Port Arthurin verilöyly – miksi se tapahtui?
HERÄTKÄÄ!-LEHDEN AUSTRALIAN-KIRJEENVAIHTAJALTA
SUNNUNTAI-ILTAPÄIVÄNÄ 28. huhtikuuta 1996 oli ihastuttava sää Port Arthurin kaupungin historiallisella alueella, joka on suosittu turistikeskus Tasmaniassa Australiassa. Broad Arrow Café oli täpötäynnä lounastavia ihmisiä. Noin puoli kahdelta eräs 28-vuotias vaaleahiuksinen mies, joka oli syönyt lounaansa kahvilan terassilla, astui sisään ja alkoi ampua.
Asiakkaita lyyhistyi kuolleena tuolilleen ruoan ollessa vielä heidän suussaan. Poliisi sanoi, että siellä oli ”ruumiita kuin taistelukentällä”. Kun ampuja uskoi kaikkien olevan kuolleita – hän oli tappanut 20 ihmistä – hän käveli tyynesti ulos. Muutamassa sekunnissa hän oli murhannut enemmän ihmisiä kuin oli murhattu kuluneina neljänä vuotena koko Tasmanian saariosavaltiossa!
Ampujan tappamisvimma ei kuitenkaan laantunut, vaan hän jatkoi uhrien järjestelmällistä teloittamista. Esimerkiksi mennessään kohti historiallisen alueen uloskäyntiä hän näki Nanett Mikacin pikku tyttärineen. Hän tappoi Nanettin ja tämän kolmivuotiaan tytön. Kuusivuotias tytär yritti paeta, mutta ampuja seurasi häntä salaa ja ampui hänet, kun tämä kyyristeli puun takana piilossa.
Sen jälkeen historiallisen alueen uloskäynnin lippukassalla ampuja tappoi kolme BMW-merkkisellä autolla liikkunutta ihmistä ja otti heidän autonsa. Vähän matkan päässä hän kohtasi eräässä toisessa autossa olevan pariskunnan. Hän pakotti miehen BMW:n tavaratilaan ja tappoi tämän naisseuralaisen. Sitten hän ajoi vähän matkan päähän Seascape Cottage -majatalolle, jonne hän saapui noin kello kahdelta. Siellä hän sytytti BMW:n tuleen ja otti panttivangeiksi sieppaamansa miehen ja iäkkään pariskunnan, joka omisti majatalon. Kahvilasta lähdettyään hän oli tappanut 12 ihmistä, mikä nosti uhrien yhteismäärän 32:een. Monet muut olivat lisäksi haavoittuneet.
Saarnaamassa sunnuntai-iltapäivänä
Sillä välin Jenny Ziegler ja hänen perheensä, jotka kuuluvat Jehovan todistajien Port Arthurin -seurakuntaan, kokoontuivat puoli kahdelta ja valmistautuivat lähtemään sananpalvelukseen. Sitten Zieglerit suuntasivat kohti Port Arthurin historiallista aluetta. Jenny halusi käydä David Martinin luona, joka oli Seascape Cottage -majatalon ystävällinen omistaja. Aiemmin Jenny ja eräs toinen kristitty sisar olivat käyneet miellyttävän raamatullisen keskustelun hänen kanssaan.
Kun Jenny ja hänen miehensä lähestyivät majataloa lastensa kanssa hiukan kello kahden jälkeen, he näkivät sen pihalla palavan auton, josta nousi savua. Poliisit pysäyttivät heidät ja pyysivät heitä palaamaan takaisin samaa reittiä, jota he olivat tulleet. ”Tunnelma alkoi vaikuttaa meistä pahaenteiseltä”, Jenny totesi. ”Tiet näyttivät merkillisen autioilta.”
Koska he eivät kuitenkaan vielä tienneet minkään olevan vinossa, he kääntyivät pois valtatieltä ja menivät pienelle uimarannalle jatkamaan saarnaamista, niin kuin he olivat suunnitelleet. Siellä kaikki vaikutti normaalilta: lapsia oli uimassa, ihmisiä käveli pitkin rantaa ja eräs iäkäs pariskunta istui autossaan lukemassa. ”Mieheni meni heidän luokseen, ja heille sukeutui mukava keskustelu”, Jenny sanoi. ”Hän kertoi heille, että valtatien varrella näytti olevan jotain vialla, ja ehdotti, että kun he lähtisivät rannalta, he menisivät jotain muuta tietä. Minä puhuin lyhyesti erään nuoren miehen kanssa, ja pian sen jälkeen lähdimme pois.”
Zieglerit jatkoivat matkaansa tietä pitkin, joka vei Port Arthurin historialliselle alueelle. ”Siellä oli paljon autoja, jotka tukkivat alueen sisäänkäynnin”, Jenny selitti. ”Sittemmin saimme tietää, että ne estivät näkemästä ammuttujen ruumiita. Muuan mies sanoi meille: ’Yksi tyyppi riehui aseen kanssa; ehkä 15 kuollutta!’ Meitä neuvottiin lähtemään viipymättä.”
Sen hirvittävä loppu
Koettelemus ei suinkaan ollut vielä ohi, sillä Jenny totesi: ”Kotimatka oli hermoja raastava, koska emme tienneet, missä ampuja oli. Aina kun tiellä tuli auto vastaan, mietimme, olisiko hän siinä. Senkin jälkeen kun olimme päässeet turvallisesti kotiin, tunsimme itsemme suojattomiksi, sillä me asumme syrjäisellä seudulla, minne joku, joka tuntee maaston, voisi helposti kätkeytyä. Koska kristityt veljemme ja sisaremme tiesivät, mihin olimme menneet tuona iltapäivänä, he alkoivat heti soittaa meille varmistaakseen, että olimme turvassa.
Kun mietimme tapahtunutta, tajusimme, että jos olisimme menneet käymään majatalon omistajan luona muutamaa minuuttia aikaisemmin, olisimme voineet olla surmattujen joukossa. Meitä värisytti ajatella, että olimme jopa saattaneet olla tappajan kiväärin tähtäimessä puhuessamme siellä poliisin kanssa!”
Lopulta yli 200 poliisia piiritti majatalon tuona sunnuntai-iltana. He pysyivät matalina välttääkseen tappajan silloin tällöin ampuman luotisuihkun. Ilmeisesti hän vaati helikopteria, jolla hän voisi paeta, mutta illan mittaan neuvottelut katkesivat. Kello kahdeksan maissa maanantaiaamuna talosta nähtiin nousevan savua. Ampuja saatiin ulos elävänä, vaikka hän sai palovammoja. Kolme panttivankia, muun muassa majatalon isäntä, jonka luona Zieglerit olivat yrittäneet käydä, löydettiin myöhemmin kuolleena talon hiiltyneistä jäännöksistä, joten kuolonuhrien määrä nousi 35:een.
Miksi se tapahtui?
Noin seitsemän viikkoa aiemmin, 13. maaliskuuta, eräs aseistautunut mies oli mennyt Dunblanessa Skotlannissa koulun voimistelusaliin ja ampunut 16 pikkulasta ja heidän opettajansa. Tämä nousi kansainväliseksi uutisaiheeksi vanhan totuuden mukaisesti: veriset tapaukset pääsevät otsikoihin. Jotkut käyttäytymistä tutkivat asiantuntijat arvelivat, että australialainen ampuja yritti ehkä ylittää Dunblanessa surmattujen uhrien määrän. Samoin Yhdysvalloissa niin sanottu zodiac-tappaja, joka oli terrorisoinut New Yorkin kaupunkia neljä vuotta, sanoi yrittäneensä voittaa muut tappajat, joista hän oli lukenut.
Monien mielestä myös se, että elokuvissa ja videofilmeissä näytetään seksiä ja väkivaltaa, pahentaa tappamisepidemiaa. Australiassa ilmestyvässä Herald Sun -lehdessä kerrottiin: ”Port Arthurin oletetun massamurhaajan Martin Bryantin kotoa on takavarikoitu yhteensä 2000 väkivalta- ja pornovideofilmiä. – – Videofilmikätkö paljastui sen jälkeen, kun alettiin miettiä, mikä osuus väkivaltaelokuvilla on Port Arthurin verilöylyssä.” New Yorkissa ilmestyvässä Daily News -lehdessä kerrottiin samoin, että zodiac-tappajaksi tunnustautuneen miehen ”vuoteella on kaksi laatikollista pornografisia videofilmejä”.
Kun Port Arthurin verilöyly tuli julki, jotkin televisioasemat tekivät heti ohjelmanmuutoksia. Jälkeenpäin kolumnisti Penelope Layland kirjoitti artikkelin ”Televisio suhtautuu ulkokultaisesti väkivaltaan ja suruun”, jossa hän huomautti: ”Tavallaan noiden väkivaltaisten ohjelmien vetäminen pois oli kuin vertauskuvallinen minuutin hiljaisuus. Huomenna, ensi viikolla, ensi kuussa kaikki jatkuu entiseen tapaan.”
Ymmärtääksemme kuitenkin syvällisemmin, miksi väkivalta rehottaa nykyään, meidän on käännyttävä Raamatun puoleen. Kauan sitten se ennusti, että ”viimeisinä päivinä tulee olemaan kriittisiä aikoja, joista on vaikea selviytyä. Sillä ihmiset tulevat olemaan – – vailla itsehillintää, raivoisia, vailla hyvyyden rakkautta.” (2. Timoteukselle 3:1–5.) Nykyaikana lisääntynyt väkivalta siten vain vahvistaa sen, että nämä ovat viimeisiä päiviä ja että tämän asiainjärjestelmän loppu on lähellä (Matteus 24:3–14).
Kuten monet saattavat arvella, demonit – pahat, näkymättömät henkivoimat – vaikuttavat tähän raivoisan, epäinhimillisen käyttäytymisen epidemiaan (Efesolaisille 6:12). Kuvailtuaan Saatana Panettelijan ja hänen demoniensa heittämistä pois taivaasta Raamattu sanoo: ”Voi maata ja merta, sillä Panettelija on tullut alas teidän luoksenne suuren suuttumuksen vallassa, koska hän tietää, että hänen aikansa on lyhyt.” (Ilmestys 12:7–9, 12.) Juuri nyt me elämme tuota murheellista aikaa, ja Saatana demoneineen yrittää kaikin mahdollisin keinoin yllyttää ihmisiä yhä hirvittävämpään väkivaltaan.
Saatana, hänen demoninsa ja heidän jumalaton maailmansa ovat kuitenkin pian poissa, ja Jumalan valtakunnan hallinto saa aikaan vanhurskaan uuden maailman (Daniel 2:44; Matteus 6:9, 10; 2. Pietarin kirje 3:13; 1. Johanneksen kirje 2:17; Ilmestys 21:3, 4). Jenny sanoi: ”Tällä hetkellä me ’itkemme itkevien kanssa’, mutta haluamme kertoa Valtakunnan toivosta niille paikkakuntalaisille, joita tämä murhenäytelmä on järkyttänyt syvästi.” (Roomalaisille 12:15.)
[Kuva s. 17]
Broad Arrow Café, josta verilöyly alkoi
[Kartan lähdemerkintä s. 16]
Mountain High Maps® Copyright © 1995 Digital Wisdom, Inc.