Nuoret kysyvät:

Miksi Jumala sallii pahuutta?

LIDIJA oli vasta teini-ikäinen, kun sota syttyi hänen kotimaassaan, entisessä Jugoslaviassa. ”Vietin useita päiviä ja öitä pimeässä suojassa”, hän muistelee. ”Tunsin usein kiusausta juosta ulos, vaikka se olisikin merkinnyt tapetuksi tulemista! Ennen sotaa meillä oli kaikkea, mutta nyt olimme kiitollisia pelkästään siitä, että olimme yhä elossa.”

Sodan mukanaan tuomat paineet ja rasitukset alkoivat pian vaatia hengellisesti veroaan Lidijasta. Hän sanoo: ”Emme voineet mennä kokouksiin emmekä saarnaamaan moneen viikkoon. Minusta todella tuntui siltä, että Jehova laiminlöi meitä. Kysyin itseltäni: Miksei hän auta meitä nyt?”

Sodat, rikollisuus, väkivalta, sairaudet, katastrofit, onnettomuudet – tällaiset pahat asiat voivat kohdata myös nuoria. Ja kun onnettomuus kohtaa sinua henkilökohtaisesti, saatat luonnollisesti pohtia, miksi Jumala sallii tällaista pahuutta.

Muinaiset Jumalan miehet kysyivät samaa asiaa. Esimerkiksi kun profeetta Habakuk näki Jumalan kansan keskuudessa vallinneen viheliäisen asiaintilan, hän valitti: ”Kuinka kauan, oi Jehova, minun on huudettava apua, etkä sinä kuule? Kuinka kauan minun on huudettava sinua auttamaan väkivallan takia, etkä sinä pelasta? Minkä vuoksi sinä annat minun nähdä sitä, mikä on vahingollista, ja katselet jatkuvasti pelkkää vaivaa?” (Habakuk 1:​2, 3.) Jotkut kristityt nuoret tuntevat nykyään samanlaista henkistä ahdistusta.

Harkitsehan, miltä eräästä nuoresta kristitystä tytöstä tuntui hänen isänsä yllättävän kuoleman jälkeen. Hän sanoo: ”Sain raivokohtauksen, kiljuin ikkunasta ulos ja huusin Jehova Jumalalle. – – Syytin häntä kaikesta. Miten näin saattoi käydä? Isäni oli ollut mahtava isä ja rakastava aviomies – ja sitten käy näin. Eikö Jehova välitä?” Tällaisessa tilanteessa on aivan normaalia tuntea itsensä hämmentyneeksi, loukkaantuneeksi tai jopa vihaiseksi. Muista, että uskollista profeetta Habakukiakin vaivasi se, että pahuutta sallittiin. Katkerien tunteiden hautomisessa jatkuvasti on kuitenkin omat vaaransa. Ihminen voisi ’raivostua itse Jehovaa vastaan’ (Sananlaskut 19:​3).

Miten sitten voit välttää antamasta myöten raivon ja katkeruuden tunteille? Sinun on ensin ymmärrettävä, mistä pahuus on lähtöisin.

Pahuus ei ole lähtöisin Jumalasta

Raamatussa osoitetaan selvästi, että Jumala ei koskaan tarkoittanut, että me joutuisimme tällä tavalla kärsimään. Hän asetti ensimmäisen ihmisparin paratiisikotiin, jossa ei ollut tuskaa eikä kärsimystä (1. Mooseksen kirja 1:​28). Epäilemättä tiedät varsin hyvin, miten kaikki meni vikaan: näkymätön henkiolento, joka tuli tunnetuksi Panettelijana ja Saatanana, suostutteli Aadamin ja Eevan olemaan tottelemattomia Jumalalle (1. Mooseksen kirjan 3. luku; Ilmestys 12:​9). Olemalla tottelematon Jumalalle Aadam tuomitsi kaikki jälkeläisensä synnin ja sen tuhoisien vaikutusten orjuuteen (Roomalaisille 5:​12).

Jumala ei selvästikään aiheuttanut ihmiskunnalle mitään pahaa, vaan sen teki ihminen itse (5. Mooseksen kirja 32:​5; Saarnaaja 7:​29). Tosiaankin kaikki ne pahat asiat, joista ihmiset nykyään kärsivät – sairaudet, kuolema, sodat, epäoikeudenmukaisuudet – olivat seurausta Aadamin tahallisesta tottelemattomuuden teosta. Lisäksi meitä kaikkia kohtaa se, mitä Raamattu kutsuu ”ajaksi ja sattumaksi” (Saarnaaja 9:​11). Sekä pahat että vanhurskaat kohtaavat onnettomuuksia ja murhenäytelmiä.

Miksi Jumala sallii pahuutta

Vaikka on lohdullista tietää, ettei pahuus ole lähtöisin Jumalasta, saatat silti pohtia: ”Miksi hän sallii pahuuden jatkua?” Tämäkin liittyy niihin kiistakysymyksiin, jotka herätettiin Eedenissä. Jumala sanoi Aadamille, että jos tämä olisi tottelematon, tämä kuolisi (1. Mooseksen kirja 2:​17). Panettelija sanoi kuitenkin Eevalle, että jos tämä söisi kielletystä puusta, tämä ei kuolisi! (1. Mooseksen kirja 3:​1–5.) Saatana oikeastaan väitti Jumalan olevan valehtelija. Lisäksi Saatana antoi ymmärtää, että ihminen olisi paremmassa asemassa, jos hän päättäisi itse asioistaan Jumalan sanelematta hänelle, mitä hänen pitäisi tehdä.

Jumala ei voinut jättää huomiotta näitä syytöksiä. Oletko koskaan nähnyt oppilaan asettavan opettajan vallan kyseenalaiseksi? Jos opettaja jättää asian sikseen, muutkin oppilaat alkavat oikutella. Samalla tavoin olisi syntynyt universaalinen kaaos, jos Jehova ei olisi käsitellyt Saatanan haastetta heti. Jehova teki tämän sallimalla ihmisen noudattaa Saatanan toimintatapaa. Onko ihminen nyt nauttinut Saatanan lupaamasta jumalankaltaisesta riippumattomuudesta? Ei. Saatanan hallinto on tuonut mukanaan tuhoa ja kurjuutta, mikä on todistanut hänen olevan ilkeämielinen valehtelija!

Salliiko Jumala pahuutta ikuisesti? Ei. Selvittääkseen lopullisesti Saatanan herättämät kiistakysymykset Jumala lopettaa pian kaiken pahuuden (Psalmit 37:​10). Entä miten meidän tulee toimia siihen asti?

Kiistakysymys joka koskee sinua

Ensinnäkin sinun tulee ymmärtää, että tämä Jumalan ja Saatanan välinen kiistakysymys koskee sinua! Kuinka niin? Tarkastelehan Raamatun kirjaa, joka on saanut nimensä vanhurskaan miehen, Jobin, mukaan. Kun Jumala viittasi Jobiin esimerkkinä uskollisesta palvojasta, Saatana vastasi: ”Palvoisiko Job sinua, jollei hän hyötyisi siitä jotenkin?” (Job 1:​9, Today’s English Version.) Saatana todellakin väitti, että jos hänen sallittaisiin painostaa ihmisiä, hän pystyisi kääntämään kenet tahansa pois palvelemasta Jumalaa! (Job 2:​4, 5.)

Saatana on siis panetellut kaikkia Jumalaa pelkääviä ihmisiä. Hän on panetellut sinua. Sananlaskujen 27:​11:ssä kuitenkin sanotaan: ”Ole viisas, poikani, ja ilahduta sydämeni, niin että voin antaa vastauksen pilkkaajalleni.” Kun siis palvelet Jumalaa tuskallisista vaikeuksista huolimatta, autat tosiasiassa osaltasi todistamaan Saatanan valehtelijaksi!

Kun kohtaamme pahuutta, ei eittämättä ole helppoa ajatella asiaan liittyviä kiistakysymyksiä. Diane, joka oli vain kymmenvuotias, kun hänen äitinsä kuoli, sanoo: ”Pelkäsin, että minusta tulisi kova ja katkera niiden koettelemusten vuoksi, joita minulla on elämässä ollut.” Kuitenkin sen tietäminen, miksi Jumala on sallinut pahuutta, on auttanut häntä suhtautumaan ongelmiinsa terveellä tavalla. Nyt hän sanoo: ”Vaikka elämässäni on asioita, joiden kanssa minun on vaikea tulla toimeen, niin Jehovan käsi on aina ollut tukenani.”

Diane muistuttaa meitä hyvin tärkeästä seikasta: Jehova ei odota meidän selviytyvän näistä paineista omin voiminemme. Psalmissa 55:​22 meille vakuutetaan: ”Heitä taakkasi Jehovalle, niin hän itse tukee sinua. Koskaan hän ei salli vanhurskaan horjua.” Nuori Kotoyo totesi tämän pitävän paikkansa. Häntä kohtasi murhenäytelmä, kun hänen vanhempansa kuolivat Kobessa Japanissa vuonna 1995 sattuneessa maanjäristyksessä. Hän sanoo omasta ja nuorempien sisarustensa puolesta: ”Koska äitini opetti meitä luottamaan Jehovaan, me voimme kestää.”

Entä mitä on sanottava Lidijasta, alussa mainitusta nuoresta tytöstä? Aikanaan hän tajusi, ettei Jehova suinkaan ollut hylännyt häntä. Nyt hän sanoo: ”Jehova oli aina meidän tukenamme. Hän johdatti meitä ja ohjasi askeleitamme.”

Jehova – rakkaudellinen Jumala joka välittää

Sinäkin voit kokea Jumalan avun silloin, kun sinulle tapahtuu jotain pahaa. Miksi? Koska Jehova välittää sinusta! Ja vaikka hän sallii pahoja asioita tapahtua hyville ihmisille, niin hän antaa myös rakkaudellista lohdutusta (2. Korinttilaisille 1:​3, 4). Hän antaa sitä muun muassa kristillisen seurakunnan kautta. Sieltä voit löytää ’ystäviä, jotka pysyvät läheisempinä kuin veli’ ja jotka voivat vahvistaa sinua kriisin hetkellä (Sananlaskut 18:​24). Kotoyo muistelee: ”Ensimmäisestä järistyksen jälkeisestä päivästä lähtien menimme veljien kokoontumispaikkaan ja saimme rohkaisua ja välttämättömiä tarvikkeita. Se antoi minulle turvallisuudentunteen. Minusta tuntuu, että niin kauan kuin meillä on Jehova ja veljet, voimme kestää mitä tahansa.”

Koska Jehova tuntee sinut yksilönä, hän pystyy huolehtimaan sinun tarpeistasi myös silloin, kun jotain pahaa tapahtuu. Daniel pohtii, miten hän on selviytynyt isänsä menetyksestä, sanoen: ”Jehovasta tulee isä ja hänen järjestönsä hengelliset miehet ovat roolimalleja. Jehova antaa aina vastaukset sellaisiin kysymyksiini, joista olisin luonnollisesti keskustellut isäni kanssa.” Diane on samalla tavalla kokenut Jehovan rakkaudellisen huolenpidon äitinsä kuoleman jälkeen. Hän sanoo: ”Hän on opastanut minua ja auttanut minua selviytymään vaikeuksista sellaisten vanhempien, hengellisesti kypsien ihmisten avulla, jotka ovat antaneet minulle rohkaisua, ohjausta ja neuvoja.”

Pahuuden kokeminen ei ole tietenkään koskaan miellyttävää. Voit kuitenkin saada lohtua siitä, että tiedät, miksi Jumala sallii niitä. Muistuta itseäsi jatkuvasti siitä, että Jumala korjaa tilanteen hyvin pian. Kaikki jäljet kokemistamme pahoista asioista tulevat lopulta häviämään! (Jesaja 65:​17; 1. Johanneksen kirje 3:​8.) Voit tehdä oman osasi ja todistaa Saatanan valehtelijaksi siten, että käytät hyväksesi kaikkia niitä keinoja, jotka Jumala on järjestänyt auttaakseen meitä kestämään. Aikanaan ’Jumala pyyhkii pois kaikki kyyneleet sinun silmistäsi’ (Ilmestys 21:​3, 4).

[Kuvat s. 19]

Pian Jumala tekee lopun kaikesta pahuudesta