Mikä tekee ihmisestä rikollisen?
”USKOIN, että rikollisen käyttäytyminen oli oire peitetyistä ristiriidoista, jotka olivat syntyneet varhaislapsuuden traumoista ja puutteesta – –. Ajattelin rikoksiin turvautuvien ihmisten olevan psyykkisten ristiriitojen, ympäristön sosiaalisten paineiden tai molempien uhreja. – – Pidin rikollisuutta miltei normaalina, ellei peräti anteeksiannettavana reaktiona sitä lohdutonta köyhyyttä, epävarmuutta ja epätoivoa vastaan, joka jäyti heidän elämäänsä.” (Inside the Criminal Mind [Mitä liikkuu rikollisen mielessä]) (Kursivointi meidän.) Tämä oli psykiatri Stanton Samenowin näkemys ennen kuin hän alkoi haastatella satoja rikollisia.
Yrittäessään löytää selitystä sille, miksi ihmisestä tulee rikollinen, psykiatrit ja muut asiantuntijat ovat esittäneet mitä erilaisimpia syitä. Muun muassa on mainittu työttömyys, alhainen koulutustaso, kehno perhetausta, ravitsemuksen tasapainottomuus ja psyykkiset paineet. Vaikka näillä tekijöillä saattaa olla jotain merkitystä, ei voida jättää huomioon ottamatta sitä tosiasiaa, että miljoonat ihmiset kestävät vastaavia olosuhteita päivästä toiseen turvautumatta rikokseen ratkaisuna.
Rikolliset – uhreja vai uhrien tekijöitä?
Pitkällisten tutkimusten jälkeen tri Samenow omaksui toisenlaisen näkökannan. Hän kirjoittaa: ”Oleellista tässä uudessa suhtautumistavassa on näkemys, että rikolliset valitsevat rikollisuuden. Rikollisuus on ihmisessä itsessään ja sen ’aiheuttaa’ hänen ajattelutapansa, ei hänen ympäristönsä.” (Kursivointi meidän.) ”Rikolliset aiheuttavat rikollisuuden, ei heidän kehno ympäristönsä, epäpätevät vanhempansa, televisio, koulu, huumeet eikä työttömyys.”
Tämä sai hänet muuttamaan näkemystään rikollisesta mielestä. Hän jatkaa: ”Aiemmin olimme pitäneet rikollisia uhreina, mutta nyt havaitsimme heidän sen sijaan olevan uhrien tekijöitä, jotka olivat valinneet elämäntapansa vapaasta tahdostaan.” Hän päätteleekin siksi, että rikolliselle ei tulisi tarjota valmiita puolusteluja hänen käyttäytymisensä selitykseksi vaan että hänet tulisi saattaa tietoiseksi omasta vastuustaan. – Ks. s. 9, ”Paatuneen rikollisen tuntomerkkejä”.
Pennsylvanialainen tuomari Lois Forer, joka ajaa muutosta Yhdysvaltain rangaistusjärjestelmään, kirjoittaa: ”Päätelmäni perustuvat käsitykseen, että jokainen ihminen on vastuussa teoistaan.” – Criminals and Victims (Rikolliset ja heidän uhrinsa), s. 14.
Miksi alun alkaen väärä valinta?
Tarkastellessaan tätä kysymystä tri Samenow esittää yksinkertaisen johtopäätöksen: ”Käyttäytyminen on valtaosin ajattelun tulosta. Aina kun teemme jotain, ajattelemme ennen tekemistä, sen aikana ja sen jälkeen.” Miten rikollisen käyttäytymistä siis voidaan muuttaa? Hän vastaa: ”Rikollisen täytyy oppia tunnistamaan ja sitten hylkäämään ajattelutapa, joka on ohjannut hänen käyttäytymistään vuosikausia.” (Kursivointi meidän.) Tämä selkeä johtopäätös on Raamatun opetusten mukainen.
Raamatunkirjoittaja Jaakob selittää esimerkiksi: ”Kutakin koetellaan siten, että hänen oma halunsa vetää ja houkuttelee häntä. Kun sitten halu on hedelmöitynyt, se synnyttää synnin.” (Jaakob 1:14, 15) Toisin sanoen se, mitä teemme, riippuu siitä, miten ajattelemme. Väärä halu lähtee ajattelusta. Rikos tai synti on siten väärän halun ja huonon valinnan seurausta.
Paavali kiinnittää huomiomme ajattelun oleelliseen merkitykseen persoonallisuuden muuttamisessa viitatessaan ”mieleenne vaikuttavaan voimaan”. (Efesolaisille 4:23) The Jerusalem Bible kääntää tämän kohdan: ”Mielenne täytyy uudistua hengellisen vallankumouksen kautta.” Aivan samoin nykyäänkin on tarpeen saada aikaan perinpohjainen ajattelutavan muutos, koska ”rikos on seurausta henkilön ajattelutavasta”. – Inside the Criminal Mind.
Miten sitten rikollinen alun perin hankkii epäsosiaalisen ajattelutavan?
Siemenet kylvetään
”Totuta poikanen tiensä suuntaan, niin hän ei vanhanakaan siitä poikkea.” (Sananlaskut 22:6) Tämä Raamatun periaate osuu suoraan asian ytimeen. Avainajatuksena on ’totuttaa poikanen’, ei sitten kun hän on jo nuorukainen, vaan aikaisemmin, poikasena. Miksi on tärkeää aloittaa lapsen ollessa vielä aivan pieni? Siksi että ajattelu- ja käyttäytymismallit omaksutaan pienokaisiässä ja lapsuudessa.
Joitakin kielteisiä taipumuksia on tosin jokaisella jo syntymästä saakka, koska synnymme kaikki epätäydellisinä. (Roomalaisille 5:12) Raamattu sanookin: ”Hulluus on kiertynyt kiinni poikasen sydämeen.” Se jatkaa kuitenkin: ”Kurituksen vitsa sen hänestä kauas karkoittaa.” – Sananlaskut 22:15.
Monet rikolliset puolustelevat käyttäytymistään viittaamalla lapsuudenaikaisiin kokemuksiinsa syyttäen vanhempiaan, opettajiaan ja muita ihmisiä. Tri Samenow tulee kuitenkin toisenlaiseen johtopäätökseen: ”Rikolliset väittävät vanhempien, naapureiden, koulujen tai työnantajien hyljeksineen heitä, mutta rikollinen ilmaisee harvoin, miksi häntä hyljeksittiin. Hän oli jo lapsena luihu ja uhmaileva, ja mitä vanhemmaksi hän varttui, sitä enemmän hän valehteli vanhemmilleen, varasti ja tuhosi heidän omaisuuttaan sekä pelotteli heitä. Hän teki elämän kotona sietämättömäksi – –. Juuri rikollinen hyljeksi vanhempiaan eikä päinvastoin.” – Ks. s. 8, ”Tulevan ammattirikollisen tuntomerkkejä”.
Rikollisen käyttäytymisen siemenet kylvetään todellakin usein jo lapsuudessa, ja hemmottelevat vanhemmat ravitsevat niitä joskus huomaamattaan. Erään Oregonissa toimivan opetuskeskuksen (Social Learning Centerin) psykologi tri Patterson uskoo, että ”valtaosa rikollisuudesta saattaa hyvinkin päästä kehittymään kasvatuskykyjen puutteen vuoksi”. Hän viittaa vanhempiin, ”jotka eivät pysty ylläpitämään selkeitä sääntöjä, valvomaan tottelevaisuutta tai käsittelemään pieniäkään rikkeitä turvautumatta ruumiilliseen kuritukseen”.
Tri Samenow päättelee: ”Rikollisluonteisen lapsen hylätessä vanhempien ja yhteiskunnan odotteet ei ole kysymys pelkästään erillisistä teoista. Jo ennen kouluikää alkaa kehittyä käyttäytymismalleja, joista tulee osa rikollista elämäntapaa.” (Kursivointi meidän.) Tästä syystä jotkut psykologit kiinnittävät nyt huomiota jo lapsuudessa tapahtuvaan rikosten ehkäisyyn tarjoamalla apuaan niille vanhemmille ja lapsille, jotka kuuluvat riskiryhmään.
Rikollisuus, sen syyt ja mahdolliset ratkaisut muodostavat monitahoisen ongelman. Muuttaisiko ehkä parempi työllisyystilanne tai elinympäristön kohentuminen tilannetta joidenkuiden osalta? Vai ovatko suuremmat ja lukuisammat vankilat ratkaisu? Entä vähenisikö rikollisuus, jos poliiseja olisi enemmän? Onko nyky-yhteiskunnassa yleensä olemassa mitään käytännöllistä ratkaisua rikollisuusongelmaan?
[Tekstiruutu/Kuvat s. 8]
Tulevan ammattirikollisen tuntomerkkejä
Lapsena rikollisella on rautainen tahto ja hän odottaa toisten noudattavan hänen jokaista oikkuaan. Hän ottaa riskejä, joutuu vaikeuksiin ja vaatii sitten, että hänet autetaan niistä irti ja että hänelle annetaan anteeksi.
Omista vanhemmista tulee rikollisen ensimmäiset uhrit siinä pitkässä sarjassa, joka heistä on kertyvä.
Lapsi rakentaa ympärilleen yhä tiiviimmän muurin ja ajatustenvaihto estyy. Hän tahtoo salata vanhemmiltaan, millaista elämää hän viettää. Hänen mielestään ei ole heidän asiansa, mitä hän tekee.
Hän valehtelee niin usein ja niin paljon, että se vaikuttaa pakonomaiselta. Valehteleminen on kuitenkin täysin hänen hallinnassaan.
Lapsi halveksii, paitsi vanhempiensa neuvoja ja auktoriteettia, myös heidän elämäntapaansa riippumatta heidän sosiaalisesta ja taloudellisesta asemastaan. Hänen mielestään elämän tarkoitus on ainoastaan pitää hauskaa.
Jos perheessä on muita lapsia, heistä tulee rikollisluonteisen sisaruksensa uhreja, kun tämä tyrannisoi heitä, käyttää omavaltaisesti heidän tavaroitaan ja syyttää heitä aina, kun kuritus uhkaa.
Tuleva rikollinen valitsee seurakseen nuoria, jotka ottavat mielellään riskejä ja tekevät sitä, mikä on kiellettyä.
Tuleva rikollinen kieltäytyy alistumasta kenenkään johtoasemaan. Mieluummin hän ryhtyy johonkin jännittävämpään, usein laittomaan puuhaan.
Tällaisten lasten vanhemmat eivät useinkaan tiedä, missä heidän jälkeläisensä kulloinkin ovat. Se ei johdu laiminlyönnistä vaan siitä, että nuori osaa taitavasti salata toimensa.
Tuleva rikollinen on valmis ottamaan, mutta antaa perin harvoin. Hän ei tiedä, mitä ystävyys on, koska luottamus, uskollisuus ja toisten kanssa jakaminen eivät sovi hänen elämäntapaansa.
Alkoholin käyttö kuuluu osana nuorisorikollisen kuvaan, ja se alkaa jopa ennen murrosikää.
Tuleva rikollinen hylkää koulun jo kauan ennen kuin se hylkää hänet. Hän käyttää koulua hyväkseen tehden siitä rikosnäyttämön tai suojakulissin rikoksilleen.
Se mitä toiset pitävät vaikeuksiin joutumisena, on hänelle kerskailun aihe.
(On syytä huomata, että yksi tai kaksi näistä piirteistä ei vielä osoita, että lapsesta on kehittymässä ammattirikollinen. Mutta jos useita niistä yhdistyy samassa lapsessa, on syytä huoleen.)
[Tekstiruutu s. 9]
Paatuneen rikollisen tuntomerkkejä
Rikolliset ovat pohjimmiltaan työtä vieroksuvia.
Rikollisen pakottavin työ on rikos, ei säännöllinen ansiotyö.
Hän on varma, että hänen asiantuntemuksensa ja ainutlaatuiset kykynsä erottavat hänet tavallisista ihmisistä.
Hän arvostaa ihmisiä vain, jos he mukautuvat hänen tahtoonsa. Jopa omaa äitiään hän pitää milloin pyhimyksenä, milloin paholaisena, riippuen siitä, miten valmis tämä on taipumaan hänen tahtoonsa.
Rikollinen ei katso olevansa kenellekään mitään velkaa eikä juuri koskaan perustele tekemisiään itselleen.
Hänen ylpeytensä estää häntä järkkymättömästi myöntämästä omia virheitään.
Rikollinen ei salli muiden perheenjäsenten asettavan hänen käyttäytymistään kyseenalaiseksi.
Rikollinen erottaa kyllä oikean ja väärän. Hän noudattaa lakia, kun se sopii hänelle.
Rikollinen käyttää hyväkseen uskontoa, kuten kaikkea muutakin, omien tarkoitusperiensä saavuttamiseen.
Hän sepittää tarinansa huolellisesti voidakseen antaa toiveittensa mukaan vakuuttavan selityksen sille, miksi hän teki sen mitä teki.
Rikollinen ei pidä uhriaan lainkaan uhrina. Hän on itse mielestään uhri, koska joutui kiinni.
(Sivuilla 8 ja 9 luetellut tuntomerkit perustuvat teokseen Inside the Criminal Mind.)