Suvaitsevaisuus – äärimmäisyydestä toiseen
KASHMIRINLAAKSON luonnonkauneus sai erään filosofin lausumaan 1500-luvulla: ”Jos on olemassa paratiisi, niin se on täällä.” Hänellä ei tietysti ollut aavistustakaan siitä, mitä tuossa maailmankolkassa tulisi myöhemmin tapahtumaan. Separatistien ja Intian armeijan välisissä yhteenotoissa on viiden viime vuoden aikana kuollut ainakin 20000 ihmistä. Saksalainen sanomalehti Süddeutsche Zeitung luonnehtii tätä aluetta nykyään ”kyynelten laaksoksi”. Kashmirinlaakso opettaa meille yhden yksinkertaisen mutta silti arvokkaan asian: suvaitsemattomuus voi turmella mahdollisen paratiisin.
Mitä suvaitsevaisuudella tarkoitetaan? Eräässä sanakirjassa sanotaan: ”Jos ihminen on suvaitsevainen, hän sallii toisten pitää omat asenteensa tai mielipiteensä tai käyttäytyä jollakin tietyllä tavalla, vaikka hän ei hyväksyisikään sitä tai ei olisi heidän kanssaan samaa mieltä.” (Collins Cobuild English Language Dictionary.) Todella hieno ominaisuus! Tunnemme varmasti olomme levolliseksi niiden seurassa, jotka kunnioittavat mielipiteitämme ja asenteitamme, vaikka ne olisivat erilaisia kuin heillä.
Suvaitsevaisuudesta fanaattisuuteen
Suvaitsevaisuuden vastakohta on suvaitsemattomuus, josta on olemassa useita voimakkuusasteita. Suvaitsemattomuus voi saada alkunsa siitä, että joku ei ahdasmielisyydessään hyväksy jonkun toisen käyttäytymistä tai asioidenhoitotapaa. Ahdasmielisyys tukahduttaa elämänilon ja sulkee ihmisen mielen uusilta ajatuksilta.
Ahdasmielinen ihminen voi esimerkiksi kavahtaa lapsen pursuavaa innostusta. Nuori ihminen voi pitkästyä jonkun häntä itseään vanhemman pohdintoihin. Jos varovaista ihmistä pyydettäisiin työskentelemään rinta rinnan jonkun sellaisen kanssa, joka on halukas ottamaan riskejä, he voisivat molemmat ärsyyntyä. Mikä on syynä tällaiseen kavahtamiseen, pitkästymiseen ja ärsyyntymiseen? Se, että kussakin tapauksessa toisen on vaikea suvaita toisen asenteita tai käyttäytymistä.
Kun suvaitsemattomuus alkaa nostaa päätään, ahdasmielisyys voi kehittyä asteittain ennakkoluuloisuudeksi, joka on jotakin ryhmää, rotua tai uskontoa kohtaan tunnettavaa vastenmielisyyttä. Ennakkoluuloisuutta voimakkaampaa on fanaattisuus, joka voi ilmetä rajuna vihana. Seurauksena on kurjuutta ja verenvuodatusta. Ei tarvitse muuta kuin ajatella sitä, mitä suvaitsemattomuus aiheutti ristiretkien aikana. Nykyäänkin suvaitsemattomuus on yhtenä tekijänä Bosnian, Ruandan ja Lähi-idän selkkauksissa.
Suvaitsevaisuus vaatii tasapainoa, eikä oikean tasapainon säilyttäminen ole helppoa. Kellon heilurin tavoin me heilahtelemme laidasta toiseen. Toisinaan me osoitamme suvaitsevaisuutta liian vähän, toisinaan taas liikaa.
Suvaitsevaisuudesta moraalin katoamiseen
Onko mahdollista olla liian suvaitsevainen? Amerikkalainen senaattori Dan Coats puhui vuonna 1993 ”taistelusta, jota käydään siitä, miten suvaitsevaisuus käsitetään ja millaista se on käytännössä”. Mitä hän tarkoitti? Senaattori valitti sitä, että suvaitsevaisuuden nimessä jotkut ”luopuvat uskosta moraaliseen totuuteen – hyvään ja pahaan, oikeaan ja väärään”. Tällaisten ihmisten mielestä yhteiskunnalla ei ole oikeutta toimia tuomarina sen suhteen, mikä on hyvää käyttäytymistä ja mikä huonoa.
Brittiläinen poliitikko, lordi Hailsham kirjoitti vuonna 1990, että ”moraalin vaarallisin vihollinen ei ole ateismi, agnostisismi, materialismi, ahneus eikä mikään muukaan yleisesti tunnustettu syy. Moraalin todellinen vihollinen on nihilismi eli aivan sananmukaisesti se, ettei uskota mihinkään.” On selvää, että jos me emme usko mihinkään, meillä ei ole normeja sopivalle käyttäytymiselle ja kaikkea voidaan suvaita. Onko silti oikein suvaita kaikenlaisia käyttäytymistapoja?
Tanskassa muuan oppikoulun rehtori ei ollut tätä mieltä. Erääseen sanomalehteen 1970-luvun alussa laatimassaan kirjoituksessa hän valitti sitä, että lehdissä on mainoksia pornoesityksistä, joissa näytetään ihmisten ja eläinten välistä seksiä. Tällaiset mainokset olivat sallittuja Tanskassa vallitsevan ”suvaitsevaisuuden” vaikutuksesta.
Ei ole epäilystäkään siitä, että ongelmia syntyy paitsi silloin, kun suvaitsevaisuutta osoitetaan liian vähän, myös silloin, kun sitä osoitetaan liikaa. Miksi äärimmäisyyksien välttäminen ja oikean tasapainon säilyttäminen on vaikeaa? Sitä tarkastellaan seuraavassa kirjoituksessa.
[Kuva s. 3]
Jos lasten erehdyksiin reagoidaan liian voimakkaasti, siitä voi olla heille vahinkoa
[Kuva s. 4]
Jos suvaitaan kaikkia lasten tekemisiä, se ei valmenna heitä huolehtimaan elämässä eteen tulevista velvollisuuksista