Nuoret kysyvät:

Miten voin saada ainaisen syyttelyn loppumaan?

”Minua syyteltiin aina. Jos ulko-ovi oli lukitsematta tai liesi oli jäänyt päälle tai jokin oli väärässä paikassa tai jäänyt tekemättä, Ramon oli syypää.” (Ramon)

TEINI-IKÄISENÄ sinusta saattaa tuntua, että sinua syytetään melkein kaikesta, mikä menee pieleen. Eräässä aikaisemmassa kirjoituksessa toimme esille, että vanhemmat syyttävät joskus liian hätäisesti lapsiaan.a Syyt tähän voivat vaihdella normaalista vanhempien huolenpidosta syvään tunneperäiseen ahdinkoon. Olipa syy mikä tahansa, se että vastuullesi pannaan jotakin, mihin et ole syyllinen, voi olla tuskallista ja nöyryyttävää.

Epätäydellisenä ihmisenä teet tietenkin aika ajoin virheitä (Roomalaisille 3:​23). Lisäksi koska olet nuori, olet suhteellisen kokematon (Sananlaskut 1:​4). Todennäköisesti arvostelukykysi pettää toisinaan. Niinpä kun erehdyt, on vain oikeus ja kohtuus, että sinua pidetään vastuullisena (Saarnaaja 11:​9).

Miten sinun tulisi reagoida, kun sinua syytetään jostakin, mitä olet todella tehnyt? Jotkut nuoret käyttäytyvät aivan kuin heitä olisi kohdannut suuri vääryys. He vaahtoavat suureen ääneen, että heidän vanhempansa syyttävät heitä aina kaikesta. Mikä on tulos? Turhautuneet vanhemmat käyttävät entistä kovempia menetelmiä saadakseen viestinsä perille. Raamatussa annetaan tämä neuvo: ”Vain tyhmyrit ovat halveksineet viisautta ja kuria. Kuuntele, poikani, isäsi kuria äläkä hylkää äitisi lakia.” (Sananlaskut 1:​7, 8.) Kun myönnät virheesi ja teet tarvittavat muutokset, voit oppia erehdyksistäsi (Heprealaisille 12:​11).

”Luottamuksellinen puhe” vanhempien kanssa

On kuitenkin aivan toinen asia, jos sinua syytetään jostakin, mikä ei ole syytäsi, tai jos syyttely on laantumatonta. Saatat ymmärrettävästi olla vihainen ja harmissasi. Saatat jopa tuntea houkutusta käyttäytyä huonosti ja ajatella, että saat joka tapauksessa syyt niskoillesi (Saarnaaja 7:​7). Ilkeämielinen toiminta vahingoittaa kuitenkin kaikkia (vrt. Job 36:​18). Sananlaskujen 15:​22 kohdistaa huomion parempaan tapaan käsitellä asiat: ”Suunnitelmat raukeavat, missä ei ole luottamuksellista puhetta.” Eräs keino muuttaa sitä tapaa, jolla vanhempasi kohtelevat sinua, on tosiaan se, että kerrot heille, miltä sinusta tuntuu.

Ensinnäkin odota sellaista hetkeä, jota Raamattu sanoo ”oikeaksi ajaksi” (Sananlaskut 15:​23). Kirjailija Clayton Barbeau ehdottaa: ”Valitse sellainen ajankohta ja tilanne, jolloin vallitsee rauhallinen ilmapiiri ja tunnette kaikki olonne melko mukavaksi.” Lisäksi Raamatussa varoitetaan: ”Tuskaa aiheuttava sana nostattaa suuttumuksen.” (Sananlaskut 15:​1.) Niinpä yritä lähestyä heitä ystävällisesti ja kunnioittavasti, älä riidanhaluisesti. Pyri säilyttämään malttisi (Sananlaskut 29:​11). Sen sijaan että hyökkäisit vanhempiasi vastaan (”Te syytätte minua aina kaikesta!”), yritä selittää, miltä heidän jatkuva syyttelynsä sinusta tuntuu (”Minusta tuntuu pahalta, kun minua syytetään sellaisesta, mihin en ole syypää”). (Vrt. 1. Mooseksen kirja 30:​1, 2.)

Sama pitää paikkansa silloin, kun vanhempasi ovat vihaisia jonkin väärinymmärryksen vuoksi. Nuoren Jeesuksen vanhemmat joutuivat kerran pois tolaltaan, kun he eivät tienneet, missä hän oli. Jeesus ei kuitenkaan ruikuttanut tai valittanut. Hän selvitti tilanteen tyynesti. (Luukas 2:​49.) Mikset yrittäisi suhtautua vanhempiisi aikuisen tavoin, kun olet vaikeuksissa? Sinun on hyvä ymmärtää, että he ovat poissa tolaltaan, koska he välittävät sinusta! Kuuntele heitä kunnioittaen (Sananlaskut 4:​1). Odota, kunnes tilanne on rauhoittunut, ennen kuin alat kertoa omaa näkemystäsi tapahtuneesta.

’Koettele mitä oma työsi on’

Miksi sitten jotkut vanhemmat ovat ylipäätään taipuvaisia tekemään hätäisesti vääriä päätelmiä lapsistaan? Joskus jotkut nuoret suoraan sanoen antavat vanhemmilleen syyn olla epäluuloisia. Sananlaskujen 20:​11:ssä sanotaan: ”Jo menettelytavoillaan poika tekee tunnetuksi, onko hänen toimintansa puhdasta ja rehtiä.” Millaisen kuvan olet antanut itsestäsi vanhemmillesi? Ovatko ’menettelytapasi’ osoittaneet sinun olevan rehti ja asioihin vakavasti suhtautuva vai huolimaton ja vastuuton? Jos jälkimmäinen pitää paikkansa sinusta, älä ylläty, jos he tekevät sinusta usein vääriä päätelmiä. ”Minun täytyi olla rehellinen itselleni”, myönsi edellä mainittu nuorimies Ramon, kun hän ajatteli vanhempiensa kritiikkiä. ”Joskus heidän epäluuloissaan oli hiven totuuttakin.”

Jos tämä pitää paikkansa sinusta, et voi muuta kuin yrittää korjata sitä kuvaa, joka sinusta on syntynyt. Ottamalla tavaksesi käyttäytyä luotettavasti ja vastuullisesti voit vähitellen saada vanhempasi vakuuttuneiksi siitä, että olet muuttunut ja että sinuun voi luottaa.

Ramonin kokemus on valaiseva. Hänen ystävänsä ja perheensä nimittivät häntä hyväntahtoisesti hajamieliseksi professoriksi, koska hänellä oli tapana unohdella asioita. Ovatko vanhempasi leimanneet sinut ”epäkypsäksi” ja ”vastuuttomaksi”? Kuten kirjailija Kathleen McCoy sanoo, vanhemmat saattavat ajatella voivansa tällaisen nimittelyn avulla ”osoittaa, mikä on vinossa, niin että teini-ikäinen voi huomata sen ja muuttua”. Todellisuudessa sellainen nimittely aiheuttaa kuitenkin usein syvää mielipahaa. Tästä huolimatta Ramon tajusi, että liikanimessä oli jotakin perää. ”Olin aina ajatuksissani, joten hukkasin tavaroita, esimerkiksi avaimia tai kotitehtäviäni, ja unohdin jokapäiväisiä askareitani”, hän myöntää.

Niinpä Ramon alkoi tehdä muutoksia. ”Aloin oppia kantamaan vastuuta ja asettamaan asiat tärkeysjärjestykseen”, hän muistelee. ”Tein aikataulun ja aloin suhtautua vakavammin henkilökohtaiseen Raamatun tutkimiseen. Opin, että Jehovalle ovat tärkeitä niin pienet kuin suuretkin asiat.” (Luukas 16:​10.) Soveltamalla Raamatun periaatteita Ramon lopulta pääsi eroon unohtelijan maineestaan. Mikset yrittäisi tehdä samoin? Ja jos jokin lisänimi todella vaivaa sinua, keskustele siitä vanhempiesi kanssa. Ehkä he ymmärtävät, miltä sinusta tuntuu.

Kun näyttää siltä, että kyse on puolueellisuudesta

Joskus syyttely näyttää johtuvan puolueellisuudesta. Ramon muistelee: ”Kun vanhemmat veljeni tai sisareni tulivat kotiin myöhään, he pääsivät kuin koira veräjästä. Mutta kun minä tulin kotiin myöhään, jouduin ikävyyksiin.” Guyanalainen Albert-niminen mies muistelee, että hänellä oli varttuessaan samanlaisia tunteita. Hänestä tuntui, että hänen äitinsä kuritti häntä ankarammin kuin hänen veljeään.

Mutta asiat eivät aina ole sellaisia, miltä ne näyttävät. Vanhemmat antavat usein enemmän vapautta varttuneemmille lapsille, mutta eivät siksi, että he olisivat puolueellisia, vaan yksinkertaisesti siksi, että he ajattelevat heidän toimivan vastuuntuntoisesti. Tai olosuhteet saattavat olla poikkeukselliset. Albert myöntää, ettei hänen veljelleen annettu ruumiillista kuritusta, koska tämä oli ”pieni ja sairaalloinen”. Ovatko vanhemmat puolueellisia, jos he tajuavat, että jollakin lapsella on erityistarpeita tai rajoituksia?

Vanhemmilla on joskus tietenkin omat suosikkinsa (vrt. 1. Mooseksen kirja 37:​3). Albert kertoo sairaalloisesta veljestään: ”Äiti oli erityisen kiintynyt häneen.” Onneksi kristillinen rakkaus on avaraa (2. Korinttilaisille 6:​11–13). Niinpä vaikka vanhempasi olisivatkin erityisen kiintyneitä johonkuhun sisarukseesi, se ei merkitse sitä, ettei sinulle riittäisi rakkautta. Todellinen kysymys on: kohtelevatko he sinua epäoikeudenmukaisesti ja moittivatko he sinua sisarukseesi kohdistuvan sokean kiintymyksen vuoksi? Jos asia on näin, kerro heille kaikin mokomin, miltä sinusta tuntuu. Kerro heille rauhallisesti ja järkevästi yksityiskohtaisia esimerkkejä siitä, miten he ovat mielestäsi osoittaneet puolueellisuutta. Ehkä he kuuntelevat.

Ongelmaperheet

Kaikkia tilanteita ei ole kieltämättä helppo muuttaa. Joillakuilla vanhemmilla on syvään juurtunut tapa syytellä lapsiaan ja saada nämä tuntemaan häpeää. Tämä pitää erityisesti paikkansa sellaisista vanhemmista, joilla on tunneperäisiä ongelmia tai jotka taistelevat päihdeongelman kanssa. Tällaisissa olosuhteissa ei juuri hyödytä yrittää puhua asioita selviksi. Jos sinun tilanteesi vaikuttaa tällaiselta, sinun on hyvä tajuta, ettet pysty vaikuttamaan vanhempiesi ongelmiin. Niiden ratkaisemiseen tarvitaan todennäköisesti ulkopuolista apua. Parasta, mitä ehkä voit tehdä, on arvostaa ja kunnioittaa heitä asianmukaisesti ja yrittää välttää tarpeettomia yhteenottoja (Efesolaisille 6:​1, 2). Sananlaskujen 22:​3:ssa sanotaan: ”Terävänäköinen on se, joka on nähnyt onnettomuuden ja sitten kätkeytyy.”b

Yritä samalla saada tukea perheesi ulkopuolelta. Puhu jonkun kypsän aikuisen, ehkä kristityn vanhimman, kanssa. Tällaisen ihmisen rakkaudellinen huomio voi suuresti lievittää sitä tunnetta, että kaikki on aina sinun syytäsi. Lähesty myös Jumalaa (Jaakobin kirje 4:​8). Vaikka toiset saattavat syyttää sinua epäoikeudenmukaisesti, ”[Jumala] ei – – aina moiti eikä ajan hämärään asti ole vihoissaan. Sillä hän tietää hyvin, miten meidät on muovattu, hän muistaa, että me olemme tomua.” (Psalmit 103:​9, 14.) Se, että tiedät olevasi kallisarvoinen Jumalan silmissä, voi auttaa sinua kestämään epäoikeudenmukaista syyttelyä.

[Alaviitteet]

[Kuva s. 21]

Virheittemme myöntäminen auttaa meitä oppimaan niistä