Mikä on ratkaisu?
PAKOLAISTILANNE ei ole täysin synkkä. Kaikkialla maailmassa humanitaariset järjestöt ponnistelevat auttaakseen niitä, jotka ovat joutuneet pakenemaan sodan ja muiden ongelmien takia. Yksi niiden tärkeimmistä avustusmuodoista on se, että ne auttavat pakolaisia palaamaan kotimaahansa.
Pakolaiset jättävät kotinsa, kotiseutunsa ja maansa, koska he pelkäävät, että heidät tapetaan, raiskataan, vangitaan tai ryöstetään tai että heitä kidutetaan, heistä tehdään orjia tai he kuolevat nälkään. Ennen kuin pakolaiset voivat siis palata takaisin koteihinsa, täytyy saada ratkaistuksi ne ongelmat, joiden takia he ovat lähteneet pakoon. Silloinkin kun aseellinen selkkaus lopulta päättyy, lain ja järjestyksen puuttuminen usein estää ihmisiä menemästä kotiin. Agnes, ruandalainen pakolainen ja kuuden lapsen äiti, sanoi: ”Se, että meidät vietäisiin [takaisin] Ruandaan, olisi samaa kuin meidät vietäisiin hautaamme.”
Vuodesta 1989 lähtien on kuitenkin yli 9 miljoonaa pakolaista palannut koteihinsa. Heistä noin 3,6 miljoonaa on sellaisia, jotka ovat palanneet Iranista ja Pakistanista Afganistaniin. Mosambikiin, jota sisällissota raastoi 16 vuotta, on palannut kuudesta eri maasta 1,6 miljoonaa pakolaista.
Palaaminen ei ole helppoa. Usein ne valtiot, joihin pakolaiset palaavat, ovat raunioina: kylät ovat muuttuneet soraläjiksi, sillat on hävitetty, ja maanteihin ja peltoihin on kätketty miinoja. Palaavien pakolaisten täytyy näin ollen rakentaa uudelleen alusta lähtien ei vain oma elämänsä, vaan myös kotinsa, koulunsa, terveysasemansa ja kaikki muukin.
Silloinkin kun sodan liekit sammuvat yhdessä paikassa ja pakolaiset voivat palata takaisin, ne syttyvät jossakin muualla, niin että syntyy uusia pakolaisvirtoja. Pakolaiskriisiä ei siis saada ratkaistuksi, ennen kuin on löydetty ratkaisu siihen liittyviin ongelmiin, esimerkiksi sotaan, sortoon, vihaan, vainoon ja muihin tekijöihin, joiden takia ihmiset joutuvat pakenemaan pelastaakseen henkensä.
Maailman pakolaistilanteesta kertova vuosikatsaus (The State of the World’s Refugees 1995) myöntää: ”Karu totuus – – on, että [pakolaiskriisin] ratkaisut ovat viime kädessä riippuvaisia poliittisista, sotilaallisista ja taloudellisista tekijöistä, joille mikään humanitaarinen järjestö ei mahda mitään.” Raamatun mukaan mikään maallinen järjestö – olipa se sitten humanitaarinen tai ei – ei kykene löytämään ratkaisuja tähän ongelmaan.
Maailma jossa ei ole pakolaisia
On kuitenkin olemassa eräs ratkaisu. Raamattu osoittaa Jehova Jumalan olevan kiinnostunut niistä, joiden on ollut pakko jättää kotinsa ja perheensä. Hän on erilainen kuin maailman hallitukset, sillä hänellä on tarvittava voima ja viisaus kaikkien ihmiskunnan kohtaamien monimutkaisten ongelmien ratkaisemiseen. Hän ratkaisee ne Valtakuntansa välityksellä, joka ottaa pian maapallon asiat valvontaansa.
Jumalan valtakunta tulee astumaan kaikkien ihmishallitusten tilalle. Silloin koko planeettaamme hallitsee vain yksi hallitus, ei monta hallitusta, kuten nykyisin on asianlaita. Raamattu ennustaa: ”Taivaan Jumala pystyttää valtakunnan, joka ei ikinä tuhoudu. Eikä sitä valtakuntaa anneta millekään toiselle kansalle. Se murskaa kaikki nämä valtakunnat ja tekee niistä lopun, ja se itse pysyy aikojen hämärään asti.” (Daniel 2:44.)
Tunnet ehkä mallirukouksen, joka on Raamatussa Matteuksen 6:9–13:ssa. Siinä sanotaan muun muassa: ”Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa.” Tämän rukouksen mukaisesti Jumalan valtakunta ’tulee’ pian ja toteuttaa Jumalan tarkoituksen maapallon suhteen.
Jumalan valtakunnan rakkaudellisen hallinnon alaisuudessa kaikkialla vallitsee rauha ja turvallisuus. Maailman kansojen välillä ei ole enää vihaa eikä sotia (Psalmit 46:9). Koskaan ei ole enää miljoonittain pakolaisia, jotka pakenisivat henkensä edestä tai riutuisivat leireillä.
Jumalan sanassa luvataan, että Jumalan valtakunnan kuningas Jeesus Kristus ”vapauttaa köyhän, joka huutaa apua, sekä ahdistetun ja jokaisen, jolla ei ole auttajaa. Hän säälii alhaista ja köyhää ja pelastaa köyhien sielut. Hän lunastaa heidän sielunsa sorrosta ja väkivallasta, ja heidän verensä on hänen silmissään kallis.” (Psalmit 72:12–14.)
[Kuva s. 10]
Pian kaikki kohtelevat toisiaan aitoina veljinä ja sisarina