Minun on mentävä ulos”, kuiskasi nuori mies vaimolleen noustessaan paikaltaan ja lähtiessään huoneesta kävelylle illan viileyteen. Mies tunsi itsensä vaivautuneeksi.
Ystävät olivat kutsuneet hänet ja hänen vaimonsa erääseen tilaisuuteen. Isäntäväki oli päättänyt järjestää viihdeohjelman, johon sisältyi kolmen naisen tanssiesitys. Muu yleisö näytti täysin rauhalliselta. Oliko tuo nuori mies liian herkkä? Eivätkö tanssijat vain ilmaisseet sisäisiä tunteitaan ja nauttineet tanssimisen vapaudesta? Yritetäänpä ymmärtää tanssia kristillisestä näkökulmasta.
Tanssiminen on viestintää
Ihmiset viestivät muun muassa eleillä ja liikkeillä. Esimerkiksi monet ovat ulkomailla ollessaan saaneet yllätyksekseen tietää, että liikkeellä, joka heidän mielestään on täysin viaton, onkin siellä eri merkitys – ehkä jopa ei-toivottu merkitys. Eräs entinen lähetystyöntekijä, joka on palvellut Salomonsaarilla, Malesiassa ja Papua-Uudessa-Guineassa, sanoi: ”Joillakin alueilla tiettyihin ruumiinliikkeisiin yhdistetään seksuaalisia taka-ajatuksia. Esimerkiksi kun nainen istuu lattialla, miehen on sopimatonta astua hänen jalkojensa ylitse. Samoin naisen on yhtä tahditonta kävellä lattialla istuvan miehen edessä. Molemmissa tapauksissa ymmärretään heti, että liikkeellä on seksuaalinen merkitys.” Ruumiinliikkeemme viestivät, huomaammepa sitä itse tai emme. Siksi sen ei tulisi olla meille mikään yllätys, että tanssimista on kautta aikojen käytetty yhtenä viestintämuotona.
Tanssilla voidaan ilmaista tunteiden koko kirjo juhlimisen ilosta ja ylitsepursuavasta riemusta uskonnollisten menojen ja perinteiden vakavuuteen asti (2. Samuelin kirja 6:14–17; Psalmit 149:1, 3). Tietosanakirjassa The New Encyclopædia Britannica sanotaan: ”Tanssija viestii yleisön kanssa kahdella eri tavalla: joko ilmentämällä tunteita keholla ja kasvonilmeillä tai monimutkaisella mimiikan ja eleiden kielellä.” Joissakin tansseissa viestintä voi näyttää voimakkaalta ja selvältä. Toisissa tanssimuodoissa sitä ymmärtävät ehkä vain harvat asiaan perehtyneet yksilöt. Esimerkiksi klassisessa baletissa käden pitäminen sydämellä merkitsee rakkautta, kun taas vasemman käden nimettömän osoittaminen tarkoittaa avioliittoa. Kiinalaisessa oopperassa ympyrää käveleminen merkitsee matkustamista, kun taas lavan kiertäminen pitämällä ruoskaa vaakasuorassa merkitsee hevosella ratsastamista; mustan lipun vetäminen perässä lavan poikki merkitsee myrskyä, kun taas sininen lippu kuvaa tuulta. Keho siis viestii tanssissa liikkeillä ja eleillä. Mutta onko välitetty sanoma aina sopiva?
Sopivaa ja sopimatonta tanssia
Tanssiminen voi olla miellyttävä virkistäytymisen ja liikunnan muoto. Se voi olla puhdasta ja vilpitöntä ja ilmentää silkkaa elämisen iloa tai kiitollisuutta Jehovan hyvyyttä kohtaan (2. Mooseksen kirja 15:20; Tuomarit 11:34). Jotkin ryhmä- ja kansantanssit voivat olla nautittavia. Kuvauksessaan tuhlaajapojasta Jeesus jopa viittasi tanssijoiden ryhmään, nähtävästi palkattuun tanssiseurueeseen, joka osallistui juhlaan (Luukas 15:25). Raamattu ei siis selvästikään tuomitse tanssimista sinänsä. Se kuitenkin varoittaa, ettei tule herättää vääriä ajatuksia ja haluja. Tässä suhteessa jotkin tanssityylit voivat olla säädyttömiä, jopa vaarallisia hengellisyydelle (Kolossalaisille 3:5). Muinaisista ajoista asti tanssi on toisinaan ollut eroottista ja sitä on käytetty vahingollisiin tarkoituksiin (vrt. Matteus 14:3–11).
Vastustajamme Saatana Panettelija tietää, että tanssiliikkeet yhdessä sopimattomien ajatusten kanssa ovat hänen käsissään voimakas ase (vrt. Jaakobin kirje 1:14, 15). Hän tietää hyvin, miten aistillisesti houkuttelevia ruumiinliikkeet voivat olla ja miten ne voivat saada eroottiset mielikuvat liikkeelle. Apostoli Paavali varoitti siitä, että Saatana on päättänyt vietellä meidät niin, että ’mielemme saattaisi turmeltua pois siitä vilpittömyydestä ja siitä siveellisestä puhtaudesta, jotka kuuluvat Kristukselle’ (2. Korinttilaisille 11:3). Kuvittelehan, kuinka mielissään Panettelija olisi, jos me katselemalla säädytöntä tanssia tai osallistumalla siihen sallisimme mielemme houkuttua ajattelemaan moraalittomia ajatuksia. Hän olisi vielä iloisempi, jos hillittömät halumme pääsisivät valloilleen ja joutuisimme kohtaamaan sopimattoman käytöksen tuskalliset seuraukset. Hän on käyttänyt liikehdintää ja tanssia hyväkseen tässä tarkoituksessa menneisyydessä (vrt. 2. Mooseksen kirja 32:6, 17–19).
Sopivaa vai sopimatonta – miten ratkaista?
Näin ollen tanssitaanpa ryhmissä, pareina tai yksin, tanssi voi vahingoittaa sinua – vaikka se ei vahingoittaisikaan toisia – jos tanssin liikkeet herättävät sinussa epäpuhtaita ajatuksia.
Jotkut ovat huomauttaneet, että monissa nykyajan tansseissa partnerit eivät edes kosketa toisiaan. Onko tässä kuitenkaan todellisuudessa kyse koskettamisesta? Britannica-tietosanakirjassa tehdään sellainen tiivistelmä, että ”lopputulos on sama: fyysinen mielihyvä tanssimisesta ja seksuaalinen tietoisuus partnerista, pidetäänpä hänestä sitten kiinni tai huomataanpa hänet vain puolittain tietoisesti”. Onko viisasta olla seksuaalisesti tietoinen partnerista avioliiton ulkopuolella? Ei niiden Jeesuksen sanojen perusteella, joiden mukaan ”jokainen, joka jatkuvasti katsoo naista niin että tuntee intohimoa häneen, on jo sydämessään tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan” (Matteus 5:28).
Sinä ratkaiset, tanssitko vai et. Seuraavien kysymysten pohtiminen voi auttaa sinua tekemään viisaan ratkaisun. Mikä on tämän tanssin tarkoitus? Millainen maine sillä on? Mitä tanssin liikkeet tähdentävät? Millaisia ajatuksia ja tunteita ne herättävät minussa? Millaisia haluja ne herättävät partnerissani tai katselijoissa? Epäilemättä jokaisen tulisi totella omaa omaatuntoaan kirjoituksen alussa mainitun nuoren aviomiehen tavoin riippumatta siitä, mitä toiset tekevät.
Raamattu osoittaa Luojan haluavan meidän nauttivan kauneuden, rytmin ja viehkeän liikehtimisen lahjoista. Tosiaankin, nauti niistä, mutta muista, että tanssiessasi kehosi viestii. Muista Paavalin ohjeet Filippiläiskirjeen 4:8:ssa: ”Mikä on totta, mikä ansaitsee vakavaa huomiota, mikä on vanhurskasta, mikä on siveellisesti puhdasta, mikä on rakastettavaa, mistä puhutaan hyvää, jos on jotakin hyvettä ja jos on jotakin ylistettävää, sitä kaikkea ajatelkaa jatkuvasti.”
[Kuvan lähdemerkintä s. 26]
Picture Fund/Museum of Fine Arts, Boston