Vartiotornin VERKKOKIRJASTO
Vartiotornin
VERKKOKIRJASTO
Suomi
  • RAAMATTU
  • JULKAISUT
  • KOKOUKSET
  • g97 8/7 s. 12-15
  • Miksi timantit ovat niin kalliita?

Ei videoita valitulla osuudella.

Anteeksi, videon lataamisessa tapahtui virhe.

  • Miksi timantit ovat niin kalliita?
  • Herätkää! 1997
  • Väliotsikot
  • Samankaltaista aineistoa
  • Käynti Antwerpenissa
  • Raakatimantin hionta
  • Timantin arvo
  • Kivestä jalokiveksi
    Herätkää! 1999
  • Ovatko timantit todella ”ikuisia”?
    Herätkää! 1986
  • Sinä voit edistyä hengellisesti
    Vartiotorni – Jehovan valtakunnan julistaja 1998
  • Miten nykyaikainen timanttiteollisuus sai alkunsa?
    Herätkää! 2005
Katso lisää
Herätkää! 1997
g97 8/7 s. 12-15

Miksi timantit ovat niin kalliita?

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN ESPANJAN-KIRJEENVAIHTAJALTA

TOISINAAN jotain kaunista voi löytää. Toisinaan kauneutta taas täytyy luoda. Timantti kuitenkin täytyy sekä löytää että luoda.

Ei ole epäilystäkään siitä, että raakatimantit ovat kauniita luonnon luomuksia. Kova paine ja korkea lämpötila muovaavat hitaasti maankuoren alla tavallista hiiltä koviksi, läpinäkyviksi kiteiksi. Näitä harvinaisia jalokiviä on kuitenkin erittäin vaikea löytää. Jotkin suurimmista ihmisen tekemistä kuopista – jotka rikkovat siellä täällä Australian, Siperian ja Etelä-Afrikan maisemaa – on kaivettu näiden arvokkaiden kivien vuoksi. Muutaman vain kuusi grammaa painavan timantin löytämiseksi voi joutua kaivamaan ja seulomaan sata tonnia maata!

Kun timantti on löydetty, taitavien ammattilaisten täytyy kärsivällisesti hioa esiin siinä piilevä kauneus ennen kuin timantti voi koristaa sormusta tai kaulakorua.

Kaikki tämä vaivannäkö ja asiantuntemus tulee luonnollisesti kalliiksi. Mutta useimpien naisten – ja miesten – mielestä timantti on hintansa arvoinen, varsinkin jos se annetaan puolisolle tai morsiamelle osoitukseksi kestävästä rakkaudesta. Kauneus ja romanttisuus ovat tehneet timantista maapallon arvostetuimman kiteen.a

Käynti Antwerpenissa

Kiinnostuin näistä ainutlaatuisista kivistä ollessani käymässä Antwerpenissa Belgiassa. Tämän kaupungin vauraus perustuu pitkälti timantteihin. Pohdin itsekseni: Mikä timantissa viehättää? Mikä on timantinvalmistuksen salaisuus?

Saadakseni vastaukset kysymyksiini käännyin Dirk Lootsin puoleen, jonka suku on työskennellyt timanttialalla jo kolmessa perättäisessä polvessa. ”Me sanomme Antwerpenia timantin parhaaksi ystäväksi”, hän selitti, ”koska tämä kaupunki on maailman tärkeimpiä timanttikeskuksia. Olet siis tullut ihanteelliseen paikkaan selvittämään timantinvalmistuksen saloja.”

Alkajaisiksi hän näytti minulle kourallisen raakatimantteja, jotka hän oli juuri ostanut. Vaikka ne olivat maksaneet 1750000 markkaa, ne eivät näyttäneet ensi näkemältä kovin vaikuttavilta – pikemminkin kouralliselta lasinsiruja. Mutta kun niitä katsoi tarkemmin, niiden sisällä oli säkenöintiä, joka kieli siitä kauneudesta, jonka timantinhioja voi saada esiin. Aloin ymmärtää, mikä niissä viehättää.

”Toisinaan kun näen suuren raakatimantin, tunnen sitä kohtaan taianomaista vetovoimaa, melkeinpä kiintymystä”, tunnusti Dirk. ”Haluan vaistomaisesti ostaa kiven. Tämä tuo mieleeni Jeesuksen kuvauksen miehestä, joka löysi upean helmen. Helmi oli niin virheetön, että hän oli valmis myymään kaiken, mitä hänellä oli, jotta hän voisi ostaa sen. Minä en ole koskaan tehnyt mitään sellaista”, hän sanoi hymyillen, ”mutta täytyy myöntää, että joillakin kivillä on erityinen vetovoima jopa niihin meistä, jotka käytämme koko elämämme niiden ostamiseen ja myymiseen. Olipa raakakivestä tehty jalokivi kuinka vaikuttava tahansa, sen valmistamiseen liittyy tietenkin omat hankaluutensa.”

Raakatimantin hionta

Olin kuullut, että varomaton timantinhioja voi hajottaa palasiksi mittaamattoman arvokkaan kiven. Aprikoin, mahtaako niin käydä usein. ”Ei se aivan harvinaista ole”, myönsi Dirk. ”Ja näin voi käydä muulloinkin kuin kiveä lohkottaessa. Timantin kiillottajakin voi silloin tällöin osua sisäiseen virheeseen ja turmella kiven. Tutkimme raakakiven aina huolellisesti polarisoidussa valossa, joka paljastaa ongelma-alueet. Valitettavasti mikään menetelmä ei kuitenkaan ole idioottivarma.”

”Vaikka kiven hajoaminen on pahinta, mitä voi tapahtua, se ei ole ainoa ongelma. Joskus kiven väri tummuu viisteiden hionnan ja kiillotuksen jälkeen, mikä vähentää kiven arvoa. On myös hyvä pitää mielessä, että meidän täytyy usein hioa raakakivestä pois 60 prosenttia tai enemmän, jotta siitä tulisi ensiluokkainen jalokivi.”

Minusta se kuulosti ensin melkoiselta rahan tuhlaukselta, kunnes tajusin, mitä kaikkea timantinvalmistukseen liittyy. Dirk näytti minulle suuren sydämenmuotoisen timantin, joka oli juuri hiottu ja kiillotettu. ”Näetkö, miten se säihkyy?” hän kysyi minulta. ”Kiven sisällä oleva ’tuli’ on todellisuudessa vain heijastunutta valoa.”

”Ammattimiehen täytyy hioa kaikki viisteet sillä tavalla, että kivi vangitsee valon sisäänsä ja sitten heijastaa sen takaisin katsojan havaittavaksi. Jotkin yleiset muodot, kuten pyöreä briljantti, ovat erittäin tehokkaita tässä suhteessa. Mutta mielikuvituksellisempienkin muotojen, esimerkiksi tämän sydämenmuotoisen timantin, on tarkoitus heijastaa mahdollisimman paljon valoa katsojaan päin. Tämä on tärkein timantintekijän taito. Eräs tunnettu timantinvalmistaja onkin valinnut tunnuslauseekseen: ’Taika piilee tekotavassa.’”

”Millä tavalla ratkaisette timantin hiontamuodon?” kysyin Dirkiltä. ”Aluksi tarkastelemme hyvin huolellisesti kiveä, jonka ostamme”, hän sanoi. ”Ja tällä todellakin tarkoitan huolellisesti! Mieleeni muistuu eräs suuri kivi, jota tutkimme kuukauden ajan ennen kuin ratkaisimme lopullisesti, miten se pitäisi hioa. Toisinaan päätöksen tekeminen on helpompaa, koska raakakivi sopii tiettyyn muotoon hiottavaksi. Kussakin tapauksessa pyritään ratkaisemaan, mihin muotoon kivi olisi parasta hioa, jotta siitä joutuisi mahdollisimman vähän hukkaan. Jokainen viiste, jonka me hiomme – ja tyypillisessä timantissa on yli 50 viistettä – vähentää kuitenkin timantin painoa.”

Sitten Dirk kehotti minua katsomaan tarkkaan erästä kiveä. ”Näetkö kiven oikeassa yläkulmassa olevan virheen?” hän kysyi ja ojensi minulle luupin, jalokivikauppiaan suurennuslasin. Näin yhdessä jalokiven kulmassa muutaman särön, jotka muistuttivat särkyneen peilin säröjä. ”Tällaiset virheet vähentävät huomattavasti timantin arvoa. Me voisimme tietenkin hioa sen pois, mutta silloin kivestä saattaisi joutua liian paljon hukkaan. Jos virhettä ei voi havaita paljaalla silmällä, voimme myydä kiven halvemmalla hinnalla.”

Halusin tietää, miksi tällaiset pikkuriikkiset kivet ovat niin arvokkaita. Tähän on selvästikin monta syytä.

”Vaikka fraasi ’timantti on ikuinen’ onkin mainoslause, se pitää yleensä paikkansa”, Dirk sanoi. ”Timantit eivät kulu, eikä niiden loisto himmene. Ne ovat harvinaisia, tosin eivät niin harvinaisia kuin ennen, ja ne ovat kauniita – siitä ei ole epäilystäkään! Timanttien maailmanlaajuinen kysyntä on kuitenkin ehkä tärkein seikka, joka vaikuttaa timanttien arvoon. Kysyntään taas vaikuttaa suuressa määrin mainonta.”

”Miksi nainen haluaa timanttisormuksen?” Dirk pohti. ”Luultavasti hän yhdistää timantit rakkauteen ja romanttisuuteen. Timantissa on jotain erikoista, jotain jolla on ikuista arvoa, jotain joka muistuttaa naista rakkaudesta, jonka toivotaan kestävän yhtä kauan kuin timantin. Tätä mielikuvaa tai – kuten jotkut sanoisivat – timanttiin liittyvää mystisyyttä, on ruokittu taitavasti. Vuonna 1995 käytettiin arviolta 900000000 markkaa siihen, että ihmisille markkinoitiin tätä mielikuvaa, joka saa heidät kaikkialla maailmassa jatkuvasti ostamaan timantteja.”

Timantin arvo

”Olettaisin, että viimeistellyn jalokiven arvo riippuu sen koosta”, huomautin. ”Asia ei ole aivan niin yksinkertainen”, Dirk vastasi. ”Timanttikauppiailla on tapana sanoa, että timantin arvo riippuu neljästä seikasta: hionnasta, painosta, väristä ja puhtaudesta. Jokainen niistä vaikuttaa kiven kauneuteen ja siten myös arvoon.”

”Aloitetaan hionnasta. Hyvin tehty hiontatyö on taidetta. Sitä voisi sanoa pienoisveistokseksi. Katsopa tarkemmin tuota sydämenmuotoista timanttia, jota ihastelit. Tätä muotoa ei ole helppo valmistaa, ja sitä hiottaessa alkuperäisestä kivestä on uhrattava enemmän kuin muita muotoja hiottaessa. Pane merkille, miten kaikkien viisteiden asema on järjestetty symmetrisesti, mikä lisää jalokiven kauneutta. Me sanoisimme, että tämä nimenomainen timantti on erittäin hyvin hiottu.”

”Sinuun teki heti vaikutuksen sen koko, minkä voi hyvin ymmärtää, sillä se on suuri, kahdeksan karaatin kivi. Yksi karaatti on muuten 0,2 grammaa, joten määritämme karaattiarvon yksinkertaisesti punnitsemalla kiven. Mitä enemmän timantilla on karaattipainoa, sitä arvokkaampi se yleensä on, mutta sen arvoon vaikuttavat myös väri ja puhtaus.”

”Timantteja on kaikenmuotoisia ja -⁠värisiä, kuten ehkä panit merkille raakakivikasastamme. Ensin lajittelemme ne värin perusteella. Värittömät ovat muita arvokkaampia. On tosin joitakin harvoja kiviä, jotka ovat esimerkiksi vaaleanpunaisia, sinisiä tai punaisia. Näitä värejä sanotaan meidän kielenkäytössämme fantasiaväreiksi. Tällaisista kivistä saa korkeamman hinnan kuin värittömistä kivistä, koska ne ovat äärimmäisen harvinaisia.”

”Lopuksi meidän on luokiteltava kiven puhtausaste. Jos kivi luokitellaan virheettömäksi, se merkitsee sitä, että kivessä ei voi nähdä virheitä edes luupin avulla. Näin ollen timantin hionnalla, puhtaudella ja värillä voi olla aivan yhtä suuri merkitys kuin sen karaattipainolla. Esimerkiksi vuonna 1995 pantiin näytteille ehkäpä suurin koskaan hiottu timantti (546,67 karaattia). Mutta vaikka se on lähes golfpallon kokoinen, se ei ole maailman arvokkain timantti, koska se ei ole puhtausasteeltaan korkealuokkainen ja koska se on väriltään kellanruskea.”

Ennen Antwerpenista lähtöäni keskustelin Hans Winsin kanssa, joka on ollut timanttialalla 50 vuotta. Halusin esittää vielä yhden kysymyksen: mikä tekee timantista niin erikoisen?

”En ole kovinkaan innostunut pienistä kivistä; nehän voidaan muotoilla koneella”, hän vastasi. ”Suuret timantit kuitenkin kiehtovat minua. Jokainen kivi on erilainen, ainutlaatuinen luomus, joka on vulkaanisessa paineessa puristunut hiilestä tiiviiksi miljoonien vuosien aikana. Kun kiveä tutkii, voi todellisuudessa nähdä kasvuviivoja, jotka muistuttavat puun rungossa näkyviä vuosirenkaita. Harjaantunut kauppias voi jopa kertoa, mistä kaivoksesta kivi on peräisin.”

”Timantinvalmistaja katsoo tällaista kiveä samalla tavalla kuin kuvanveistäjä katsoo marmorilohkaretta. Hän näkee jo mielessään, mitä hän voi saada siitä aikaan. Hän kuvittelee mielessään, kuinka hän hioo ja kiillottaa kiveä ja miten esiin hahmottuu suurenmoinen jalokivi. Toivon, että kun timantti viimein asetetaan sormukseen tai kaulakoruun, se tuottaa samanlaista iloa omistajalleen.”

Tämä on pohjimmiltaan se syy, jonka vuoksi timantteja kannattaa tehdä.

[Alaviite]

a Merkittävä syy timanttien korkeaan hintaan on se, että markkinoita säätelee monopoliaseman saavuttanut timanttien keskusmyyntijärjestö (Central Selling Organization).

[Kuvat s. 15]

Sydämenmuotoinen kahdeksan karaatin timantti (kivet eivät ole luonnollisessa koossa)

Päärynähionta

”Kardinaalin hattu” -⁠hionta

Hiomattomien kivien karaattipainon määritystä

Raakatimantteja lajitellaan värin perusteella

Viisteitä tutkitaan sen ratkaisemiseksi, onko niitä tarpeen vielä kiillottaa

    Suomenkieliset julkaisut (1950–2026)
    Kirjaudu ulos
    Kirjaudu
    • Suomi
    • Jaa
    • Asetukset
    • Copyright © 2025 Watch Tower Bible and Tract Society of Pennsylvania
    • Käyttöehdot
    • Tietosuojakäytäntö
    • Evästeasetukset
    • JW.ORG
    • Kirjaudu
    Jaa