Kassavan lehdet – miljoonien ihmisten päivittäistä ruokaa

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KESKI-AFRIKAN TASAVALLAN -KIRJEENVAIHTAJALTA

KAIKKI alkoi noin vuonna 1600, kun portugalilaiset toivat kassavaa eli maniokkia Etelä-Amerikasta Afrikkaan. Kassavan uskotaan olevan kotoisin Brasiliasta, koska sana ”maniokki” on peräisin Brasiliassa Amazonin laaksossa eläneiden tupi-heimojen kielestä.

Afrikkalaiset arvostavat kovasti kassavan juuria, mutta entä sen tummanvihreät lehdet? Jotkut käyttävät niitä lääkkeenä avohaavoihin tai vesirokon hoitoon. Kuitenkin miljoonille Keski-Afrikan tasavallassa ja monissa muissa Afrikan maissa asuville lehdet ovat päivittäistä ruokaa, sillä niistä voidaan valmistaa herkullinen ateria. Ensimmäinen sana, jonka uudet Vartiotorni-seuran lähetystyöntekijät täällä oppivat, onkin ngunza. Se tarkoittaa kassavan lehdistä valmistettua herkullista muhennosta, ja se on Keski-Afrikan tasavallan kansallisruoka, jota Keski-Afrikassa käyvien täytyy ehdottomasti maistaa.

Useimmat Afrikassa asuvat eurooppalaiset eivät koskaan syö näistä lehdistä valmistettua ruokaa, koska he pitävät sitä alkuperäisasukkaiden – eivät ulkomaalaisten – ravintona. Mutta mitä tosiasiat kertovat? Esimerkiksi Keski-Afrikan tasavallassa, Sierra Leonessa ja Zairessa nämä lehdet ovat monien perheiden pääasiallista päivittäistä ruokaa.

Kun lennät yli Keski-Afrikan tasavallan tai ajat sen läpi, näet kauniin, vihreän maan – puita, pensaita, ruohoalueita ja siellä täällä niiden välissä pieniä peltotilkkuja, joilla viljellään kassavaa, kasvia jolla on erikoiset tummanvihreät lehdet. Jokaisen pikkukylän ympärillä on peltotilkkuja, joilla viljellään kassavaa. Ihmiset kasvattavat sitä kotiensa vieressä, ja jopa pääkaupungissa, Banguissa, näkee kassavaa kasvavan hyvin pienillä maapalstoilla tai -⁠kaistaleilla pientalon tai päätien vieressä. Se on tosiaan tärkeä ravintoaine tässä osassa maailmaa.

Maista ngunzaa

Kun uudet lähetystyöntekijät ovat saapuneet maahan, heidän ystävänsä kutsuvat heidät pian kylään syömään ngunzaa. Tämä on ateria, johon sisältyy kuuluisa maniokin lehdistä valmistettu ruokalaji. Syntyperäiset naiset tietävät, miten tehdä siitä herkullista. Jokaisella naisella tuntuu olevan oma reseptinsä. Ngunza on ensimmäisiä ruokalajeja, joita äidit opettavat pikkutyttöjään valmistamaan.

Naiset kertovat ylpeinä, mitä se on ja miten he valmistavat sitä. He ovat iloisia, jos ilmaiset olevasi kiinnostunut tästä paikallisesta ruokalajista. Ensiksi he kertovat, että kassavan lehdet ovat huokeita, niitä on runsaasti saatavana ja niitä voi kerätä sekä sadekautena että kuivana kautena. Taloudellisten vaikeuksien ja inflaation aikaan kassavan lehdillä on tärkeä osa perheen ruokkimisessa. On myös hyvä pitää mielessä, että afrikkalaiset perheet ovat usein suuria. Niissä on monta suuta ruokittavana. Ngunzan valmistus vie useita tunteja. Ennen lehtien syömistä niistä täytyy poistaa niiden katkera maku. Ne tehdään myrkyttömiksi perinteisillä valmistustavoilla: jauhamalla sekä keittämällä niitä yhä uudestaan.

Afrikkalaiset naiset käyttävät ngunzan valmistuksessa mieluiten palmuöljyä. Paikallisesti valmistettu tummanpunainen öljy on ehdoton välttämättömyys. Perheen päivittäinen ateria koostuu ngunzasta, jonka kanssa syödään hieman pähkinävoita ja ehkä vähän sipulia ja valkosipulia. Entä jos odotat vieraita? Silloin ngunzan täytyy olla jotain erikoista – sellaista, että vieraat muistavat sen. Niinpä emäntä lisää siihen mieleistään ruoka-ainetta – savustettua kalaa tai savustettuja naudanlihan palasia – ynnä paljon valkosipulia ja sipulia sekä runsaasti tuoretta kotitekoista pähkinävoita. Kaikki tämä pannaan yhteen suureen pataan. Loppuosa valmistuksesta onkin pelkkää kärsivällistä keittämistä.

Tänään emäntämme tarjoaa ngunzaa ja riisiä. Kasa riisiä ja pari kauhallista kuumaa ngunzaa sen päällä on afrikkalaisten ja monien ulkomaalaistenkin mielestä herkkua. Lisää hiukan chilipippuria, niin tiedät millaista ngunza on. Kun nautit aterialla lasillisen punaviiniä, ngunzan maku tulee täyteläisenä esiin.

Saisiko olla ngukassaa tai kandaa?

Matkustaessasi maan itäosasta länteen huomaat, että ihmiset valmistavat ngunzaa monella eri tavalla. Entä sitten ngukassa? Kylmänä, sateisena päivänä ngukassa, keitto tai muhennos, joka sisältää kaikkea mahdollista puutarhasta ja pellolta, saattaa olla paikallaan. Palmuöljyä, jauhobanaania, maapähkinöitä, bataattia, maissia ja tietenkin kassavan lehtiä keitetään yhdessä, mutta suolaa ei lisätä ripaustakaan. Siinä salaisuus piilee! Tulos on herkullinen ja ravitseva. Jos lähdet pitkälle matkalle, ota mukaasi kandaa. Se tehdään kassavan lehdistä ja savukalasta tai -⁠⁠lihasta, jotka survotaan sekaisin. Kanda valmistetaan niin, että tämä seos kääritään lehtien sisään, minkä jälkeen sitä savustetaan tulella useita tunteja, kunnes se on kovaa ja kuivaa. Se säilyy päiväkausia, ja sitä voi syödä leivän kera. Se on ihanteellista ruokaa otettavaksi matkalle mukaan.

Jos tulet joskus käymään Afrikassa, mikset pyytäisi kassavaa? Maista sitä ja liity niiden miljoonien joukkoon, jotka pitävät siitä!