Miksi järjestäytynyt rikollisuus kukoistaa?

AL CAPONE, Yhdysvaltojen kieltolakiajan (1920–33) pahamaineinen gangsteri, sanoi olevansa vain liikemies, joka noudattaa erästä lakia: kysynnän ja tarjonnan lakia. Muuan Japanin suurimman jakuza-syndikaatin juristi sanoi: ”Ei voida kiistää, että – – [seksillä, huumeilla ja uhkapeleillä] on suuri kysyntä.” Niiden kysyntä tukee järjestäytynyttä rikollisuutta. Vaikka kukaan ei halua joutua rikollisuuden uhriksi, jotkut voivat silti kääntyä rikollisjärjestöjen puoleen ja käyttää hyväkseen niiden palveluksia.

Esimerkistä käy suojelurahojen kiristäminen, yksi gangstereitten tulolähde monissa maissa. Vaikka he toisinaan valitsevat uhrikseen rehellisiä liikkeenharjoittajia, niin yleensä he riistävät niitä, joiden liiketoiminta ei siedä päivänvaloa. Eräs mies, joka Shinjukun kaupunginosassa Tokiossa on naamioinut pelikasinonsa baariksi, jossa pelataan videopelejä, sanoi: ”Kirjanpitäjää lyötiin puukolla, ja häneltä ryöstettiin 2 miljoonaa jeniä [noin 90000 markkaa], mutta emme silti kutsuneet paikalle poliisia.” Syy: ”Me harjoitamme laitonta toimintaa (uhkapelitoimintaa), joten emme halua olla missään tekemisissä poliisin kanssa. Jos joku asiakas alkaa mellastaa liikkeessämme, me kutsumme paikalle jakuzan.” Tämä kasinonpitäjä maksaa jakuzalle noin 18000 markkaa kuukaudessa, mikä on pieni summa verrattuna siihen, että hän samana aikana kerää laittomasta toiminnastaan lähes puolitoista miljoonaa markkaa liikevoittoa. Mistä tämä raha tulee? Niiden taskuista, jotka pelaavat laittomia uhkapelejä.

Sama pätee myös niihin laillisiin liikeyrityksiin, jotka haluavat välttyä ongelmilta. New Yorkissa muuan viranomainen arvioi, että eräs maalausurakoitsija, joka ansaitsee noin 70 miljoonaa markkaa vuodessa, säästi noin 17 miljoonaa markkaa maksamalla gangstereille. Sen ansiosta tämä urakoitsija saattoi käyttää halvempaa työvoimaa ja välttää selkkaukset mafian valvoman ammattiliiton kanssa. Korkeasuhdanteen aikana sijoittajat kylvivät Japanissa rahojaan kiinteistöihin ja hävittivät vanhoja taloja ja kauppaliikkeitä tehdäkseen tilaa loisteliaille rakennuksille. Kun asukkaat eivät olleet halukkaita muuttamaan pois tai myymään maitaan, sijoittajat ottivat yhteyttä eräisiin yhtiöihin (jiageya), joista useimmilla oli yhteyksiä jakuzaan, ja ne pitivät huolen asukkaitten häätämisestä.

Kun jakuza näki, miten helppoa sen oli lainata ja ansaita rahaa 1980-luvulla, se perusti liikeyrityksiä ja heittäytyi mukaan kiinteistö- ja osakekeinotteluun. Pankit ja muut rahalaitokset sijoittivat näihin liikeyrityksiin roimasti rahaa, ja niiden vakavana tavoitteena oli ilman muuta saada sijoituksistaan voittoja. Kun kupla sitten lopulta puhkesi, pankit huomasivat, että niiden olikin erittäin vaikea saada rahojaan takaisin. Eräs entinen poliisiviranomainen sanoi Newsweek-viikkolehdessä talouslaman pitkittymisestä Japanissa: ”Todellinen syy siihen, että erääntyneisiin lainoihin liittyviä ongelmia ei voida ratkaista nopeasti, on se, että huomattava osa niistä on yhteydessä järjestäytyneeseen rikollisuuteen.”

Järjestäytynyt rikollisuus tosiaankin juurtuu ja kukoistaa kaikkialla siellä, missä ihmiset haluavat hinnalla millä hyvänsä tyydyttää himojaan. Nautintojen, seksin ja rahan ahnehtiminen luo otolliset lähtökohdat huumekaupalle, prostituutiolle, uhkapelitoiminnalle ja koronkiskonnalle. Tällaiseen toimintaan osallistuminen yleensä ruokkii ja lihottaa järjestäytynyttä rikollisuutta. Varmasti pitää paikkansa, että järjestäytynyt rikollisuus täyttää niiden tarpeita, jotka ovat päättäneet tyydyttää omia lihallisia halujaan!

Perhettä jäljittelevä järjestelmä

Sen lisäksi että laittomalle toiminnalle on kysyntää, järjestäytynyt rikollisuus menestyy myös erään toisenlaisen tarpeen vuoksi. Japanin suurimpiin kuuluvan jakuza-syndikaatin äskettäin edesmennyt päämies oli väittänyt, että hän otti hoiviinsa rikollisia, piti heistä huolta ja näin esti heitä joutumasta huonoille teille. Hän oli sanonut olleensa eräänlainen isä syndikaattinsa jäsenille. Maassa kuin maassa useimpien rikollissyndikaattien organisaatio perustuu tämän tapaiseen perhemalliin.

Esimerkistä käy Chi Sun,a joka on lähtöisin köyhästä hongkongilaisperheestä. Hänen isänsä usein pahoinpiteli häntä raa’asti aivan vähäpätöisistä syistä. Nuorena Chi Sunista tuli kapinallinen, ja 12-vuotiaana hän liittyi pahamaineisiin triadeihin. Tästä rikollisjärjestöstä hän löysi paikan, jonne hän tunsi ”kuuluvansa”. Aseellisissa kahakoissa osoittamansa urheuden ansiosta hänet ylennettiin pian asemaan, jossa hänen alaisuuteensa kuului useita miehiä. Hän oli vasta 17-vuotias saadessaan lopulta vankilatuomion.

Chi Sunin tavoin monet etsiytyvät rikollisjärjestöihin löytääkseen perhesiteitä, joita ei ollut kotona. Rikollisjärjestön jäsenet sanovat kyllä huolehtivansa toisistaan, mutta nuoremmat ovat usein pettyneitä huomatessaan, että jokainen jäsen onkin kiinnostunut lähinnä omasta itsestään.

Valon enkeli

Kun Japanin suurin rikollissyndikaatti vuonna 1992 luokiteltiin järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen lain nojalla väkivaltaiseksi ryhmäksi, niin yksi sen johtajista väitti sen pitävän itseään ”ritarillisena” ja taistelevan pahuutta vastaan. Kobessa vuonna 1995 sattuneen tuhoisan maanjäristyksen jälkeen samaisen syndikaatin jäsenet jakelivat toisille ruokaa, vettä ja muita avustustarvikkeita. ”Tällainen anteliaisuus epäilemättä vahvistaa sitä mielikuvaa, joka japanilaisilla vanhastaan on jakuzan jäsenistä kunnioituksen ansaitsevina lainsuojattomina”, kertoi sanomalehti Asahi Evening News.

Rikollissyndikaattien johtajat ovat usein pyrkineet esiintymään hyväntekijöinä. Pablo Escobar, kolumbialaisen Medellínin huumekartellin nimekäs johtaja, oli kaupunkinsa slummien asukkaille ”myyttinen hahmo – osaksi Messias, osaksi Robin Hood, osaksi kummisetä suojelusherran melkeinpä feodaalisessa merkityksessä”, kirjoitti Ana Carrigan Newsweek-lehdessä. Hän rakennutti lapsille rullaluisteluratoja ja köyhille säällisiä asuntoja, ja hän antoi katulapsille työtä. Hän oli sankari niille, jotka hyötyivät hänen anteliaisuudestaan.

Rikolliset, joista tuntuu, ettei heillä ole hätäpäivää syndikaattiensa suojissa, ovat silti vain pelinappuloita erään universaalin mestaririkollisen käsissä. Raamatussa kerrotaan, kuka tämä rikollinen on. ”Itse Saatana muuttaa jatkuvasti itseään valon enkeliksi. Ei siis ole paljon, jos hänen palvelijansakin muuttavat jatkuvasti itseään vanhurskauden palvelijoiksi. Mutta heidän loppunsa on oleva heidän tekojensa mukainen.” (2. Korinttilaisille 11:​14, 15.) Nykyään useimmat ihmiset eivät usko, että Saatana on todellinen olento. Eräs ranskalainen runoilija sanoi 1800-luvulla: ”Paholaisen ovelin juoni on saada meidät uskomaan, ettei häntä ole.” Hän vaanii kulissien takana ja ohjailee ei vain rikollissyndikaattien toimintaa, vaan myös tapahtumainkulkua koko maailmassa. ”Koko maailma on paholaisen vallassa”, Raamattu selittää. Jeesus sanoi Saatanasta, että ”hän oli tappaja alusta asti, – – valehtelija ja valheen isä”. (1. Johanneksen kirje 5:​19; Johannes 8:​44.)

Raamatun profetioista käy ilmi, että Saatana Panettelija on ollut erityisen aktiivinen vuodesta 1914 lähtien. Tuosta vuodesta alkaen hän on mobilisoinut joukkojaan totaaliseen sotaan Jumalan kansaa vastaan. Hän on imaissut ihmiskunnan sekasorron kurimukseen. Hän on tärkein syy siihen, että rikollisuus ja rikollisjärjestöt kukoistavat nykyään. (Ilmestys 12:​9–12.)

Päästäänkö maailman rikollisjärjestöjen takana olevasta nerokkaasta johtajasta milloinkaan eroon? Saavatko ihmiset koskaan nauttia rauhasta ja järjestyksestä? Voitko sinä päästä irti siitä pahan valtakunnasta, jonka Saatana on nykyään rakentanut maapallolle?

[Alaviite]

[Tekstiruutu s. 7]

Miten suojella perhettään

LÄMPIMÄN yhteishengen puuttuminen perheestä voi johtaa siihen, että nuorista tulee helppo saalis rikollissyndikaateille. Kerrotaan, että Yhdysvalloissa valtaosa jengien tekemiin murhiin osallistuneista nuorista on lähtöisin köyhistä tai hajonneista perheistä. Pohjois-Carolinassa sijaitsevan nuorisovankilan virkailija sanoo: ”Koska he ovat kokeneet kovia, johtajan ja hänen apureittensa välinen luja side ja organisaation jäsenyyden luoma yhteenkuuluvuuden tunne, jonka he kokevat ensimmäistä kertaa elämässään, tekevät kumpikin heihin helposti suuren vaikutuksen.”

Samantapaisia ajatuksia on nuorella aasialaisella jakuzalla, joka on halukas toimimaan päällikkönsä elävänä suojakilpenä: ”Kotona olin kaiken aikaa yksinäinen. Vaikka me olimme perhe, minulla ei ollut koskaan sellaista tunnetta, että olisimme voineet puhua asioista avoimesti. – – Mutta nyt voin puhua asioista avoimesti kavereitteni kanssa.” Yksinäiset nuoret ovat kiitollisia rikollisjärjestön jäsenille, jotka vetävät heidät mukaan perheen kaltaiseen järjestelmään.

”Jakuzan jäsenet ovat erittäin huolehtivaisia”, sanoo erään tytöistä koostuvan moottoripyöräjengin johtaja Okinawalla. ”Se voi olla heidän juoniaan, mutta se tekee meihin suuren vaikutuksen – meitä näet ei ole aiemmin kohdeltu ystävällisesti.” Erään rikoksiin syyllistyneille tytöille tarkoitetun laitoksen johtaja vahvistaa sen, että gangsterit ovat ”todella taitavia vangitsemaan tyttöjen sydämiä”. Kun yksinäiset tytöt soittavat keskellä yötä gangstereille, he kiiruhtavat tyttöjen luokse ja kuuntelevat, mitä näillä on sanottavana, ilman että he välttämättä yrittäisivät millään tavoin lähennellä näitä.

Tällaista huolehtivaisuutta kestää vain siihen saakka, kun nuoret ovat täysin niiden lumoissa, jotka haluavat hyötyä heistä. Kun heidät on saatu ansaan, heistä otetaan kaikki irti – tytöistä prostituutiossa ja pojista rikolliskoneistossa.

Miten voit suojella lapsiasi?

”Te isät, älkää ärsyttäkö lapsianne, jotteivät he masentuisi”, kehottaa Raamattu (Kolossalaisille 3:​21). Tässä ei kannusteta vanhempia sallivaisuuteen. Eräs Raamatun sananlasku sanoo: ”Valloilleen päästetty poika tuottaa äidilleen häpeää.” (Sananlaskut 29:​15.) Sen sijaan Raamattu kannustaa isiä – ja samaten äitejä – olemaan järkeviä ollessaan tekemisissä lastensa kanssa, kuuntelemaan lapsiaan ja pitämään viestintäkanavat heidän kanssaan avoimina. Tällöin lapsissa herää halu uskoutua vanhemmilleen, kun he tuntevat olevansa pulassa.

Sen lisäksi että viestintäkanavat pidetään avoimina, vanhempien tulee antaa lapsilleen normeja elämää varten. Mistä isä voi löytää tällaisia ohjeita? Raamatussa sanotaan: ”Te isät, älkää ärsyttäkö lapsianne, vaan kasvattakaa heitä jatkuvasti Jehovan kurissa ja mielenohjauksessa.” (Efesolaisille 6:​4.) Varatkaa aikaa tarkastellaksenne Raamattua perheen yhteisissä raamatuntutkisteluissa. Juurruttakaa heidän sydämiinsä tervettä Jehovan pelkoa, niin että he tulevat aina noudattamaan Jehovan ohjausta, mikä koituu heidän omaksi hyödykseen (Jesaja 48:​17).