Ruokavaliolla on merkitystä

”MENE, syö ruokasi iloiten”, sanoo Raamattu Saarnaajan 9:​7:ssä. Syöminen ei tosiaankaan ole vain välttämättömyys, vaan se on myös elämän suurimpia nautintoja.

Ajatellaanpa 34-vuotiasta Thomasia. Hän pitää lihasta, ja hän syö sitä joka päivä – monesti useita kertoja päivässä. Hänen aamiaisensa sisältää tavallisesti maitoa, useita munia, leipää tai paahtoleipää, jonka päällä on paksulti voita, ja makkaroita tai pekonia. Pikaruokapaikoissa hän tilaa juustohampurilaisia, ranskalaisia perunoita ja pirtelöitä. Ravintolassa hän valitsee pääruoaksi pihvin. Hänen suosikkiravintolassaan on tarjolla noin 700 gramman painoinen pihvi ja uuniperuna, ja päällä on runsaasti smetanaa, juuri sillä tavoin kuin hän sen haluaa. Hänen lempijälkiruokansa on suklaaleivos, joka on kuorrutettu suklaajäätelöllä.

Thomasilla on pituutta 178 senttimetriä ja painoa 89 kiloa. Vuonna 1995 Yhdysvalloissa käyttöön otettujen virallisten ravitsemusohjeitten perusteella hänellä on 9 kiloa ylipainoa. ”En ole huolissani painostani”, Thomas sanoo. ”Terveyteni on erinomainen. En ole ollut 12 vuoteen yhtään päivää poissa töistä. Suurimman osan ajasta tunnen oloni hyväksi ja tarmokkaaksi – paitsi tietenkin sen jälkeen, kun olen syönyt 700 gramman pihvin.”

Voisiko Thomasin ruokavaliosta kuitenkin olla hänelle sillä tavoin haittaa, että se hitaasti lisäisi sydäninfarktin riskiä? Tohtori Sherwin Nuland puhuu kirjassaan How We Die itsetuhoon johtavista elämäntapamalleista ja sisällyttää niihin punaisesta lihasta, suurista pekoniviipaleista ja voista koostuvan ruokavalion.

Millä tavoin jotkin ruoka-aineet aiheuttavat monille sydäntaudin? Missä niiden vaarallisuus piilee? Ennen kuin tarkastelemme näitä kysymyksiä, perehdytäänpä lähemmin siihen, millaisia terveysriskejä ylipaino aiheuttaa.

[Kuva s. 3]

Miksi tällaisesta ruokavaliosta on syytä olla huolissaan?