Maailma ilman autoja?

OSAATKO kuvitella maailmaa ilman moottoriajoneuvoja? Tai voitko nimetä keksinnön, joka kuluneitten sadan vuoden aikana olisi muuttanut ihmisten elintapoja ja käyttäytymistä yhtä perusteellisesti kuin ne? Ilman autoja ei olisi motelleja, autogrillejä eikä autopankkeja. Mikä paljon tärkeämpää, miten pääsisit työhön tai kouluun tai miten maanviljelijät tai tehdasteollisuus saisivat tuotteensa markkinoille, jollei olisi busseja, takseja, henkilöautoja tai kuorma-autoja?

”Joka kuudes yhdysvaltalainen liikeyritys on riippuvainen moottoriajoneuvojen valmistuksesta, markkinoinnista, huoltamisesta tai käytöstä”, toteaa tietosanakirja The New Encyclopædia Britannica. Se jatkaa: ”Autoalan yritysten liikevaihto on yli viidennes koko maan [USA:n] tukkukaupan ja yli neljännes sen vähittäiskaupan arvosta. Sen osuus on muissa maissa hieman pienempi, mutta Japani ja Länsi-Euroopan maat ovat nopeasti lähestymässä Yhdysvaltojen tasoa.”

Jotkut kuitenkin sanovat, että maailma olisi parempi paikka elää, jos ei olisi moottoriajoneuvoja. He löytävät tähän pohjimmiltaan kaksi syytä.

Maailma ruuhkautuu

Jos olet joskus kierrellyt loputtomiin etsiessäsi pysäköintipaikkaa, tiedät sanomattakin, että vaikka autoista on hyötyä, niin se, että niitä on jollakin ahtaalla alueella liikaa, ei ole mikään ilonaihe. Tai jos olet joskus ollut juuttuneena valtavaan liikenneruuhkaan, niin tiedät, miten turhauttavaa on olla sellaisen ajoneuvon vankina, joka on tehty liikkumaan mutta joka ei voi muuta kuin seistä paikallaan.

Vuonna 1950 Yhdysvallat oli maailmassa ainut maa, jossa oli yksi auto neljää asukasta kohden. Vuoteen 1974 mennessä Alankomaat, Belgia, Englanti, Italia, Länsi-Saksa, Ranska ja Ruotsi olivat päässeet tälle tasolle. Tuolloin Yhdysvalloissa oli kuitenkin jo melkein yksi auto kahta asukasta kohden. Nykyisin Saksassa ja Luxemburgissa on noin yksi auto kahta asukasta kohden. Alankomaat, Belgia, Englanti, Italia ja Ranska eivät ole paljoakaan jäljessä. Suomessa on yksi auto noin 2,5 asukasta kohden.

Useimmat suurkaupungit – riippumatta siitä, missä päin maailmaa ne sijaitsevat – ovat rappeutumassa jättimäisiksi pysäköintialueiksi. Esimerkiksi Intian itsenäistyessä vuonna 1947 sen pääkaupungissa New Delhissä oli 11000 henkilö- ja kuorma-autoa. Vuonna 1993 niitä oli jo yli 2,2 miljoonaa! Vaikka kyseessä on huikea lisäys, niin Time-viikkolehden mukaan tämän ”lukumäärän odotetaan kaksinkertaistuvan vuosisadan loppuun mennessä”.

Samaan aikaan Itä-Euroopassa, missä autoja on asukasmäärään verrattuna vain neljäsosa Länsi-Euroopan automäärästä, on noin 400 miljoonaa potentiaalista asiakasta. Tähän asti Kiina on ollut tunnettu siitä, että siellä on 400 miljoonaa polkupyörää, mutta tilanne tulee siellä muuttumaan muutamassa vuodessa. Vuodelta 1994 olevan raportin mukaan Kiinan ”hallitus suunnittelee autotuotannon nopeaa lisäämistä”, nimittäin vuosittaisesta 1,3 miljoonasta autosta kolmeen miljoonaan vuosisadan loppuun mennessä.

Saastumisen uhka

”Englannista on loppunut puhdas ilma”, kirjoitti sanomalehti The Daily Telegraph 28.10.​1994. Tämä on kenties liioittelua, mutta siinä on kuitenkin niin paljon perää, että on syytä huoleen. Professori Stuart Penkett englantilaisesta East Anglian yliopistosta varoitti: ”Autot muuttavat nykyään koko ilmakehän kemiallista koostumusta.”

Kirjassa 5000 Days to Save the Planet sanotaan, että suurina pitoisuuksina hiilimonoksidisaaste eli häkä ”vähentää elimistön hapensaantia, heikentää havainto- ja ajattelukykyä, hidastaa refleksejä ja aiheuttaa uneliaisuutta”. Maailman terveysjärjestön (WHO) mukaan ”noin puolet kaikista Euroopan ja Pohjois-Amerikan kaupunkilaisista on alttiina ohjearvot ylittäville häkäpitoisuuksille”.

On arvioitu, että joissakin paikoin autojen pakokaasupäästöt tappavat joka vuosi suuren määrän ihmisiä – sen lisäksi että ne aiheuttavat miljardien markkojen arvosta ympäristövahinkoja. Heinäkuussa 1995 eräässä television uutisraportissa sanottiin, että Englannissa kuolee joka vuosi noin 11000 ihmistä autoista peräisin olevien ilmansaasteiden vuoksi.

Yhdistyneet kansakunnat piti vuonna 1995 Berliinissä ilmastokokouksen. 116 valtion edustajat olivat yhtä mieltä siitä, että jotakin olisi välttämättä tehtävä. Monet olivat kuitenkin pettyneitä, kun nimenomaisten tavoitteiden valitsemista ja ehdottomien määräysten sekä täsmällisten ohjelmien laatimista lykättiin tuonnemmaksi.

Tällainen paikallaan polkeminen näyttikin todennäköiseltä sen valossa, mitä kirja 5000 Days to Save the Planet oli sanonut jo vuonna 1990: ”Nykyajan teollisuusyhteiskunnassa poliittisen ja taloudellisen vallan luonne sanelee sen, että ympäristön tuhoutumista vastaan voidaan taistella ainoastaan sellaisin keinoin, jotka eivät häiritse talouselämän toimintaa.”

Niinpä viikkolehti Time varoitti hiljattain ”mahdollisuudesta, että hiilidioksidin ja muiden kasvihuonekaasujen kertyminen ilmakehään saa maapallon ilmaston vähitellen lämpenemään. Monien tiedemiesten mukaan se voi aiheuttaa kuivuuskausia, jäätiköitten sulamista, merenpinnan kohoamista, rannikkoseutujen peittymistä veden alle, ankarampia myrskyjä ja muita ilmastollisia katastrofeja.”

Saastuminen on niin vakava ongelma, että se vaatii tekemään jotakin. Mutta mitä?