Lukijoiden kirjeitä

Lukemishäiriöt.  Kirjoitan esittääkseni vilpittömät kiitokseni kirjoituksesta ”Miten lukemishäiriön aiheuttaman turhautuneisuuden voi voittaa?” (8.8.​1996). Luettuani tekstiruudun ”Miten lasten lukemishäiriön voi tunnistaa?” tarkastelimme mieheni kanssa kymmenvuotiaan poikamme tilannetta. Päädyimme siihen, että hänellä todellakin on lukemishäiriö, ja nyt olemme ryhtyneet toimiin antaaksemme hänelle apua, jota hän tarvitsee sekä kotona että koulussa. Hänen opettajansa olivat aina sanoneet meille, että hän on hyvin lahjakas lapsi mutta että hänellä on keskittymisvaikeuksia. Voitte siksi ymmärtää, miten kiitollisia olemme tämän kirjoituksen julkaisemisesta.

J. S., Skotlanti

Oli ilo lukea tämä kirjoitus, sillä olen kahden lukemishäiriöisen lapsen äiti. Artikkeli auttoi suurenmoisella tavalla toisia näkemään, miten todellinen tämä ongelma on ja miten vaikeaa siitä kärsivillä on. Voitteko kuvitella, ettei joku pysty lukemaan kadun nimikilpeä? Tai sitä, että joku yrittää tilata ruokaa ruokalistasta, jota hän ei pysty lukemaan? Lukemishäiriöiset panevat tiedot varmasti hyvään käyttöön.

M. K., Yhdysvallat

Pakolaiskriisi.  Olen Burundista lähtenyt pakolainen ja haluaisin ilmaista arvostukseni kirjoitussarjan ”Pakolaiskriisi – loppuuko se koskaan?” (22.8.​1996) johdosta. Sain paljon rohkaisua saadessani tietää, miten Jehova tähän asiaan suhtautuu ja miten hän järjesti muinoin eläneen kansansa kohtelemaan pakolaisia rakkaudellisesti ja huomaavaisesti. Kiitos teille näistä kirjoituksista; ne todella lohduttivat minua.

D. M., Kenia

Linja-auto-onnettomuus.  Kun luin kirjoitusta ”Murhenäytelmästä toinnutaan Jehovan voimassa” (22.8.​1996), en voinut muuta kuin itkeä, sillä se kosketti minua syvästi. Myös minä jouduin onnettomuuteen läheisimmän ystäväni kanssa. Hän kuoli saamiinsa vakaviin vammoihin muutaman tunnin kuluttua. Seuraavien viiden vuoden aikana kärsin raskaista surun ja syyllisyyden tunteista, jotka johtuivat siitä, että minä säilyin elossa ja hän ei. Luotan Jehovaan, että hän muistaa rakasta ystävääni. Tunnen myös syvää myötätuntoa niitä kohtaan, jotka menettivät rakkaitaan tässä Espanjassa sattuneessa murhenäytelmässä.

J. T., Yhdysvallat

Uhanalaiset lajit.  Sydämelliset kiitokset kirjoitussarjasta ”Uhanalaiset lajit – miksi olla huolissaan?” (8.8.​1996). Olemme todellakin vaarassa menettää aarteen. Kirjoitus auttoi pitämään yllä toivoani elää Jumalan lupaamassa uudessa maailmassa, jossa eläimet voivat elää ilman sukupuuttoon kuolemisen uhkaa.

D. I., Albania

Änkyttäminen.  Kiitos kirjoituksesta ”Jopa änkyttävien kieli puhuu” (22.8.​1996). Petr Kuncin kokemus vahvisti minua suuresti. Minäkin änkytän. Aina ennen raamatullista puhetta pyydän Jehovaa auttamaan minua, että voisin puhua selvästi.

M. M., Italia

Kun täytin 20 vuotta, huomasin, että minun oli vaikea puhua toisille ja esittää puheita Jehovan todistajien valtakunnansalin puhujalavalta. Tehtävän suoritettuani olin hiestä läpimärkä ja tunsin olevani aivan poikki. On todella rohkaisevaa lukea kokemus toisesta kristitystä, joka tästä ongelmasta huolimatta palvelee Jehovaa. Se on auttanut minua suhtautumaan myönteisesti asioihin.

M. S., Japani

Haluan kiittää teitä tämän kokemuksen julkaisemisesta. Minulla on ollut sama pulma lapsuudesta saakka. Petrin tavoin minäkin palvelen vanhimpana seurakunnassa ja minun on turvattava Jehovaan saadakseni voimaa tehtävieni suorittamiseen. Johdan nykyään teokraattista palveluskoulua ja autan toisia puhumaan.

N. O. N., Nigeria