Aina vain enemmän pakolaisia

SUURIN osa ihmisen historiasta on sotien, nälänhätien ja vainojen tahraamaa. Niiden johdosta on aina ollut ihmisiä, jotka ovat tarvinneet turvapaikkaa. Menneinä aikoina valtiot ja kansat ovat antaneet turvapaikan sitä tarvitseville.

Muinaiset atsteekit, assyrialaiset, heprealaiset, kreikkalaiset, muslimit ja muut kunnioittivat turvapaikkaoikeuden antavia lakeja. Kreikkalainen filosofi Platon kirjoitti yli 2300 vuotta sitten: ”Vierasmaalaisen, joka on erossa maanmiehistään ja perheestään, pitäisi saada osakseen enemmän ihmisten ja jumalten rakkautta. On siksi välttämätöntä ryhtyä kaikkiin varotoimiin, jottei vierasmaalaisille tehtäisi vääryyttä.”

Tällä vuosisadalla pakolaisten määrä on kasvanut huimasti. Vuonna 1951 perustettiin YK:n pakolaisasiain päävaltuutetun toimisto (UNHCR) auttamaan niitä pakolaisia, joita toisen maailmansodan jäljiltä oli yhä 1,5 miljoonaa. Sen toiminta-ajaksi oli kaavailtu kolmea vuotta, sillä näiden pakolaisten arveltiin sulautuvan pian niihin yhteiskuntiin, joista he olivat saaneet turvapaikan. Ajatuksena oli, että tämä organisaatio voisi sen jälkeen lopettaa toimintansa.

Vuosikymmenten kuluessa pakolaisten määrä kuitenkin kasvoi lakkaamatta. Vuonna 1975 heitä oli 2,4 miljoonaa. Vuonna 1985 lukumäärä oli 10,5 miljoonaa. Vuonna 1995 niiden ihmisten määrä, joita UNHCR suojeli ja auttoi, oli kohonnut jo 27,4 miljoonaan!

Monet toivoivat, että kylmän sodan jälkeinen aikakausi avaisi tien maailman pakolaisongelman ratkaisemiseen, mutta niin ei ole käynyt. Sen sijaan monet valtiot ovat pirstoutuneet historiallisia tai etnisiä rajoja pitkin, ja seurauksena on ollut selkkauksia. Sotien raivotessa ihmisiä lähti pakoon, sillä he tiesivät, ettei heidän hallituksensa voisi tai haluaisi suojella heitä. Esimerkiksi Irakista lähti vuonna 1991 lähes 2 miljoonaa ihmistä naapurimaihin. Sen jälkeen on arviolta 735000 ihmistä paennut entisestä Jugoslaviasta. Vuonna 1994 pakotti Ruandan sisällissota yli puolet tuon maan 7,3 miljoonasta asukkaasta pakenemaan kodeistaan. Noin 2,1 miljoonaa ruandalaista etsi turvapaikkaa naapurimaista.

Miksi ongelma pahenee?

On useita tekijöitä, jotka osaltaan lisäävät pakolaisten määrää. Esimerkiksi sellaisissa valtioissa kuin Afganistanissa ja Somaliassa hallitus on romahtanut. Tämä on jättänyt tilanteen aseellisten ryhmittymien käsiin, jotka ryöstelevät maaseutua esteettömästi ja aiheuttavat kauhua, joka ajaa ihmisiä pakosalle.

Toisin paikoin selkkausten syynä ovat mutkikkaat, kansallisuuksien tai uskontojen väliset kiistat, joissa sotivien osapuolten yhtenä päätavoitteena on kokonaisten väestöryhmien karkottaminen. Tarkastellessaan entisessä Jugoslaviassa käynnissä ollutta sotaa eräs YK:n edustaja sanoi vuoden 1995 puolivälissä: ”Monien on hyvin vaikea käsittää tämän sodan syitä: ketkä sotivat ja miksi he sotivat. Ensin yhden osapuolen alueelta muuttaa ihmisiä pois sankoin joukoin, ja kolmen viikon kuluttua toiselta puolelta muuttaa ihmisiä pois sankoin joukoin. Jopa niiden, joiden pitäisi ymmärtää, on hyvin vaikea ymmärtää sitä.”

Erittäin tuhovoimaiset, nykyaikaiset aseet – raketinheittimet, ohjukset, tykit ja vastaavat – lisäävät kuolonuhrien määrää ja laajentavat sotanäyttämöä. Seurauksena on ollut yhä enemmän pakolaisia. Viime aikoina noin 80 prosenttia maailman pakolaisista on paennut kehitysmaista naapurimaihin, jotka myös ovat kehitysmaita ja heikosti varustautuneita huolehtimaan turvapaikan etsijöistä.

Monissa selkkauksissa ravinnon puute pahentaa pakolaisongelmaa. Kun ihmiset näkevät nälkää kenties sen takia, että avustustarvikkeita kuljettavilta autokolonnilta on estetty pääsy heidän luokseen, heidän on pakko lähteä liikkeelle. The New York Times toteaa: ”Esimerkiksi Afrikan sarvessa on kuivuuden ja sodan yhdistelmä siinä määrin turmellut maan, että se ei enää kykene antamaan toimeentuloa. Sillä, pakenevatko sadattuhannet liikkeelle lähteneet ihmiset nälkää vai sotaa, ei ole käytännössä mitään merkitystä.”

Miljoonat joita kukaan ei halua

Turvapaikkaoikeuden periaatetta kyllä kunnioitetaan sinänsä, mutta pakolaisten valtava määrä kauhistuttaa valtioita. Tilanne oli samankaltainen muinaisessa Egyptissä. Kun Jaakob perheineen haki seitsemän vuotta kestäneen ankaran nälänhädän takia turvapaikkaa Egyptistä, heidät otettiin ystävällisesti vastaan. Farao antoi heille ”maan parhaan osan” asuttavaksi. (1. Mooseksen kirja 47:​1–6.)

Ajan kuluessa israelilaisten joukko kuitenkin kasvoi hyvin suureksi, ”niin että maa tuli lopulta heitä täyteen”. Egyptiläiset alkoivat nyt kohdella heitä tylysti, mutta ”mitä enemmän heitä sorrettiin, sitä enemmän he lisääntyivät ja sitä enemmän he levittäytyivät joka taholle, niin että Israelin poikien takia tunnettiin lopulta puistattavaa kauhua”. (2. Mooseksen kirja 1:​7, 12.)

Nykyäänkin valtiot tuntevat ”puistattavaa kauhua” pakolaisten määrän kasvaessa koko ajan. Ne ovat erityisen huolissaan taloudesta. Miljoonien pakolaisten ruokkiminen, vaatettaminen, majoittaminen ja suojeleminen tulee kalliiksi. Vuosina 1984–93 kasvoivat UNHCR:n vuotuiset menot 444 miljoonasta dollarista 1,3 miljardiin dollariin. Suurimman osan tästä rahasta lahjoittavat rikkaammat maat, ja jotkin niistä kamppailevat omien talousongelmiensa kanssa. Avustavat maat valittavat joskus: ”Me olemme lujilla auttaessamme omilla kaduillamme olevia kodittomia. Miten me voimme olla vastuussa koko maailman kodittomista, varsinkin kun ongelma todennäköisesti pikemminkin pahenee kuin helpottuu?”

Mikä mutkistaa asioita?

Ne pakolaiset, jotka lopulta saapuvat johonkin rikkaaseen maahan, huomaavat usein, että monet tuhannet ihmiset, jotka ovat muuttaneet ennen heitä samaan maahan taloudellisista syistä, vaikeuttavat heidän asemaansa. Nämä maahanmuuttajat eivät ole pakolaisia, jotka olisivat paenneet sotaa tai vainoa tai nälänhätää. Sen sijaan he ovat tulleet paremman elintason toivossa – niin ettei heidän tarvitsisi enää elää köyhyydessä. Koska he usein tekeytyvät pakolaisiksi ja aiheuttavat väärillä väitteillään vaivaa turvapaikka-asioita käsitteleville viranomaisille, aitojen pakolaisten on heidän takiaan vaikeampi saada osakseen oikeudenmukaista kohtelua.a

Pakolaisten ja maahanmuuttajien tulvaa on verrattu kahteen virtaan, jotka jo vuosia ovat kulkeneet rinnakkain rikkaisiin maihin. Jatkuvasti tiukentuvat ulkomaalaislait ovat kuitenkin tukkineet taloudellisista syistä muuttavien virran. Näin heistä on tullut osa pakolaisvirtaa, ja tämä virta on paisunut tulvaksi.

Paremman elintason toivossa muuttaneet tietävät, että heidän turvapaikkahakemustensa käsittely voi kestää useita vuosia, ja he laskevat hyötyvänsä tilanteestaan joka tapauksessa. Jos heidän turvapaikkahakemuksensa hyväksytään, he hyötyvät, sillä he voivat jäädä taloudellisesti vauraampaan ympäristöön. Jos heidän hakemuksensa hylätään, he hyötyvät silloinkin, sillä he ovat ehtineet ansaita jonkin verran rahaa ja oppia sellaisia taitoja, joille on käyttöä kotimaassakin.

Kun pakolaisten ja heiksi tekeytyvien virta koko ajan vain kasvaa, monet maat ovat muuttumassa ynseiksi pakolaisia kohtaan ja sulkemassa heiltä oviaan. Jotkin maat ovat sulkeneet rajansa pakolaisilta. Toiset maat ovat ottaneet käyttöön lakeja ja menettelytapoja, jotka aivan yhtä tehokkaasti estävät pakolaisilta maahanpääsyn. Jotkin maat ovat väkisin palauttaneet pakolaisia niihin maihin, joista he olivat paenneet. Eräässä UNHCR:n julkaisussa todetaan: ”Lukumäärän jatkuva kasvu – kun mukaan lasketaan sekä aidot pakolaiset että leveämmän leivän toivossa muuttaneet – on pannut 3500 vuotta vanhan perinteen turvapaikan antamisesta kovalle koetukselle ja saattanut sen tuhon partaalle.”

Viha ja pelko

Pakolaisten ongelmia lisää ulkomaalaispelon ja -vihan aave. Monissa maissa ihmiset uskovat ulkopuolisten vaarantavan heidän kansallisen identiteettinsä, kulttuurinsa ja työpaikkansa. Joskus tällaiset pelonaiheet purkautuvat väkivallaksi. Refugees-lehti sanoo: ”Euroopan mantereella tapahtuu joka kolmas minuutti jokin rasistinen hyökkäys, ja turvapaikanhakijoitten vastaanottokeskukset ovat aivan liian usein maalitauluna.”

Eräs keskieurooppalainen juliste on ilmaus syvästä vihamielisyydestä, sellaisesta vihamielisyydestä, joka saa yhä enemmän kaikupohjaa monissa maissa. Sen myrkyllinen sanoma on tähdätty ulkomaalaisia vastaan: ”He ovat inhottava ja tuskallinen paise kansakuntamme ruumiissa. Etninen väestöryhmä, jolla ei ole kulttuuria, moraalia eikä uskonnollisia ihanteita, paimentolaisperäistä roskaväkeä, joka vain ryöstelee ja varastelee. Likaisina ja täynnä kirppuja he ovat vallanneet kadut ja rautatieasemat. Pakatkoot likaiset ryysynsä ja menkööt tiehensä ainiaaksi!”

Useimmat pakolaiset eivät tietenkään halua mitään sen hartaammin kuin ”mennä tiehensä ainiaaksi”. He tuntevat voimakasta koti-ikävää. He kaipaavat valtavasti sitä, että he voisivat viettää rauhallista, normaalia elämää perheensä ja ystäviensä kanssa. Mutta heillä ei ole kotia, minne mennä.

[Alaviite]

[Tekstiruutu/Kuva s. 6]

Pakolaisten ahdinko

”Oletko tiennyt, että sadattuhannet pakolaislapset käyvät nälkäisinä nukkumaan joka ilta? Tai että vain joka kahdeksas pakolaislapsi on joskus käynyt koulua? Useimmat näistä lapsista eivät ole koskaan käyneet elokuvissa tai puistossa, saati museossa. Monet heistä varttuvat piikkilankojen takana tai eristyksissä olevilla leireillä. He eivät ole koskaan nähneet lehmää tai koiraa. Liian monille pakolaislapsille vihreä ruoho on jotakin, mitä voi syödä, ei jotakin sellaista, minkä päällä voi telmiä ja juosta. Pakolaislapset ovat murheellisin osa työtäni.” (Sadako Ogata, Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutettu.)

[Lähdemerkintä]

Kuva: U.S. Navy

[Tekstiruutu/Kuva s. 8]

Jeesus oli pakolainen

Joosef ja Maria oleskelivat Betlehemissä poikansa Jeesuksen kanssa. Idästä saapuneet tähdistäennustajat toivat lahjoja: kultaa, suitsutuspihkaa ja mirhaa. Heidän lähdettyään enkeli näyttäytyi Joosefille ja sanoi: ”Nouse, ota lapsukainen ja sen äiti ja pakene Egyptiin, ja pysy siellä, kunnes annan sinulle sanan, sillä Herodes aikoo etsiä lapsukaista surmatakseen sen.” (Matteus 2:​13.)

Nopeasti nämä kolme ihmistä etsivät turvapaikkaa vieraasta maasta – heistä tuli pakolaisia. Herodes oli raivoissaan siitä, että tähdistäennustajat eivät olleet ilmoittaneet hänelle ennustetun tulevan juutalaisten kuninkaan olinpaikkaa. Hän yritti tappaa Jeesuksen määräämällä miehensä tappamaan kaikki pienet poikalapset Betlehemistä ja sen ympäristöstä, mutta se oli turhaa.

Joosef pysyi perheineen Egyptissä, kunnes Jumalan enkeli jälleen näyttäytyi Joosefille unessa. Enkeli sanoi: ”Nouse, ota lapsukainen ja sen äiti ja lähde matkalle Israelin maahan, sillä ne, jotka tavoittelivat lapsukaisen sielua, ovat kuolleet.” (Matteus 2:​20.)

Ilmeisesti Joosefin tarkoituksena oli asettua Juudeaan, missä he olivat asuneet ennen pakoaan Egyptiin. Häntä kuitenkin varoitettiin unessa, että se olisi vaarallista. Näin väkivallan uhka vaikutti toisenkin kerran heidän elämäänsä. Joosef, Maria ja Jeesus matkustivat pohjoiseen, Galileaan, ja asettuivat asumaan Nasaretin kaupunkiin.

[Kuvat s. 7]

Viime vuosina ovat miljoonat pakolaiset paenneet muihin maihin voidakseen säästää henkensä

[Lähdemerkinnät]

Ylhäällä vasemmalla: Albert Facelly/Sipa Press

Ylhäällä oikealla: Charlie Brown/Sipa Press

Alhaalla: Farnood/Sipa Press

[Kuvan lähdemerkintä s. 4]

Poika vasemmalla: UN PHOTO 159243/J. Isaac