Tyydyttävien ratkaisujen etsintää

MOOTTORIAJONEUVOT eivät ole ainoita saastuttajia. Kotitalouksien, tehtaitten ja voimalaitosten täytyy myös kantaa oma vastuunsa. Moottoriajoneuvot kuitenkin vaikuttavat huomattavalla tavalla maapallon saastumiseen.

Kirja 5000 Days to Save the Planet rohkeneekin sanoa: ”Jos ihmiset pantaisiin kaikista näistä kustannuksista tilille – varsinkin hiilidioksidipäästöjen ilmastollemme aiheuttamasta hinnasta – autojen valmistaminen loppuisi todennäköisesti siihen.” Se kuitenkin myöntää: ”Tämä on silti senlaatuinen vaihtoehto, jota autonvalmistajat, tienrakennusala ja viranomaiset sen enempää kuin suuri yleisökään, jonka elämä yhä suuremmassa määrin on riippuvainen yksityisautoista, eivät ole halukkaita pohtimaan.”

Eikö sillä tekniikalla, joka on lennättänyt ihmisen kuuhun, pitäisi kyetä tuottamaan autoja, jotka eivät saastuta? Tekeminen ei ole koskaan niin helppoa kuin sanominen, joten muiden tyydyttävien ratkaisujen etsintä jatkuu, kunnes saasteettoman auton kehittämisen tiellä olevat esteet voidaan voittaa.

Saastepäästöjen vähentäminen

1960-luvulla Yhdysvalloissa astui voimaan lakeja, joiden nojalla moottoriajoneuvoihin jouduttiin asentamaan saastepäästöjä vähentäviä säätölaitteita. Muissa maissa on sen jälkeen menetelty samoin.

Nykyään yleisesti käytetyt katalysaattorit, jotka vaativat lyijyttömän bensiinin käyttämistä, pienentävät vahingollisten saasteitten määrää. Sen jälkeen kun autoilijat alkoivat suurin joukoin käyttää lyijytöntä bensiiniä, väheni veren lyijypitoisuus amerikkalaisilla vuosina 1976–80 kolmanneksen. Se oli hyvä asia, sillä liika lyijy voi vahingoittaa hermostoa ja heikentää oppimiskykyä. Vaikka lyijyn määrä on laskenut monissa teollistuneissa maissa, niin samaa ei valitettavasti voida sanoa kehitysmaista.

Nämä katalysaattoreilla saavutetut tulokset ovat ilahduttavia, mutta niiden käyttö on silti kiistanalainen asia. Kun lyijyn pois jättäminen vaikutti heikentävästi autojen suorituskykyyn, bensiinin hiilivetykoostumusta muutettiin. Tästä on ollut seurauksena, että muiden syöpää aiheuttavien aineitten päästöt ovat lisääntyneet. Näitä aineita ovat esimerkiksi bentseeni ja tolueeni, joiden päästöjä katalysaattorit eivät pienennä.

Sitä paitsi katalysaattoreihin tarvitaan platinaa. Englantilaisessa Imperial Collegessa opettavan professori Iain Thorntonin mukaan yksi katalysaattorien käytön haitallisista seurauksista on ollut se, että tienvarsien pöly sisältää nykyisin aiempaa enemmän platinaa. Hän on varoittanut siitä mahdollisuudesta, että ”platinan liukoiset muodot voivat tunkeutua ravintoketjuun”.

Vaikka ”katalysaattorien käyttöönotto Pohjois-Amerikassa, Japanissa, Etelä-Koreassa ja useissa Euroopan maissa” onkin tuottanut hyviä tuloksia, kirjassa 5000 Days to Save the Planet tunnustetaan realistisesti, että ”autokannan valtava kasvu ympäri maailman on täysin eliminoinut sen hyödyn, joka katalysaattorien käyttöönotosta on ollut ilman laadulle”.

Vauhdin vähentäminen

Autoista tulevia päästöjä voidaan vähentää myös alentamalla ajonopeuksia. Yhdysvalloissa ovat kuitenkin jotkin osavaltiot vastikään nostaneet kattonopeuksiaan. Saksassa ei rajoitusten määräämisellä ole yleistä kannatusta. Autonvalmistajat, joiden myyntivalttina on kyky rakentaa voimakkaita moottoreita, joilla autot helposti yltävät yli 150 kilometrin tuntinopeuksiin matka-ajossa, ovat luonnollisesti rajoituksia vastaan, kuten on myös suuri osa autoilijoista. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että yhä useammat saksalaiset ovat halukkaita hyväksymään nopeusrajoitukset ei vain ympäristönsuojelusyistä, vaan myös turvallisuuden takia.

Joissakin maissa autoilijoita vaaditaan alentamaan nopeuksiaan – tai kenties lopettamaan ajaminen tilapäisesti – saastepitoisuuksien noustessa hyväksyttävien rajojen yläpuolelle. Erään vuonna 1995 tehdyn mielipidetutkimuksen mukaan 80 prosenttia saksalaisista hyväksyisi nopeusrajoitusten käyttöönoton, jos otsonipitoisuudet kasvaisivat liian suuriksi. Useat suurkaupungit eri puolilla maailmaa – niiden joukossa Ateena ja Rooma – ovat jo ryhtyneet toimenpiteisiin autoilun rajoittamiseksi tietyissä olosuhteissa. Toiset suurkaupungit pohtivat, pitäisikö niiden tehdä samoin.

Polkupyörien käyttäminen

Liikenteen vähentämiseksi jotkin kaupungit ovat alentaneet bussilippujen hintoja. Toiset kaupungit tarjoavat ilmaisen bussikuljetuksen autoilijoille, jotka pienestä maksusta pysäköivät autonsa tarjolla oleville paikoille. Toiset kaupungit ovat varanneet busseille ja takseille omat kaistat voidakseen nopeuttaa näiden liikennevälineitten liikkumista.

Aikakauslehti The European kiinnitti äskettäin huomiota erääseen uuteen keinoon, jolla autojen ongelmaa vastaan voidaan taistella: ”Alankomaissa 1960-luvun lopulla käydyn kampanjan innoittamina kekseliäät tanskalaiset ovat laatineet suunnitelman, jonka tavoitteena on vähentää ilman saastumista ja liikenneruuhkia siten, että ihmisiä houkutellaan käyttämään nelipyöräisen kulkuneuvon asemesta kaksipyöräistä.” Polkupyöriä sijoitetaan eri paikkoihin kaduille ympäri Kööpenhaminaa. Panemalla kolikon tietynlaiseen laitteeseen saa käyttöönsä polkupyörän. Rahan saa takaisin palauttamalla polkupyörän myöhemmin johonkin sopivaan paikkaan. Aika näyttää, osoittautuuko tämä suunnitelma käytännölliseksi ja tuleeko se saavuttamaan suosiota.

Saksassa jotkin kaupungit kannustavat ihmisiä käyttämään autojen asemesta polkupyöriä siten, että pyöräilijät saavat ajaa niissä yksisuuntaisia katuja väärään suuntaan. Koska noin kolmannes kaikista kaupungeissa ja yli kolmannes maaseudulla tehtävistä matkoista on alle kolmen kilometrin mittaisia, monet kansalaiset voisivat helposti tehdä useimmat niistä joko jalkaisin tai polkupyörällä. Se osaltaan vähentäisi saastumista, ja samalla pyöräilijät saisivat tarpeellista liikuntaa.

Uusia suunnitelmia

Saasteettomien autojen kehittelytyö jatkuu. On jo olemassa akuilla toimivia sähköautoja, mutta niiden nopeus ja toiminta-aika jää pieneksi. Sama pätee aurinkoenergialla toimiviin autoihin.

Eräs mahdollisuus, jota paraikaa tutkitaan, on vedyn käyttäminen polttoaineena. Vety palaa lähes saasteettomasti, mutta sen käytön esteenä on hinta.

Yhdysvaltain presidentti Bill Clinton myönsi auton uudelleen keksimisen välttämättömäksi, kun hän ilmoitti vuonna 1993, että Yhdysvaltain valtio ja sikäläinen autoteollisuus ryhtyvät yhteistyössä suunnittelemaan tulevaisuuden autoa. Hän sanoi: ”Me aiomme käynnistää tekniikan pioneerihankkeen, joka on yhtä kunnianhimoinen kuin ne pioneerihankkeet, joita maamme aiemmin on ryhtynyt toteuttamaan.” Nähtäväksi jää, onko mahdollista ”luoda 2000-luvun ensimmäistä vuosisataa varten ihanteellisen suorituskykyinen ja ympäristöä säästävä ajoneuvo”, josta hän puhui. Tavoitteena on valmistaa kymmenessä vuodessa sen prototyyppi. Kustannukset tulevat kuitenkin olemaan valtavat.

Jotkin autonvalmistajat kokeilevat automalleja, jotka toimivat sekä bensiinillä että sähköllä. Saksassa on jo saatavana sähkökäyttöinen urheiluauto, joka kuitenkin on melkoisen hintava. Sen nopeus kiihtyy nollasta sataan kilometriin tunnissa 9 sekunnissa, ja sen huippunopeus on 180 kilometriä tunnissa. Noin 200 kilometrin ajomatkan jälkeen se kuitenkin pysähtyy, kunnes sen akut on ladattu uudelleen, mihin kuluu vähintään kolme tuntia. Tutkimustyö jatkuu, ja siinä odotetaan päästävän eteenpäin.

Muita ongelmia

Se, miten myrkyllisistä päästöistä voitaisiin päästä eroon, on vain osa autojen ongelmasta. Kaikki, jotka asuvat lähellä vilkasliikenteistä tietä, ovat hyvin selvillä siitä, että autot aiheuttavat myös melusaastetta. Koska jatkuva liikennemelu voi olla vahingollista terveydelle, sekin on olennainen osa autojen ongelmasta, joka täytyisi saada ratkaistuksi.

Luonnonystävät kiinnittävät huomiota myös siihen, että luonnonkaunista maaseutua on monin paikoin turmeltu kilometrien matkalta rumilla maanteillä sekä teitä reunustavilla rumilla liikkeillä ja mainostauluilla. Mutta mitä enemmän autokanta kasvaa, sitä enemmän tarvitaan myös maanteitä.

Jotkin autot, jotka vuosien ajan ovat saastuttaneet omistajiensa palveluksessa, saastuttavat vielä ”kuolemansa” jälkeenkin. Hylätyistä autoista, jotka enää vain rumentavat ympäristöään, on tullut sellainen ongelma, että joissakin paikoin on ollut pakko säätää lakeja, jotta niitä ei jätettäisi ylettömästi heitteille pilaamaan maisemaa. Saadaanko koskaan aikaan ihanteellista autoa, joka olisi tehty helposti kierrätettävistä materiaaleista? Sellaista ajoneuvoa ei ole näköpiirissä.

Eräs sanomalehti totesi äskettäin: ”Useimmat saksalaiset ovat erittäin huolissaan ympäristöstä, mutta vain harvat toimivat sen mukaisesti.” Erään hallitusviranomaisen mainitaan sanoneen: ”Kukaan ei pidä itseään syyllisenä, eikä kukaan halua, että häntä pidettäisiin tilivelvollisena.” On tosiaan vaikea ratkaista ongelmia maailmassa, jolle on tyypillistä se, että ihmiset ovat ”itserakkaita” ja ”haluttomia mihinkään sopimukseen” (2. Timoteukselle 3:​1–3).

Tyydyttävien ratkaisujen etsintä kuitenkin jatkuu. Onko joskus mahdollista keksiä saastumiseen ihanteellinen ratkaisu ja keksiä myös ihanteellinen auto?

[Kuva s. 7]

Voimmeko vähentää saasteiden syntymistä käyttämällä julkisia liikennevälineitä, kulkemalla muiden kyydissä tai ajamalla polkupyörää?