Äidin side lapsiinsa
SE OLI pelkkä lyhytkarvainen nimetön kulkukissa, jolla oli viisi poikasta ja joka yritti selviytyä hengissä New Yorkin itäosan rähjäisillä kaduilla. Se oli perustanut kodin erääseen rappeutuneeseen, hylättyyn autotalliin, jossa oli monta kertaa syttynyt epäilyttäviä tulipaloja. Se kolusi lähiseudut etsien ruoantähteitä, jotta se olisi voinut ruokkia pesueensa.
Kaikki tämä muuttui 29. maaliskuuta 1996 aamulla kello 6.06. Autotalli roihahti yhtäkkiä tuleen epäilyttävällä tavalla. Kissaperheen koti oli liekeissä. Palomiehistö Ladder Company 175 tuli hätään ja sai pian tulen hallintaansa. David Giannelli, yksi palomiehistä, kuuli kissanpentujen vikinän. Hän löysi kolme poikasta rakennuksen vierestä, yhden melkein kadun toiselta puolelta ja viidennen jalkakäytävältä. Pennut olivat niin pieniä, etteivät ne olleet voineet paeta omin avun. Giannelli totesi kissanpentujen saaneen toinen toistaan pahempia palovammoja, mikä johtui siitä, että toiset olivat odottaneet pelastumista kauemmin äitikissan kantaessa niitä ulos yksi kerrallaan.
Newyorkilaisessa Daily News -lehdessä 7.4.1996 kerrottiin emon olinpaikasta ja sen saamasta hoidosta seuraavasti: ”Giannelli löysi tuskasta tajuntansa menettäneen emon läheiseltä tyhjältä tontilta, ja näky särki hänen sydämensä. Savu oli saanut sen silmät muurautumaan umpeen. Sen tassujen polkuanturat olivat pahasti palaneet. Sen naamassa, korvissa ja jaloissa oli hirvittäviä palovammoja. Giannelli löysi pahvilaatikon. Hän pani hellävaraisesti äitikissan ja pennut siihen. ’Emo ei pystynyt edes avaamaan silmiään’, sanoi Giannelli. ’Mutta se laski ne koskettamalla niitä käpälällään yksitellen.’”
Kun ne tulivat erääseen eläimistä huolehtivaan yhdistykseen (North Shore Animal League), tilanne oli veitsenterällä. Lehdessä jatkettiin: ”Lääkkeitä annettiin šokkitilaa vastaan. Tähän urheaan kissaan asetettiin laskimonsisäinen nesteensiirtoletku antibiootin antamista varten. Sen palovammoihin levitettiin hellävaroin antibioottisia voiteita. Tämän jälkeen se laitettiin happisäiliöhäkkiin, jotta sen olisi ollut helpompi hengittää samalla kun koko yhdistyksen henkilökunta pidätti hengitystään – – Ennen kuin kaksi vuorokautta oli kulunut, sankaritar nousi istumaan. Sen turvonneet silmät avautuivat, eivätkä lääkärit havainneet niissä mitään vaurioita.”
Pysähdyhän miettimään asiaa. Kuvittele hetki mielessäsi tätä rohkeaa emoa, joka luonnostaan pelkää tulta mutta joka menee savua täynnä olevaan palavaan rakennukseen pelastamaan vikiseviä poikasiaan. Se, että se olisi mennyt sisälle yhdenkin kerran kantaakseen avuttomat pikkuruiset poikasensa ulos, olisi ollut uskomatonta; saman tekemistä viisi kertaa – joista jokainen tuotti tuskaa, kun se sai lisää palovammoja käpäliin ja naamaan – on mahdotonta edes kuvitella! Tämä urhea eläin sai nimekseen Scarlett, koska palovammojen alta paljastunut iho oli helakanpunainen (engl. scarlet).
Kun North Shore Animal League julkisti maailmalle tämän koskettavan kertomuksen emon siteestä poikasiinsa, puhelimet alkoivat soida taukoamatta. Yli 6000 ihmistä – jotkut jopa Japanista, Alankomaista ja Etelä-Afrikasta saakka – soitti tiedustellakseen Scarlettin vointia. Noin 1500 ihmistä on tarjoutunut ottamaan omakseen Scarlettin poikueineen. Yksi kissanpennuista kuoli myöhemmin.
Scarlettin tarina kosketti eri puolilla maailmaa asuvien ihmisten sydäntä. Se saa miettimään, eikö Scarlettin esimerkki emon ja poikasten välisestä siteestä järkytä niiden miljoonien nykyajan äitien mielenrauhaa, jotka hankkiutuvat lapsestaan eroon väkivalloin sen ollessa vielä kohdussa tai pian sen syntymän jälkeen.
[Kuvan lähdemerkintä s. 24]
North Shore Animal League