Oikea tasapaino voi tehdä elämän miellyttäväksi
SUVAITSEVAISUUS on kuin sokeria, jota on kahvin seassa. Sopiva määrä voi tehdä elämän miellyttävämmäksi. Vaikka me saatammekin käyttää avokätisesti sokeria, niin olemme usein kitsaita osoittamaan suvaitsevaisuutta. Mistä se johtuu?
”Ihmiset eivät halua olla suvaitsevaisia”, kirjoittaa apulaisprofessori Arthur M. Melzer Michiganin valtionyliopistosta. ”Ennakkoluuloisuus – – on meille luontaista.” Suvaitsemattomuus ei siis ole pelkästään luonnevika, joka olisi vain vähemmistön ongelma, vaan ahdasmielisyys on kaikille meille luontaista siksi, että kaikki ihmiset ovat epätäydellisiä (vrt. Roomalaisille 5:12).
Taipumus vieroksua erilaisuutta
Viikkolehti Time kertoi vuonna 1991 ahdasmielisyyden lisääntymisestä Yhdysvalloissa. Kirjoituksessa selitettiin, millaisia ovat ”elämäntyylien tuputtajat” – ne jotka yrittävät tyrkyttää omia käyttäytymisnormejaan kaikille. Toisinajattelijat on pantu kärsimään. Esimerkiksi Bostonissa sai eräs nainen lopputilin kieltäydyttyään käyttämästä meikkiä. Los Angelesissa sai muuan mies potkut, koska hän oli ylipainoinen. Mistä moinen into saada toiset valetuksi samaan muottiin?
Ahdasmieliset ihmiset ovat kohtuuttomia, itsekkäitä, jääräpäisiä ja yksioikoisia. Eivätkö kuitenkin useimmat ihmiset ole jossakin määrin kohtuuttomia, itsekkäitä, jääräpäisiä tai yksioikoisia? Jos tällaiset ominaisuudet saavat lujan jalansijan omassa persoonallisuudessamme, meistä tulee ahdasmielisiä.
Miten on sinun laitasi? Pyöritteletkö päätäsi, kun joku toinen sattuu pitämään aivan erilaisesta ruoasta kuin sinä? Onko sinulle tavallista se, että haluat sanoa keskustelussa viimeisen sanan? Odotatko toisten noudattavan sinun ajattelutapaasi, kun työskentelet ryhmässä? Jos näin on, niin sinun olisi hyvä panna kahvisi sekaan hieman sokeria.
Kuten edellisessä kirjoituksessa jo mainittiin, suvaitsemattomuus voi kuitenkin ilmetä myös vihamielisenä ennakkoluuloisuutena. Eräs tekijä, joka voi saada suvaitsemattomuuden asteittain kasvamaan, on voimakas huolestuneisuus.
”Sisimmässään epävarmoja”
Kansatieteilijät ovat ihmisen historiaa tutkimalla selvitelleet sitä, milloin ja missä rotuennakkoluuloja on esiintynyt. He ovat havainneet, että tällaista suvaitsemattomuutta ei esiinny kaikkina aikoina eikä kaikissa maissa samassa määrin. Saksalainen tiedelehti GEO kertoo, että roturistiriidat nousevat esiin kriisiaikoina, jolloin ”ihmiset ovat sisimmässään epävarmoja ja näkevät identiteettinsä olevan uhattuna”.
Ovatko ihmiset nykyisin yleisesti ”sisimmässään epävarmoja”? Siitä ei ole epäilystäkään. Kriisi toisensa jälkeen ajaa ihmiskuntaa ahtaammalle kuin koskaan ennen. Työttömyys, elinkustannusten jatkuva kohoaminen, liikakansoitus, otsonikerroksen ohentuminen, suurkaupunkeja vitsaava rikollisuus, juomaveden saastuminen, ilmaston lämpeneminen – mihin tahansa tällaiseen kohdistuva kalvava pelko lisää huolestuneisuutta. Kriisit aiheuttavat huolestuneisuutta, ja liiallinen huolestuneisuus avaa oven suvaitsemattomuudelle.
Tällainen suvaitsemattomuus löytää purkautumistien esimerkiksi siellä, missä erilaiset etniset ja erilaisista kulttuureista lähtöisin olevat ryhmät sekoittuvat toisiinsa, kuten on tapahtunut joissakin Euroopan maissa. National Geographic -aikakauslehdessä vuonna 1993 olleen raportin mukaan Länsi-Euroopan maissa oli tuolloin yli 22 miljoonaa siirtolaista. Monet eurooppalaiset ”tunsivat jäävänsä jalkoihin, kun maahan tulvi tulokkaita”, joilla on erilainen kieli, kulttuuri tai uskonto. Muukalaisviha on lehden mukaan voimistunut Belgiassa, Britanniassa, Espanjassa, Italiassa, Itävallassa, Ranskassa, Ruotsissa ja Saksassa.
Miten on maailman johtajien laita? 1930- ja 1940-luvuilla Hitler liitti suvaitsemattomuuden hallintonsa noudattamaan politiikkaan. Valitettavasti jotkut poliittiset ja uskonnolliset johtajat käyttävät nykyään hyväkseen suvaitsemattomuutta päästäkseen omiin tavoitteisiinsa. Näin on käynyt esimerkiksi Irlannissa, Itävallassa, Ranskassa, Ruandassa, Venäjällä ja Yhdysvalloissa.
Varo apatian ansaa
Jos kahvissa on liian vähän sokeria, tunnemme, että jotakin puuttuu. Jos sokeria taas on liikaa, kahvi tuntuu suussa ällöttävän makealta. Sama pätee suvaitsevaisuuteen. Ajatellaanpa erään amerikkalaisen korkeakouluopettajan kokemusta.
Joitakin vuosia sitten David R. Carlin nuorempi keksi yksinkertaisen mutta silti tehokkaan keinon oppituntikeskustelujen herättämiseen. Hän esitti aina aika ajoin tahallaan jonkin sellaisen lausunnon, joka soti hänen oppilaittensa käsityksiä vastaan, sillä hän tiesi sen saavan heidät esittämään vastalauseitaan. Tuloksena oli eloisa keskustelu. Vuonna 1989 Carlin kuitenkin kirjoitti, ettei sama menetelmä enää tepsinyt. Syy: vaikka oppilaat eivät edelleenkään olleet yhtä mieltä siitä, mitä hän oli sanonut, he eivät enää vaivautuneet puolustamaan omaa kantaansa. Carlin selitti, että he olivat omaksuneet ”epäilijälle tyypillisen helpon suvaitsevaisuuden” – huolettoman hällä väliä -asenteen.
Onko hällä väliä -asenne samaa kuin suvaitsevaisuus? Jollei kukaan välitä siitä, mitä joku toinen ajattelee tai tekee, ei ole enää minkäänlaisia normeja. Normien puuttuminen on apatiaa – täydellistä kiinnostuksen puutetta. Mistä tällainen asiaintila voi johtua?
Professori Melzerin mukaan apatia voi levitä yhteiskunnassa, joka hyväksyy monia erilaisia käyttäytymisnormeja. Ihmiset alkavat uskoa, että kaikki käyttäytymistavat ovat hyväksyttäviä ja että jokaisella on vapaus toimia kaikissa asioissa oman harkintansa mukaan. Sen sijaan että ihmiset oppisivat ajattelemaan ja kysymään, mikä on hyväksyttävää ja mikä ei, he ”usein oppivat olemaan ajattelematta laisinkaan”. Heiltä puuttuu moraalinen selkäranka, joka saa ihmisen nousemaan rohkeasti toisten suvaitsemattomuutta vastaan.
Miten on sinun laitasi? Huomaatko aika ajoin, että olet omaksunut jossakin asiassa hällä väliä -asenteen? Nauratko vitseille, jotka ovat säädyttömiä tai rasistisia? Sallitko teini-ikäisen poikasi tai tyttäresi katsella videofilmejä, jotka edistävät ahneutta tai siveettömyyttä? Eikö siinä, että lapsesi leikkivät väkivaltaisilla tietokonepeleillä, ole mielestäsi mitään pahaa?
Liika suvaitsevaisuus tuottaa perheelle tai yhteiskunnalle satona ongelmia, sillä kukaan ei tiedä – tai ei välitä siitä – mikä on oikein tai väärin. Amerikkalainen senaattori Dan Coats varoitti ”apatiaa olevan suvaitsevaisuuden ansasta”. Suvaitsevaisuus voi vaikuttaa siten, että ihmisestä tulee ennakkoluuloton, mutta liika suvaitsevaisuus – apatia – siten, että hän ei osaa enää ajatella.
Mitä meidän näin ollen pitäisi suvaita ja mikä meidän pitäisi torjua? Mikä on oikean tasapainon saavuttamisen salaisuus? Tätä tarkastellaan seuraavassa kirjoituksessa
[Kuva s. 5]
Reagoi tasapainoisesti hankaliin tilanteisiin